RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Meristrategia

Tässä direktiivissä vahvistetaan puitteet ja yhteiset tavoitteet meriympäristön suojelemiseksi ja säilyttämiseksi viimeistään vuonna 2020. Näiden yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on arvioitava niiden vastuulle kuuluvien merialueiden tarpeet. Sen jälkeen niiden on laadittava ja pantava täytäntöön kullakin alueella yhtenäiset hoitosuunnitelmat ja huolehdittava niiden seurannasta.

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi).

TIIVISTELMÄ

Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteiset periaatteet, joiden perusteella jäsenvaltioiden on laadittava omat strategiansa yhdessä muiden jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kanssa niiden vastuulla olevien merialueiden hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi.

Strategioiden tavoitteena on suojella ja ennallistaa Euroopan merien ekosysteemejä ja varmistaa, että meriin liittyvät taloudelliset toimet toteutetaan kestävän kehityksen mukaisesti.

Euroopan merialueet voidaan jakaa neljään osaan (mahdollisine osa-alueineen): Itämeri, Koillis-Atlantti, Välimeri ja Mustameri. Asianomaisten jäsenvaltioiden on koordinoitava toimintansa keskenään ja asianomaisten kolmansien maiden kanssa kullakin alueella ja mahdollisesti osa-alueella, jolla ne sijaitsevat. Ne voivat työssään käyttää hyväkseen jo olemassa olevien alueellisten organisaatioiden kokemuksia ja osaamista.

Alueelliset meristrategiat

Jäsenvaltioiden on ensivaiheessa arvioitava merialueidensa ekologinen tila ja siihen kohdistuvat ihmisen toiminnan vaikutukset. Arviointiin kuuluvat:

  • vesialueiden keskeiset ominaisuudet (fyysiset ja kemialliset ominaisuudet, luontotyypit, eläin- ja kasvipopulaatiot jne.).
  • vesialueiden ominaisuuksiin vaikuttavien pääasiallisten ja erityisesti ihmisen toiminnasta johtuvien vaikutusten ja paineiden analyysi (myrkyllisten aineiden aiheuttama pilaantuminen, rehevöityminen *, rakentamisen aiheuttama elinympäristöjen tukahtuminen tai peittyminen, tulokaslajien leviäminen, laivojen ankkureiden aiheuttamat vahingot jne.);
  • vesialueiden taloudellista ja sosiaalista käyttöä koskeva analyysi ja merten pilaantumisesta aiheutuvat kustannukset.

Tämän ensimmäisen arvioinnin perusteella on mahdollista lisätä tietoa Euroopan meristä sellaisten jo muiden politiikkojen tarpeisiin käytettävien välineiden kuin GMES ja INSPIRE (EN) avulla.

Seuraavaksi jäsenvaltioiden on määritettävä, millainen on merialueiden "hyvä ekologinen tila" huomioiden esimerkiksi biologinen monimuotoisuus, tulokaslajit, kannan hyvä kunto, ravintoverkko, rehevöityminen, hydrografisten olosuhteiden muutokset ja epäpuhtauksien pitoisuudet, roskaantumisen määrä tai melusaaste.

Vesialueiden arvioinnin perusteella jäsenvaltiot määrittelevät tämän hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi tarvittavat tavoitteet ja indikaattorit. Tavoitteiden on oltava mitattavia ja yhdenmukaisia saman merialueen tai osa-alueen sisällä, ja niihin on liitettävä täytäntöönpanoaikataulu.

Jäsenvaltioiden on laadittava ohjelma näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavista konkreettisista toimenpiteistä. Toimenpiteet on suunniteltava siten, että niiden taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset otetaan huomioon. Jäsenvaltioiden on esitettävä syyt, jotka estävät joidenkin toimenpiteiden toteuttamisen (jonkin toisen valtion toiminta tai toiminnan puute, ylivoimainen este jne.). Ennen kuin jäsenvaltioiden suunnittelemia toimenpiteitä toteutetaan, niistä on tehtävä vaikutuksia koskeva selvitys ja kustannus-hyötyanalyysi.

Jäsenvaltioiden on myös laadittava koordinoituja valvontaohjelmia, joiden avulla arvioidaan säännöllisesti niiden vastuulle kuuluvien vesialueiden tilaa ja niiden määrittelemien tavoitteiden saavuttamista.

Strategioiden osatekijöitä tarkastellaan kuuden vuoden välein ja välikertomukset laaditaan kolmen vuoden välein.

Yhteiset yhteistyöpuitteet

Komissio valvoo jäsenvaltioiden toimien yhdenmukaisuutta: jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle strategioidensa osatekijät kaikissa niiden laatimisvaiheissa. Komissio arvioi tietoja ja voi antaa ohjeita jäsenvaltioille, millä varmistetaan strategian noudattaminen ja suunniteltujen toimenpiteiden yhdenmukaisuus.

Saman merialueen ympärillä sijaitsevien jäsenvaltioiden on koordinoitava toimensa. Sitä varten strategiassa suositellaan turvautumista yhteistyömekanismeihin, jotka perustuvat voimassa oleviin kansainvälisiin yleissopimuksiin. Näihin yleissopimuksiin perustuvat kansainväliset organisaatiot tarjoavat käyttöön tieteellisen ja teknisen asiantuntemuksensa ja antavat mahdollisuuden laajentaa yhteistyö koskemaan myös niihin kuuluvia kolmansia maita.

Yhteisöulottuvuus takaa myös yhdenmukaisuuden eri alojen ja yhteisön muiden politiikkojen, kuten yhteisen kalastuspolitiikan tai EU:n meripolitiikan kanssa; tämä puitedirektiivi toteuttaa meripolitiikan ympäristöosuuden.

Tausta

Meriympäristö on arvokas voimavara. Meret muodostavat 99 prosenttia käytettävissä olevasta elintilasta maapallolla, kattavat 71 prosenttia maapallon pinta-alasta ja sisältävät 90 prosenttia biosfääristä. Sen vuoksi luonnon monimuotoisuus on runsaampaa merissä kuin maan ja makean veden ekosysteemeissä. Meri on maapallolla olevan elämän edellytys (erityisesti koska se on hapen pääasiallinen lähde), ja sillä on ratkaiseva vaikutus ilmastoon. Se on myös tärkeä taloudelliseen vaurauteen, sosiaaliseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun vaikuttava tekijä.

Säädöksen keskeiset termit
  • "ympäristön tilalla" tarkoitetaan ympäristön yleistä tilaa merivesillä, kun otetaan huomion meriympäristön muodostavien ekosysteemien rakenne, toiminta ja prosessit sekä luonnolliset fysiografiset, maantieteelliset, biologiset, geologiset ja ilmastolliset tekijät sekä fyysiset, akustiset ja kemialliset olosuhteet, mukaan luettuina ne, jotka johtuvat ihmisten toiminnasta kyseisellä alueella tai sen ulkopuolella.
  • "ympäristön hyvällä tilalla" tarkoitetaan ympäristön tilaa merivesissä, kun nämä ovat ekologisesti monimuotoisia ja dynaamisia valtameriä ja meriä, jotka ovat luontaisissa olosuhteissaan puhtaita, terveitä ja tuottavia, ja kun meriympäristön käyttö on kestävää ja turvaa nykyisten ja tulevien sukupolvien käyttö- ja toimintamahdollisuudet, toisin sanoen:

    a) meriympäristön muodostavien ekosysteemien rakenne, toiminta ja prosessit, yhdessä niihin liittyvien fysikaalis-maantieteellisten, geologisten ja ilmastollisten tekijöiden kanssa mahdollistavat sen, että ekosysteemit toimivat kaikilta osin ja säilyttävät palautumiskykynsä suhteessa ihmisen toiminnasta aiheutuviin ympäristönmuutoksiin. Merien eliölajit ja elinympäristöt ovat suojeltuja, ihmisen aiheuttama biologisen monimuotoisuuden

    heikentyminen on estetty ja erilaiset biologiset osatekijät toimivat tasapainossa keskenään,

    b) ekosysteemien hydromorfologiset, fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet, myös ihmisen toiminnasta kyseisellä alueella aiheutuvat ominaisuudet, tukevat edellä kuvattuja ekosysteemejä. Ihmisen toiminnan aiheuttamat aineiden ja energian päästöt, melu mukaan luettuna, meriympäristöön eivät johda pilaantumisvaikutuksiin.

    Ympäristön hyvä tila on määritettävä 4 artiklassa tarkoitetun merialueen tai osa-alueen tasolla liitteessä I olevien laadullisten kuvaajien perusteella. Ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi sovelletaan sopeutuvaa hallintaa ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan pohjalta

VIITTEET

AsiakirjaVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL
Direktiivi 2008/56/EY

15.7.2008

15.7.2010

EUVL L 164, 25.6.2008

ASIAAN LIITTYVÄT SÄÄDÖKSET

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 24. lokakuuta 2005, meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta [KOM(2005) 504 – Ei julkaistu EUVL:ssä].

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 2 päivänä lokakuuta 2002, "Kohti meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaa strategiaa"[KOM(2002) 539 Ei julkaistu EUVL:ssä].

Neuvoston päätös 98/249/EY, tehty 7 päivänä lokakuuta, Koillis-Atlantin meriympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (Pariisin yleissopimus) tekemisestä [EYVL L 104, 3.4.1998].

Neuvoston päätös 94/157/EY, tehty 21 päivänä helmikuuta 1994, Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (vuonna 1992 tarkistettu Helsingin sopimus) tekemisestä yhteisön puolesta [EYVL L 73, 16.3.1994].

Neuvoston päätös 77/585/ETY, tehty 25 päivänä heinäkuuta 1977, Välimeren suojelemista pilaantumiselta koskevan yleissopimuksen sekä aluksista ja ilma-aluksista tapahtuvan jätteen mereen laskemisen aiheuttaman Välimeren pilaantumisen ehkäisemistä koskevan pöytäkirjan tekemisestä [EYVL L 240, 19.9.1977].

Viimeisin päivitys 31.07.2008
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun