RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Kalastusoikeusperustaiset hallinnointivälineet

Komissio avaa keskustelun kalastusoikeusperustaisten hallinnointijärjestelyjen tulevaisuudesta yhteisessä kalastuspolitiikassa. Se ehdottaa, että keskityttäisiin tarkastelemaan nykyisiä kansallisia järjestelmiä ja mahdollisuutta lisätä niiden tehokkuutta jakamalla tietoa parhaista käytänteistä.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto, annettu 26. helmikuuta 2007, kalastusoikeusperustaisista hallinnointivälineistä kalastusalalla [KOM(2007) 73 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Kaikissa kalastuksenhoitojärjestelmissä kaikkialla maailmassa on otettu käyttöön jonkinlaisia kalavaroihin pääsyyn ja/tai niiden käyttöön liittyviä oikeuksia. Näin on tapahtunut myös yhteisessä kalastuspolitiikassa, joka kattaa muun muassa kansallisten lupien ja kiintiöiden myöntämisen, merelläolopäivien lukumäärän rajoittamisen tiettyjen kalastusten osalta sekä erilaisia toimenpiteitä laivastojen kapasiteetin rajoittamiseksi. Vaikka yhteisen kalastuspolitiikan perusmekanismit kalastusoikeuksien jakamiseksi jäsenvaltioiden kesken ovatkin osoittautuneet tehokkaiksi, monessa muussa suhteessa yhteisellä kalastuspolitiikalla ei ole voitu saavuttaa tavoitteita. Tämä ilmenee monien kalakantojen tilan heikkenemisenä ja tiettyjen laivastonosien taloudellisen kannattavuuden alenemisena. Yhteisen kalastuspolitiikan tämänhetkinen ensisijainen tavoite onkin säilyttää kalavarat, jotta meriekosysteemejä voidaan suojella ja kalastusalan taloudellista toimintaa jatkaa.

Komissio katsoo, että yhteisössä nykyisin sovellettavat hyvin erilaiset hallinnointijärjestelyt eivät ole kovin avoimia eivätkä tehokkaita, ja joissakin tapauksissa niitä haittaa yleisen johdonmukaisuuden puute, mikä vain pahentaa kalastusalan taloudellisia ongelmia. Tiedonannossa pyritään tarkastelemaan erilaisia hallintomalleja kalastuksenhoidon tehostamiseksi ja siten yhteisen kalastuspolitiikan perustavoitteiden saavuttamiseksi. Komissio ehdottaa, että jäsenvaltioiden ja kalastusalan kanssa avattaisiin "pragmaattinen, avoin ja hedelmällinen" keskustelu. Keskustelun aiheita olisivat muun muassa nykyisten järjestelmien arvioiminen ja parantaminen sekä parhaiden käytänteiden jakaminen.

Tausta

Kalastuksenhoitojärjestelmät kuuluvat sekä Euroopan unionin (EU) että jäsenvaltioiden toimivaltaan. Yhteisö vastaa

  • laivaston kokonaiskoon rajoittamisesta,
  • saaliiden ja pyyntiponnistusten tasojen vahvistamisesta sekä
  • teknisten toimenpiteiden (aluksiin tai pyydyksiin liittyvät rajoitukset) hyväksymisestä kalakantojen suojelun tason lisäämiseksi.

Jäsenvaltioiden viranomaiset vastaavat lisenssien, kiintiöiden ja pyyntiponnistuksen jakamisesta ja hallinnoimisesta kansallisella ja alueellisella tasolla.

Kaikki nämä hoitotoimenpiteet auttavat määrittelemään ja kuvailemaan yksittäisten kalastajien pääsy- ja pyyntioikeudet. Näihin oikeuksiin voidaan yhdistää taloudellinen arvo, mutta tämä tapahtuu usein epäavoimella ja ennakoimattomalla tavalla.

Kalastusoikeusperustaiset hallinnointijärjestelmät

Kalastusoikeusperustaiset hallinnointijärjestelmät ovat ainoastaan keino auttaa kalastajia lisäämään toimintansa taloudellista kannattavuutta. Sen vuoksi erilaisten kalastuksenhoitotoimenpiteiden (esimerkiksi kiintiöiden) avulla toteutettavat säilyttämistavoitteet ovat edelleen tarpeen. Kalastusoikeuksien virallinen vahvistaminen voi kuitenkin auttaa saavuttamaan nämä tavoitteet kustannustehokkaammin. Yksi perusteluista on se, että taloudellinen kestävyys lisää myös biologista kestävyyttä, koska toimivan kalastusoikeusperustaisen hallinnointijärjestelmän uskotaan lisäävän kalastajien ja muiden alan toimijoiden mielenkiintoa merellisten luonnonvarojen kestävyyttä kohtaan.

Kalastusoikeusperustaisten hallinnointijärjestelmien kiistanalaisin kysymys on oikeuksien siirrettävyys. Kalavarojen käytöllä on taloudellinen arvo, joka voi nousta, millä voi olla huomattavia vaikutuksia kalastusalan kehittymiseen. Oikeuksien siirrettävyys parantaa kalastusyritysten toiminnan tehokkuutta. Se voi myös lisätä kiintiöiden ja lisenssien omistamisen, kalastustoiminnan maantieteellisen jakautumisen ja laivastojen kokoonpanon keskittymistä. On huomattava, että tällainen keskittyminen myös vähentää kalastusmahdollisuuksia. Liiallisen keskittymisen välttämiseksi kalastusoikeusperustaiset hallinnointijärjestelmät voidaan suunnitella sellaisiksi, että tietyn rajan ylittävä keskittymisaste ei ole mahdollinen. Näin voidaan säilyttää kalastustoiminnan maantieteellinen tasapaino ja alan kulttuurinen, sosiaalinen ja ammatillinen rakenne sekä suojella pienimuotoista rannikkokalastusta. Oikeuksien keskittymisen rajoittamiseksi käyttöön otettavien mekanismien on kuitenkin oltava yhtenäismarkkinoita ja kilpailua koskevien yhteisön sääntöjen mukaisia. Komission tehtävänä on valvoa, että nämä toiminnan keskittymisen ja siirtymisen rajoittamista koskevat mekanismit ovat edellä mainittujen sääntöjen mukaisia.

Kalastusoikeusperustaiset hallinnointijärjestelmät voivat myös auttaa ratkaisemaan saaliiden arvon keinotekoiseen nostamiseen * ja poisheittämiseen liittyvät ongelmat, jotka vaarantavat kalavarojen kestävyyden ja vaikeuttavat saaliiden todellisten tasojen arvioimista. Näitä ongelmia on kuitenkin ollut myös aiemmin, joten ne eivät liity yksinomaan kalastusoikeusperustaisiin hallinnointijärjestelmiin. Komissio on esittänyt suunnitelman saaliiden poisheittämisen lopettamiseksi. Lisäksi on ensisijaisen tärkeää tehostaa kalastustoiminnan valvontaa, jotta käytössä olevat hallinnointijärjestelmät toimivat toivotulla tavalla.

Keskustelun avaaminen

Koska yhteiseen kalastuspolitiikkaan sisältyy "suhteellisen vakauden" periaate, jota sovelletaan kalastusmahdollisuuksien jakamiseksi jäsenvaltioiden kesken ja jonka tarkoituksena on varmistaa "kullekin jäsenvaltiolle kalakannoista kuuluva ennakoitavissa oleva osuus", ei vaikuta kovin todennäköiseltä, että siirryttäisiin koko yhteisön kattavaan kalastusoikeusperustaiseen hallinnointijärjestelmään. Kalastusoikeusperustaisia hallinnointijärjestelmiä ja siirtomekanismeja olisi kehitettävä kansallisella tasolla. Tämä ei tietenkään estä jäsenvaltioiden välisiä kiintiöiden vaihtoja, joita tehdään jo nyt.

Komission kalastusalan toimijoiden ja jäsenvaltioiden kanssa käymissä keskusteluissa on tullut ilmi joitakin arkaluontoisia kysymyksiä, jotka liittyvät kalastusoikeusperustaisten hallinnointijärjestelmien käyttöönottoon. Näitä kysymyksiä ovat

  • "suhteellinen vakaus",
  • kalastusoikeuksien siirrettävyys, joka saattaa johtaa oikeuksien liialliseen - ja usein peruuttamattomaan - keskittymiseen,
  • kalastusoikeuksien alkuperäinen jakautuminen ja voimassaolo,
  • teollisten kalastusyritysten rinnalla toimivan pienimuotoisen kalastuksen toimintaedellytysten mahdollinen vaikeutuminen,
  • saaliiden arvon keinotekoiseen nostamiseen (high grading) ja saaliiden poisheittämiseen liittyvät ongelmat sekä
  • tarve valvoa tehokkaasti sääntöjen noudattamista.

Yhteisön tasolla käytävässä keskustelussa, jonka olisi oltava mahdollisimman laaja, olisi lisäksi tarkasteltava

  • nykyisiä kansallisia järjestelmiä,
  • mahdollisuutta lisätä nykyisten järjestelmien tehokkuutta jakamalla tietoa parhaista käytänteistä ja
  • kansainvälisiä näkökohtia, kuten pyrkimystä eri jäsenvaltioiden järjestelmien väliseen synergiaan tai kiintiöiden vaihtoja jäsenvaltioiden välillä.

Näitä kysymyksiä olisi käsiteltävä kalastusoikeusperustaisten hallinnointivälineiden tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa, jota tarvitaan kiireellisesti. Komissio aikoo toimittaa keskustelun tueksi tutkimuksia ja asiantuntijalausuntoja. Se aikoo myös laatia keskustelusta yhteenvedon vuonna 2008, arvioida jatkotoimenpiteiden tarvetta ja antaa neuvostolle ja Euroopan parlamentille kertomuksen, joka sisältää tarvittaessa ehdotuksia tai suosituksia jatkotoimenpiteiksi.

Keskeiset termit
  • Saaliiden arvon keinotekoinen nostaminen (high grading): heitetään osa saaliista pois taloudellisista syistä, esimerkiksi kun kalan kuljetuskustannukset ovat sen markkina-arvoa suuremmat tai kun ruuma on varattu arvokkaampien lajien säilytykseen tai kuljettamiseen.
Viimeisin päivitys 05.12.2007
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun