RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 23 kielellä
Uudet kielet:  BG - CS - ET - GA - LV - LT - HU - MT - PL - RO - SK - SL

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Meren luonnonvarojen säilyttäminen ja hyödyntäminen

Asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 luodaan perusta yhteiselle kalastuspolitiikalle (YKP), jonka tavoitteena on taata elollisten vesiluonnonvarojen kestävä hyödyntäminen talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden osalta. Tässä käsitellyn asetuksen mukaisesti toteutetut toimenpiteet perustuvat ennalta varautumisen periaatteen ja luotettavien tieteellisten lausuntojen soveltamiseen. Ne koskevat kalakantojen ja meriekosysteemien säilyttämistä ja suojelua, vesialueille pääsyä ja elollisten vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta, kalastuslaivastoa, toiminnan valvontaa, päätöksentekoa sekä sidosryhmien osallistumista kaikkiin harjoitettavan politiikan vaiheisiin.

SÄÄDÖS

Neuvoston asetus (EY) N:o 2371/2002, annettu 20 päivänä joulukuuta 2002, elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa [ks. muutossäädökset].

YHTEENVETO

Yhteiseen kalastuspolitiikkaan kuuluvat meren luonnonvarojen säilyttäminen, hoito ja hyödyntäminen sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen. Yhteisessä kalastuspolitiikassa säädetään johdonmukaisista toimenpiteistä, jotka koskevat

  • elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämistä, hoitoa ja hyödyntämistä
  • kalastuksen ympäristövaikutusten rajoittamista
  • kalastusvyöhykkeille pääsyn ja vesiluonnonvarojen käytön edellytyksiä
  • laivastokapasiteettia
  • valvontaa
  • vesiviljelyä
  • yhteistä markkinajärjestelyä
  • kansainvälisiä suhteita.

Säilyttäminen ja kestävyys

Euroopan unioni (EU) toteuttaa tarvittavat toimenpiteet säädelläkseen kalastusalueille pääsyä ja vesiluonnonvarojen käyttöä ja varmistaakseen kalastustoiminnan kestävän harjoittamisen. Nämä toimenpiteet koskevat kutakin kantaa tai kalakantaryhmää ja niiden tavoitteena on rajoittaa kalastuskuolevuutta ja kalastustoiminnan ympäristövaikutuksia. Tällaisia toimenpiteitä ovat seuraavat:

  • elvytyssuunnitelmien hyväksyminen kannoille, joiden määrä on turvallisten biologisten rajojen alapuolella
  • hoitosuunnitelmien hyväksyminen kantojen määrän pitämiseksi turvallisissa biologisissa rajoissa
  • tavoitteiden asettaminen kantojen kestävälle hyödyntämiselle
  • saaliiden rajoittaminen
  • kalastamaan oikeutettujen alusten määrän ja tyypin määrittäminen
  • pyyntiponnistuksen rajoittaminen
  • teknisten toimenpiteiden toteuttaminen valikoivan tai sellaisen kalastuksen edistämiseksi, jolla on mahdollisimman vähän vaikutusta meriekosysteemeihin ja muihin kuin kohdelajeihin. Nämä toimenpiteet voivat koskea myös aluksella olevien pyydysten rakennetta, määrää tai kokoa sekä sellaisten vyöhykkeiden ja/tai ajanjaksojen vahvistamista, joilla kalastustoiminta on joko kiellettyä tai sitä on rajoitettu.

Jos luonnonvarojen säilyttämiselle tai ekosysteemille aiheutuu vakavaa uhkaa, Euroopan komissio ja jäsenvaltiot voivat toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä, jotka kestävät kolmesta kuuteen kuukautta. Jäsenvaltion päätös voi koskea vain sen suvereniteettiin kuuluvia vesialueita. Jäsenvaltiot voivat myös toteuttaa 12 meripeninkulman vyöhykkeen sisäpuolella syrjimättömiä toimenpiteitä ekosysteemin suojelemiseksi. Jos toimenpiteet koskevat muiden jäsenvaltioiden aluksia, niistä on kuultava komissiota, muita jäsenvaltioita ja asianomaisia alueellisia neuvoa‑antavia toimikuntia. Jäsenvaltiot voivat soveltaa oman lippunsa alla purjehtiviin aluksiin muita säilytys- ja hoitotoimenpiteitä edellyttäen, että toimenpiteet ovat yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tavoitteiden mukaisia.

Kalastuskapasiteetin mukauttaminen

Jäsenvaltioilla on velvollisuus mukauttaa kalastuskapasiteettiaan siten, että se on tasapainossa kalastusmahdollisuuksien kanssa. Koska monien kalakantojen tilanne Euroopan vesialueilla on kriittinen, yhteisön kalastuslaivaston kokonaiskapasiteetti on "jäädytetty" 31. joulukuuta 2002 alkaen. Tämä tarkoittaa sitä, että uusi kalastusalus voidaan ottaa käyttöön vasta, kun sama määrä aluskapasiteettia, mitattuna bruttovetoisuutena (GT) ja konetehona (kW), on poistunut yhteisön laivastosta. Bruttovetoisuuden lisääntyminen ilman vastaavaa poistumaa on 1. tammikuuta 2003 lähtien sallittua ainoastaan siinä tapauksessa, että se johtuu alusten turvallisuuden, työskentelyolosuhteiden, hygienian ja tuotteiden laadun parantamiseksi tehdyistä muutoksista.

Tarvittava kapasiteetin vähentäminen sisältyy hoito- ja elvytyssuunnitelmiin. Jos alus poistetaan käytöstä (jäsenvaltion ja/tai yhteisön myöntämän) julkisen tuen turvin, poisto on lopullinen, ja poistettua alusta ei saa korvata. Komissio toimittaa joka vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteenvedon niistä tuloksista, joita kapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisen kestävän tasapainon saavuttamiseksi jäsenvaltioissa toteutetut toimet ovat tuottaneet. Yhteenveto perustuu jäsenvaltioiden toimittamiin vuosikertomuksiin. Lisäksi komissio pitää yhteisön kalastusalusrekisteriä, jossa on kaikki YKP:n asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi tarvittavat tiedot alusten ominaisuuksista ja toiminnasta.

Vesialueille pääsy ja vesiluonnonvarojen käyttöoikeus

Kaikilla yhteisön aluksilla on yhtäläinen pääsy vesialueille ja yhtäläinen vesiluonnonvarojen käyttöoikeus muualla kuin jäsenvaltioiden suvereniteettiin kuuluvan 12 meripeninkulman vyöhykkeen sisäpuolella (liite I). Erityisiä sääntöjä sovelletaan Shetlanninsaarten alueella (Shetlanninsaarten kieltoalue) (liite II). Neuvosto vahvistaa vuosittain suurimmat sallitut saaliit (TAC), ja kalastusmahdollisuudet jaetaan jäsenvaltioiden kesken siten, että kullekin jäsenvaltiolle taataan sen kalastustoimien suhteellinen vakaus kunkin kalakannan tai kalastustoiminnan osalta. Jäsenvaltiot voivat sen jälkeen päättää näiden kalastusmahdollisuuksien jakamisesta aluksilleen, ja voivat myös vaihtaa kalastusmahdollisuuksia keskenään. Neuvosto päättää myös yhteisön vesillä kalastavien kolmansien maiden käytettävissä olevista kalastusmahdollisuuksista.

Valvonta ja täytäntöönpano

EU:n kalastuksenvalvontajärjestelmä on perustettu yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi koko tuotantoketjussa, toisin sanoen alukselta vähittäiskauppiaalle. Tarkastukset toteutetaan aina merellä, mutta niitä täydennetään satamissa, kuljetuksen aikana, jalostuslaitoksissa, markkinoilla jne. sen varmistamiseksi, että kalat on pyydetty laillisesti.

Valvontajärjestelmää sovelletaan kaikkeen yhteisön vesillä harjoitettavaan kalastustoimintaan sekä yhteisön ja jäsenvaltioiden kansallisten alusten kalastustoimintaan kaikilla yhteisön vesillä ja yhteisön ulkopuolisilla vesillä. Sitä sovelletaan myös kalastustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen, herkkien kantojen virkistyskalastukseen ja vesiviljelyyn.

Päätöksenteko ja kuuleminen

Euroopan parlamentti ja neuvosto tekevät kalastusta koskevat päätökset komission ehdotuksesta ja Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa kuultuaan. Joissakin tapauksissa päätökseen on saatava suostumus neuvoa‑antavalta kalatalous- ja vesiviljelykomitealta, kuten on määritelty päätöksessä 1999/468/EY, jossa vahvistetaan menettelyt komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä.

Komissiota avustaa vuonna 1971 perustettu neuvoa-antava kalatalous- ja vesiviljelykomitea. Se tarjoaa pysyvän foorumin kalastusalan kanssa käytävälle keskustelulle. Sen 21 jäsentä edustavat kalastus- ja vesiviljelyalan tärkeimpiä tuotannonaloja (tuotanto, jalostus ja kauppa) sekä kuluttajaryhmiä ja ‑järjestöjä, jotka vastaavat ympäristönsuojelusta ja kehittämisestä. Neuvoa‑antava kalatalous- ja vesiviljelykomitea muodostuu neljästä työryhmästä, joiden tehtävänä on komitean lausuntojen valmistelu:

  • Ryhmä 1: Kalavarojen käyttö ja kalastustoiminnan hallinto
  • Ryhmä 2: Vesiviljely: kalanviljely sekä äyriäisten- ja nilviäistenviljely
  • Ryhmä 3: Markkinat ja kauppapolitiikka
  • Ryhmä 4: Yleiset kysymykset: talous ja tuotantoalan analyysi.

Kalastusalan ja muiden YKP:hen liittyvien alojen edustajien osallistumisen lisäämiseksi perustetaan alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia. Näiden toimialue kattaa vähintään kahden jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvat merialueet. Neuvoa‑antavat toimikunnat muodostuvat kalastusalan edustajista sekä muiden sellaisten ryhmien edustajista, joita YKP koskee. Tällaisia ovat esimerkiksi ympäristönsuojelu- ja kuluttajaryhmät. Myös tutkijat osallistuvat alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien työskentelyyn. Komissio voi kuulla toimikuntia esimerkiksi hoito- ja elvytyssuunnitelmien laatimisesta ja täytäntöönpanosta. Toimikunnat esittävät myös omasta aloitteestaan suosituksia ja ilmoittavat komissiolle tai jäsenvaltioille YKP:n täytäntöönpanoon liittyvistä ongelmista.

Korkeasti koulutetuista tieteellisistä asiantuntijoista koostuvaa tieteellis‑teknis‑taloudellista kalastuskomiteaa (STECF) kuullaan säännöllisesti elävien vesiluonnonvarojen säilyttämiseen ja hoitoon liittyvistä asioista. Komissio ottaa komitean lausunnon huomioon, kun se laatii kalastuksen hoitoa koskevia ehdotuksia.

Komissio antaa parlamentille ja neuvostolle vuoden 2012 loppuun mennessä kertomuksen vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävyydestä sekä kalastuskapasiteetin mukauttamisesta.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEYVL

Asetus (EY) N:o 2371/2002

1.1.2003

-

EYVL L 358, 31.12.2002

POIKKEUKSET

Yhteisön syrjäisimmille alueille rekisteröityjen kalastuslaivastojen hallinnointia koskevat poikkeukset:
Asetus (EY) N:o 639/2004 [EUVL L 102, 7.4.2004],
sellaisena kuin se on muutettuna
asetuksella (EY) N:o 1646/2006 [EUVL L 309, 9.11.2006],
asetuksella (EY) N:o 1207/2008 [EUVL L 327, 5.12.2008].

Koska kalastusala on tärkeä yhteisön syrjäisimmille alueille, asetuksessa otetaan huomioon kalastuslaivastoihin liittyvät rakenteelliset, sosiaaliset ja taloudelliset erityisnäkökohdat näillä alueilla.

Uusille jäsenvaltioille myönnetyt poikkeukset eräistä asetuksen (EY) N:o 2371/2002 säännöksistä, jotka liittyvät kalastuslaivastojen viitetasoihin:
Asetus (EY) N:o 1242/2004 [EUVL L 236, 7.7.2004]
Asetus (EY) N:o°783/2007 [EUVL L 175, 5.7.2007].

Asetuksissa säädetään uusille jäsenvaltioille myönnettävistä poikkeuksista, jotka koskevat viitetasoja ja tuen myöntämistä laivaston uudistamiseen.

MuutossäädöksetVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL

Asetus (EY) N:o 865/2007

27.7.2007

-

EUVL L 192, 24.7.2007

Asetus (EY) N:o 1224/2009

23.12.2009

-

EUVL L 343, 22.12.2009

Asetus (EY) N:o 1152/2012

21.12.2012

-

EUVL L 343, 14.12.2012

Asetukseen (EY) N:o 2371/2002 tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Kalastusmahdollisuudet

Neuvoston asetus (EU) N:o 40/2013, annettu 21 päivänä tammikuuta 2013 , EU:n vesillä ja tietyillä EU:n ulkopuolisilla vesillä EU:n alusten käytettävissä olevien, kansainvälisten neuvottelujen alaan tai sopimusten soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2013 [EUVL L 23, 25.1.2013].

Neuvoston asetus (EU) N:o 39/2013, annettu 21 päivästä tammikuuta 2013 , EU:n alusten käytettävissä olevien, kansainvälisten neuvottelujen alaan tai sopimusten soveltamisalaan kuulumattomien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2013 [EUVL L 23, 25.1.2013].

Neuvoston asetus (EU) N:o 1262/2012, annettu 20 päivänä joulukuuta 2012 , EU:n aluksiin sovellettavien eräiden syvänmeren kalakantojen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuosiksi 2013 ja 2014 [EUVL L 356, 22.12.2012].

Kalastuslaivasto

Komission asetus (EU) N:o 1013/2010, annettu 10 päivänä marraskuuta 2010, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 III luvussa määritellyn unionin laivastopolitiikan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä [EUVL L 293, 11.11.2010].
Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin yhteisön aluksiin lukuun ottamatta yksinomaan vesiviljelyyn käytettäviä aluksia sekä Ranskan, Portugalin tai Espanjan syrjäisimmillä alueilla rekisteröityjä aluksia. Asetuksessa määritellään kaavat vetoisuuden (GT) ja konetehon viitetasojen vahvistamiseksi kullekin jäsenvaltiolle 1 päivänä tammikuuta 2003. Siinä vahvistetaan myös vetoisuuden lisäämistä koskevat tukikelpoisuusedellytykset. Kunkin jäsenvaltion on kerättävä YKP:n täytäntöönpanoon sekä alusten poistamiseen Euroopan unionin kalastuslaivastosta (tai niiden korvaamiseen) liittyvät tiedot. Myös kaikki aluksen nykyaikaistamistyöt, jotka vaikuttavat sen kalastuskapasiteettiin, on ilmoitettava.

Komission asetus (EY) N:o 26/2004, annettu 30 päivänä joulukuuta 2003, yhteisön kalastuslaivastorekisteristä [EUVL L 5, 9.1.2004].
Asetuksessa määritellään vähimmäistiedot, jotka jäsenvaltion lipun alla purjehtivasta aluksesta on annettava kyseisen jäsenvaltion pitämässä kansallisessa rekisterissä. Siinä vahvistetaan myös jäsenvaltion velvollisuudet, jotka liittyvät näiden tietojen keräämiseen, validointiin ja toimittamiseen komissiolle sekä komission velvollisuudet, jotka liittyvät yhteisön kalastuslaivastorekisterin pitämiseen. Alukset tunnistetaan yksilöllisellä CFR-numerolla (Community Fleet Register). Kun numero on annettu lopullisesti tietylle alukselle, sitä ei saa antaa uudelleen toiselle alukselle.
Ks. konsolidoitu toisinto

Viimeisin päivitys 08.02.2013
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun