RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Vihreä kirja syyttömyysolettamasta

Komissio pyrkii edistämään menettelyllisiä takeita koskevien rikosoikeudellisten menettelyjen lähentämistä. Tämän vihreän kirjan avulla komissio on pyytänyt oikeusalan ammattilaisilta ja kaikilta Euroopan unionin (EU) kansalaisilta kommentteja siitä, tulkitaanko syyttömyysolettamaa ja siihen perustuvia oikeuksia kaikissa jäsenvaltioissa samalla tavoin. Komissio ehdottaa, että käsitteen tulkintaa jäsenvaltioissa olisi selkeytettävä.

ASIAKIRJA

Komission vihreä kirja syyttömyysolettamasta, hyväksytty 26. huhtikuuta 2006 [KOM(2006) 174 lopullinen - ei julkaistu virallisessa lehdessä].

TIIVISTELMÄ

Vihreässä kirjassa käsitellään syyttömyysolettamaa ja siihen perustuvia oikeuksia. Syyttömyysolettama on sekä kansainvälisen että yhteisön oikeuden mukainen perusoikeus, joka kuuluu kaikille syytetyille rajoituksetta menettelyn luonteesta riippumatta.

Syyttömyysolettama määritellään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa. Sen mukaan kyseessä on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan syytettyä ei pidä julistaa syylliseksi ennen kuin hänen syyllisyytensä on selvitetty tuomioistuimessa. Oikeuskäytännössä korostetaan, että tutkintavankeuden tulisi olla poikkeuksellinen toimenpide.

Komission tavoitteena on selvittää syyttömyysolettaman tulkinnassa ja soveltamisessa eri jäsenvaltioissa ilmenevät eroavuudet. Se ehdottaa yhteisten vähimmäisvaatimusten määrittämistä rikosoikeudellisia menettelyjä varten. Näin voitaisiin varmistaa, että eri jäsenvaltioissa rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä sovellettavat takeet vastaavat toisiaan mahdollisimman pitkälle.

Menettelyllisistä takeista annettujen kansallisten säännösten lähentäminen

Syyttömyysolettamaa koskeva komission aloite on osa rikosoikeuden lähentämiseen tähtäävää prosessia. Tavoitteena on korvata vähitellen nykyinen keskinäiseen oikeusapuun perustuva järjestelmä yhteisillä säännöillä, jotka perustuvat tuomioistuinten päätösten vastavuoroiseen tunnustamiseen. Tämä koskee erityisesti todisteiden vastaanottamista koskevia sääntöjä, joihin myös syyttömyysolettama kuuluu.

Vastavuoroisen tunnustamisen periaate merkitsee sitä, että minkä tahansa jäsenvaltion oikeusviranomaisen antama päätös voidaan panna täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa. Periaatteessa yhdessä jäsenvaltiossa annetuilla rikosoikeudellisilla tuomioilla ei ole oikeusvaikutusta toisissa jäsenvaltioissa, sillä rikoslainsäädäntö kuuluu jäsenvaltioiden suvereniteetin piiriin.

Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen tarkoituksena on kuitenkin nimenomaan varmistaa, että missä tahansa jäsenvaltiossa annettujen tuomioiden oikeusvaikutukset tunnustetaan kaikkialla EU:n alueella. Näin muodostuu vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue. Vastavuoroisen tunnustamisen periaate voi toimia tehokkaasti vain jos jäsenvaltiot luottavat toistensa oikeusjärjestelmiin. Keskinäinen luottamus perustuu yhteisiin perusoikeuksiin, kuten menettelyllisiä oikeuksia koskevassa komission vihreässä kirjassa korostetaan.

Periaate ei kuitenkaan ole ehdoton, ja käytännössä sen soveltamista rajoitetaan eri tavoin. Esimerkiksi rangaistukset vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen, eikä ennen tuomion täytäntöönpanoa tehtyjä päätöksiä sovelleta aina yhteisten sääntöjen pohjalta niin, että voitaisiin taata perusoikeuksien yhtäläinen suoja kaikkialla EU:ssa.

Syyttömyysolettaman soveltaminen

Vihreässä kirjassa käsitellään syyttömyysolettamaperiaatetta, jota sovelletaan rikosoikeudellisessa menettelyssä. Syyttömyysolettamaan liittyy rikosoikeudellisessa menettelyssä useita muitakin oikeusperiaatteita, muun muassa

  • todistustaakka. Yleensä syyttäjän on näytettävä syytetyn syyllisyys toteen niin, ettei syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilystä. Komissio on kuitenkin todennut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön sisältyvän tapauksia, joissa todistustaakka ei aina ole yksinomaan syyttäjällä;
  • oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyyden selvittämiseen. Tähän liittyy oikeus vaieta. Syytetty voi kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin ja esittämästä todisteita. Tämän oikeuden tarkoituksena on suojata syytettyä viranomaisten määräämiltä pakotteilta, joiden tarkoituksena on todisteiden saaminen. Oikeutta vaieta sovelletaan poliisikuulusteluissa ja tuomioistuimessa. Syytetyllä olisi oltava oikeus olla todistamatta. Jäsenvaltiot tunnustavat oikeuden vaieta, mutta komissio korostaa, että syytetylle on järjestelmällisesti kerrottava hänen oikeuksistaan;
  • oikeus olla esittämättä todisteita itseään vastaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaamiseksi.

Taustaa

Kolmanteen pilariin (castellanodeutschenglishfrançais) kuuluva vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue on komission näkemyksen mukaan rakennettava selkeälle pohjalle, jonka muodostavat kaikille yhteiset oikeudet ja menettelylliset takeet. Tampereella lokakuussa 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti oikeuden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta (castellanodeutschenglishfrançais) pidetään oikeudellisen yhteistyön kulmakivenä.
Komissio jatkaa yhteisten menettelysääntöjen määrittämiseen tähtäävää työtä käsittelemällä tässä vihreässä kirjassa syyttömyysolettaman määritelmää. Vihreässä kirjassa esitettyihin kysymyksiin pyydettiin vastauksia 9. kesäkuuta 2006 mennessä. Ainuttakaan rikosoikeudellisten päätösten vastavuoroiseen tunnustamiseen liittyvää säädösehdotusta ei ole hyväksytty vuoden 2004 jälkeen, jolloin esitettiin ehdotus neuvoston puitepäätökseksi eräistä rikosoikeudellisissa menettelyissä Euroopan unionin alueella noudatettavista oikeuksista. Saksa on esittänyt puheenjohtajakaudellaan 22. helmikuuta 2007 ehdotuksen rikos- ja prosessioikeuden alalla sovellettavaksi päätökseksi. Ehdotuksessa käsitellään pääasiallisesti kolmea jo vuoden 2004 puitepäätösehdotuksessa mainittua perusoikeutta. Nämä ovat syytetyn oikeus saada tietää oikeuksistaan, oikeus saada oikeusapua ja oikeus saada käyttöönsä tulkki ja käännös asian käsittelyyn liittyvistä asiakirjoista. Monet jäsenvaltiot ovat eri syistä ilmoittaneet vastustavansa menettelyllisten takeiden yhdenmukaistamista. Jotkut jäsenvaltiot pitävät hanketta ensimmäisenä askeleena kohti EU:n rikosoikeutta. Komissio on joutunut tässä asiassa umpikujaan, minkä vuoksi sen on täytynyt ottaa tavoitteeksi yhteistyön tiivistäminen sen sijaan, että pyrittäisiin menettelyllisten takeiden yhdenmukaistamiseen.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi, annettu 28. huhtikuuta 2004, eräistä rikosoikeudellisissa menettelyissä Euroopan unionin alueella noudatettavista oikeuksista [KOM(2004) 328 lopullinen - ei julkaistu virallisessa lehdessä].

Tampereella vuonna 1999 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti komissio on sitoutunut toteuttamaan toimia rikosoikeudellisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanoa koskevan toimenpideohjelman soveltamiseksi. Ehdotus liittyy kyseiseen tavoitteeseen, ja sen tarkoituksena on määritellä yhteiset vähimmäisvaatimukset tietyille menettelyllisille oikeuksille, jotka olisi tunnustettava rikosoikeudellisten menettelyjen yhteydessä Euroopan unionissa. Lainsäädäntöjen lähentäminen vahvistaisi yleensä kaikkien epäiltyjen ja syytettyjen oikeuksia kaikkialla Euroopan unionissa ja helpottaisi vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamista. Ehdotuksessa säädetään oikeuksista, joita olisi sovellettava koko rikosoikeudellisen menettelyn ajan. Tällaisia oikeuksia ovat mm. oikeus asianajajaan koko menettelyn ajan, oikeus saada maksutta tulkin ja kääntäjän palveluja, niiden henkilöiden menettelylliset oikeudet, jotka eivät kykene ymmärtämään tai seuraamaan menettelyä, sekä epäiltyjen oikeus saada tietää oikeuksistaan ennen ensimmäistä kuulustelua. Ehdotus on välttämätön täydennys eurooppalaiselle pidätysmääräykselle.

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 26. heinäkuuta 2000 - Rikosasioita koskevien lopullisten päätösten vastavuoroinen tunnustaminen [KOM(2000) 495 - ei julkaistu virallisessa lehdessä].

Tiedonannossa käsitellään tuomioistuimen lopullisten päätösten vastavuoroista tunnustamista. Siinä esitetään komission näkemys vastavuoroisesta tunnustamisesta ja selvitetään mahdollisuuksia soveltaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta rikosoikeuden alalla annettuihin lopullisiin päätöksiin. Tiedonannossa tarkastellaan vastavuoroisen tunnustamisen eri näkökohtia ja luetellaan ne prosessioikeuden alat, jotka edellyttävät yhteisiä vähimmäissääntöjä. Komissio korostaa erityisesti, että nykyinen järjestelmä, jonka mukaan toimivallan jako EU:n jäsenvaltioiden kesken ratkaistaan useampien sääntöjen nojalla, on hankala siksi, että se vaatii paljon neuvotteluja. Komissio katsoo, että soveltamalla vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta voitaisiin välttää toimivaltakysymysten käsittely kaikissa niissä asioissa, joissa toimivalta mahdollisesti kuuluu kahdelle tai useammalle jäsenvaltiolle.

 
Viimeisin päivitys 30.03.2007
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun