EUROPA

TIIVISTELMÄ

Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteiset periaatteet, joiden perusteella jäsenvaltioiden on laadittava omat strategiansa yhdessä muiden jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kanssa niiden vastuulla olevien merialueiden hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi.

Strategioiden tavoitteena on suojella ja ennallistaa Euroopan merien ekosysteemejä ja varmistaa, että meriin liittyvät taloudelliset toimet toteutetaan kestävän kehityksen mukaisesti.

Euroopan merialueet voidaan jakaa neljään osaan (mahdollisine osa-alueineen): Itämeri, Koillis-Atlantti, Välimeri ja Mustameri. Asianomaisten jäsenvaltioiden on koordinoitava toimintansa keskenään ja asianomaisten kolmansien maiden kanssa kullakin alueella ja mahdollisesti osa-alueella, jolla ne sijaitsevat. Ne voivat työssään käyttää hyväkseen jo olemassa olevien alueellisten organisaatioiden kokemuksia ja osaamista.

Alueelliset meristrategiat

Jäsenvaltioiden on ensivaiheessa arvioitava merialueidensa ekologinen tila ja siihen kohdistuvat ihmisen toiminnan vaikutukset. Arviointiin kuuluvat:

• vesialueiden keskeiset ominaisuudet (fyysiset ja kemialliset ominaisuudet, luontotyypit, eläin- ja kasvipopulaatiot jne.).
• vesialueiden ominaisuuksiin vaikuttavien pääasiallisten ja erityisesti ihmisen toiminnasta johtuvien vaikutusten ja paineiden analyysi (myrkyllisten aineiden aiheuttama pilaantuminen, rehevöityminen *, rakentamisen aiheuttama elinympäristöjen tukahtuminen tai peittyminen, tulokaslajien leviäminen, laivojen ankkureiden aiheuttamat vahingot jne.);
• vesialueiden taloudellista ja sosiaalista käyttöä koskeva analyysi ja merten pilaantumisesta aiheutuvat kustannukset.

Tämän ensimmäisen arvioinnin perusteella on mahdollista lisätä tietoa Euroopan meristä sellaisten jo muiden politiikkojen tarpeisiin käytettävien välineiden kuin GMES ja INSPIRE (EN) avulla.

Seuraavaksi jäsenvaltioiden on määritettävä, millainen on merialueiden "hyvä ekologinen tila" huomioiden esimerkiksi biologinen monimuotoisuus, tulokaslajit, kannan hyvä kunto, ravintoverkko, rehevöityminen, hydrografisten olosuhteiden muutokset ja epäpuhtauksien pitoisuudet, roskaantumisen määrä tai melusaaste.

Vesialueiden arvioinnin perusteella jäsenvaltiot määrittelevät tämän hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi tarvittavat tavoitteet ja indikaattorit. Tavoitteiden on oltava mitattavia ja yhdenmukaisia saman merialueen tai osa-alueen sisällä, ja niihin on liitettävä täytäntöönpanoaikataulu.

Jäsenvaltioiden on laadittava ohjelma näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavista konkreettisista toimenpiteistä. Toimenpiteet on suunniteltava siten, että niiden taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset otetaan huomioon. Jäsenvaltioiden on esitettävä syyt, jotka estävät joidenkin toimenpiteiden toteuttamisen (jonkin toisen valtion toiminta tai toiminnan puute, ylivoimainen este jne.). Ennen kuin jäsenvaltioiden suunnittelemia toimenpiteitä toteutetaan, niistä on tehtävä vaikutuksia koskeva selvitys ja kustannus-hyötyanalyysi.

Jäsenvaltioiden on myös laadittava koordinoituja valvontaohjelmia, joiden avulla arvioidaan säännöllisesti niiden vastuulle kuuluvien vesialueiden tilaa ja niiden määrittelemien tavoitteiden saavuttamista.

Strategioiden osatekijöitä tarkastellaan kuuden vuoden välein ja välikertomukset laaditaan kolmen vuoden välein.

Yhteiset yhteistyöpuitteet

Komissio valvoo jäsenvaltioiden toimien yhdenmukaisuutta: jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle strategioidensa osatekijät kaikissa niiden laatimisvaiheissa. Komissio arvioi tietoja ja voi antaa ohjeita jäsenvaltioille, millä varmistetaan strategian noudattaminen ja suunniteltujen toimenpiteiden yhdenmukaisuus.

Saman merialueen ympärillä sijaitsevien jäsenvaltioiden on koordinoitava toimensa. Sitä varten strategiassa suositellaan turvautumista yhteistyömekanismeihin, jotka perustuvat voimassa oleviin kansainvälisiin yleissopimuksiin. Näihin yleissopimuksiin perustuvat kansainväliset organisaatiot tarjoavat käyttöön tieteellisen ja teknisen asiantuntemuksensa ja antavat mahdollisuuden laajentaa yhteistyö koskemaan myös niihin kuuluvia kolmansia maita.

Yhteisöulottuvuus takaa myös yhdenmukaisuuden eri alojen ja yhteisön muiden politiikkojen, kuten yhteisen kalastuspolitiikan tai EU:n meripolitiikan kanssa; tämä puitedirektiivi toteuttaa meripolitiikan ympäristöosuuden.

Tausta

Meriympäristö on arvokas voimavara. Meret muodostavat 99 prosenttia käytettävissä olevasta elintilasta maapallolla, kattavat 71 prosenttia maapallon pinta-alasta ja sisältävät 90 prosenttia biosfääristä. Sen vuoksi luonnon monimuotoisuus on runsaampaa merissä kuin maan ja makean veden ekosysteemeissä. Meri on maapallolla olevan elämän edellytys (erityisesti koska se on hapen pääasiallinen lähde), ja sillä on ratkaiseva vaikutus ilmastoon. Se on myös tärkeä taloudelliseen vaurauteen, sosiaaliseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun vaikuttava tekijä.