RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Tuomioistuimen toimivalta, tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ("Bryssel II")

Euroopan unioni (EU) on koonnut avioeroa ja lapsen huoltoa koskevat määräykset yhteen ja samaan asetukseen tuomareiden sekä oikeusalan ammattilaisten työn helpottamiseksi ja valtioiden rajat ylittäviin tapaamisiin liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi. Tämä asetus on myös merkittävä edistysaskel lapsikaappausten torjunnassa.

SÄÄDÖS

Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003, annettu 27 päivänä marraskuuta 2003, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta [Ks. muutossäädökset].

TIIVISTELMÄ

Asetuksen tarkoituksena on yhdistää samaan säädökseen avioeroa ja lapsen huoltoa (vanhempainvastuuta *) koskevat määräykset. Niihin kuuluu muun muassa lasten tapaamisoikeutta * koskevien päätösten automaattinen tunnustaminen, joka sisältyi Ranskan vuonna 2000 tekemään aloitteeseen. Tällä asetuksella korvataan asetus (EY) N:o 1347/2000.

Etusijalla lapsen oikeudet

Euroopan unionissa (EU) pidetään ensisijaisena lapsen oikeutta ylläpitää säännöllisesti suhteita kumpaankin vanhempaansa. Lapsella on tämän vuoksi oikeus tulla kuulluksi kaikissa huoltoaan koskevissa asioissa ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

Soveltamisala, määritelmät ja toimivalta

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat avioeroon, asumuseroon ja avioliiton pätemättömäksi julistamiseen liittyvät yksityisoikeudelliset menettelyt sekä kaikki lapsen huoltoon liittyvät kysymykset. Vanhempainvastuulla tarkoitetaan oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka liittyvät sekä lapsen henkilöön että omaisuuteen. Kaikkien lasten tasavertaisen kohtelun turvaamiseksi asetus kattaa kaikki lasten huoltoa koskevat päätökset, mukaan luettuina lastensuojelutoimenpiteet, riippumatta niiden yhteydestä avioliitto-oikeuden alaan kuuluviin menettelyihin.

Asetuksen soveltamisalaan eivät kuulu elatusapua koskeviin asioihin liittyvät yksityisoikeudelliset menettelyt, koska niistä on jo säädetty tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetussa asetuksessa (EY) N:o 44/2001.

Asetuksen soveltamisalaan eivät myöskään kuulu:

  • vanhemmuuden vahvistaminen ja kiistäminen
  • lapseksiottamista koskevat päätökset, lapseksiottamista edeltävät toimenpiteet tai lapseksiottamisen kumoaminen tai peruuttaminen
  • lapsen sukunimi ja etunimet
  • vajaavaltaisuudesta vapauttaminen
  • alaikäisen perintö
  • lasten tekemien rikosten johdosta toteutetut toimenpiteet.

Asetuksessa yhdistetään toimivaltaa koskevat asiat kattavaksi järjestelmäksi. Avioeroasioita koskevat toimivaltasäännöt on saatu asetuksesta (EY) N:o 1347/2000.

Lapsen huoltoa koskevissa asioissa toimivalta on yleensä sen EU-maan tuomioistuimilla, jossa lapsi asuu. Jos lapsen asuinpaikka vaihtuu (muutto), toimivalta säilyy tietyin edellytyksin lapsen huoltoa (erityisesti tapaamisoikeutta) koskevan päätöksen antaneella tuomioistuimella siinä EU-maassa, jossa lapsi aiemmin asui. Lisäksi vanhemmat voivat hyväksyä sen, että avioeroasiaa käsittelevä tuomioistuin päättää myös lasten huollosta. Vanhemmat voivat myös sopia tietyin edellytyksin, että asia käsitellään jonkin toisen EU‑maan tuomioistuimessa, jos lapsella on tähän jäsenvaltioon esimerkiksi kansalaisuuteen perustuvat kiinteät siteet.

Ellei lapsen asuinpaikkaa voida selvittää, toimivalta on sen EU-maan tuomioistuimella, jossa lapsi on. Tätä säännöstä sovelletaan erityisesti lapsipakolaisiin tai maastaan levottomuuksien vuoksi siirtymään joutuneisiin lapsiin. Mikäli asetuksessa annettujen erityissäännösten mukaista toimivaltaista tuomioistuinta ei voida määrittää, kukin EU-maa voi soveltaa kansallista lainsäädäntöään. Poikkeustapauksissa asia on mahdollista siirtää tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset sen käsittelemiseen, jos se on lapsen edun mukaista.

Tuomioistuimen on omasta aloitteestaan tarkistettava, onko se tämän asetuksen nojalla toimivaltainen käsittelemään asiaa. Jos kanne koskee asiaa, jota EU-maan tuomioistuin ei ole toimivaltainen käsittelemään, tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä asia käsittelemättä. Jos oikeusjuttu on nostettu toisessa EU-maassa kuin siinä, jossa vastaaja asuu, tuomioistuimen on tarkistettava, onko vastaaja saanut tiedon haastehakemuksesta ajoissa voidakseen valmistella puolustustaan. Kiireellisissä tapauksissa tuomioistuin voi lisäksi toteuttaa tilapäisiä toimenpiteitä tai turvaamistoimia lapsen henkilön ja omaisuuden suojelemiseksi.

Lapsikaappauksia koskevat säännöt

Asetuksessa otetaan käyttöön myös lapsikaappauksia (lapsen luvaton poisvienti tai palauttamatta jättäminen *) koskevia sääntöjä. Sääntöjen tarkoituksena on estää EU:ssa tapahtuvia lapsikaappauksia.

Jos lapsi kaapataan, lapsen huolto-oikeuden * haltijalla on oikeus esittää keskusviranomaisille lapsen palauttamispyyntö. Hän voi myös viedä asian tuomioistuimeen.

Yleissääntönä on, että siihen asti, kunnes lapsella on vakituinen asuinpaikka jossakin toisessa EU-maassa (lapsen huoltajan hyväksynnällä ja vähintään vuoden asumisen jälkeen), toimivalta säilyy kaappauksen tapahduttua sen EU-maan tuomioistuimilla, jossa lapsi asui ennen kaappausta.

Asianomaisen tuomioistuimen on annettava tuomionsa viimeistään kuuden viikon kuluttua siitä, kun pyyntö on toimitettu sille. Lasta kuullaan oikeuskäsittelyn aikana, ellei sitä pidetä perusteettomana lapsen iän tai kehitystason vuoksi. Lasta ei voida kieltäytyä palauttamasta, jos palauttamista pyytänyttä henkilöä ei ole kuultu.

Sen EU-maan tuomioistuimet, johon lapsi on kaapattu, voivat päättää olla palauttamatta lasta (vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan b alakohdan mukaisesti) ainoastaan silloin, kun on olemassa vakava vaara, että lapsen ruumiillinen ja henkinen terveys saattaisi vaarantua. Tuomarin on kuitenkin tehtävä lasta koskeva palauttamispäätös, mikäli voidaan todeta, että riittävät toimenpiteet on toteutettu lapsen suojelemiseksi hänen palauttamisensa jälkeen.

Jos tuomioistuin päättää olla palauttamatta lasta, sen on annettava asia sen EU-maan toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jossa lapsi asui ennen kaappaamista. Tällä tuomioistuimella on lopullinen päätösvalta asiassa. Tuomarin on annettava lapselle ja asianosaisille mahdollisuus tulla kuulluiksi sekä otettava huomioon ne perusteet ja todisteet, joihin pohjautuu alkuperäinen päätös olla palauttamatta lasta. Mikäli tuomari lapsen alkuperämaassa tekee tästä päätöksestä poikkeavan päätöksen, jonka mukaan lapsi tulee palauttaa, tämä päätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön automaattisesti toisessa EU‑maassa. Päätöstä ei tarvitse julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi (ns. eksekvatuurimenettely on poistettu). Sitä ole mahdollista vastustaa, mikäli alkuperäisen päätöksen tehnyt EU‑maan tuomari on antanut tuomiosta todistuksen (liite IV).

Tunnustaminen ja täytäntöönpano

Tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevat säännökset on saatu asiaa koskevasta asetuksesta (EY) N:o 1347/2000.

Asetuksessa taataan kaikkien tuomioiden automaattinen tunnustaminen ilman välivaiheen käsittelyä. Siitä voi kieltäytyä vain avioliittoa ja lasten huoltoa koskevien tuomioiden kohdalla seuraavissa tapauksissa:

  • tuomion tunnustaminen on selvästi vastoin oikeusjärjestyksen perusteita
  • vastaaja ei voi valmistautua vastaamaan asiassa, koska haastehakemusta ei ole annettu ajoissa tiedoksi
  • tuomion tunnustaminen on ristiriidassa jonkin muun tuomion kanssa.

Lapsen huoltoa koskevien tuomioiden tunnustamatta jättämiselle on lisäksi seuraavat kaksi perustetta:

  • lapselle ei ole annettu tilaisuutta tulla kuulluksi
  • henkilö, jonka huoltajan asemaa tuomio loukkaa, ei ole saanut tilaisuutta tulla kuulluksi.

Lapsen huollosta annettu tuomio voidaan asianosaisen hakemuksesta julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi toisessa EU-maassa (ja joillakin Yhdistyneen kuningaskunnan alueilla sen jälkeen, kun se on rekisteröity täytäntöönpanoa varten). Täytäntöönpanokelpoisuutta koskevaan tuomioon voi hakea muutosta.

Kuka tahansa asianosainen voi pyytää toimivaltaista tuomioistuinta antamaan todistuksen tuomiosta avioliittoa ja lasten huoltoa koskevissa asioissa. Todistuksen mallilomakkeet ovat asetuksen liitteenä (liitteet I ja II).

Asetuksen mukaiset lapsen tapaamisoikeutta ja palauttamista koskevat tuomiot tunnustetaan ja pannaan täytäntöön automaattisesti kaikissa EU-maissa ilman, että olisi turvauduttava mihinkään menettelyyn (ns. eksekvatuurimenettely on poistettu), kunhan tuomiosta on todistus. Lapsen tapaamisoikeutta ja palauttamista koskevien todistusten mallit ovat asetuksen liitteenä (liitteet III ja IV).

Tuomion täytäntöönpanon helpottamiseksi myönnettyyn todistukseen ei voi hakea muutosta. Todistukseen on kuitenkin mahdollista hakea oikaisua, mikäli tuomion sisältö on esitetty todistuksessa virheellisesti.

Täytäntöönpanomenettely toteutetaan täytäntöönpanevan EU-maan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Lisäksi on tehtävä ero lapsen tapaamisoikeuden myöntämistä koskevan tuomion ja tapaamisoikeuden käytännön järjestelyjen välillä. Täytäntöönpanevan EU-maan tuomari voi päättää tapaamisoikeuden käyttöä koskevista käytännön järjestelyistä, mikäli tarvittavia järjestelyjä ei ole määritelty sen EU-maan tuomioistuimen päätöksellä, jossa tapaamisoikeutta koskeva tuomio on annettu. Käytännön järjestelyistä päätettäessä tuomarin on kuitenkin noudatettava tapaamisoikeuden myöntämispäätöstä olennaisilta osiltaan.

Keskusviranomaisten välinen yhteistyö

Kukin EU-maa nimeää yhden tai useamman keskusviranomaisen, jonka tehtävät ovat seuraavat:

  • kansallisia lainsäädäntöjä ja menettelyjä koskevan tietojenvaihdon edistäminen
  • tuomioistuinten välisen yhteydenpidon helpottaminen
  • lapsen huoltajien avustaminen tuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydettäessä
  • vaihtoehtoisten menetelmien, kuten sovittelun, edistäminen lapsen huoltajien välisten riitojen ratkaisemiseksi.

Keskusviranomaiset kokoontuvat säännöllisesti keskustelemaan näistä asioista siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisessa verkostossa.

Lapsen huoltaja voi pyytää ilmaista oikeusapua sen EU-maan keskusviranomaiselta, jossa lapsi asuu.

Pääsääntönä on, että asetus korvaa kahden tai useamman EU-maan väliset tällä asetuksella säänneltyjä asioita koskevat nykyiset yleissopimukset. Lisäksi asetuksella on EU-maiden suhteissa etusija seuraavassa lueteltuihin monenvälisiin yleissopimuksiin nähden niiltä osin, kuin ne koskevat tällä asetuksella säänneltyjä asioita: vuoden 1961 Haagin yleissopimus (alaikäisten suojeluun sovellettava lainsäädäntö), vuoden 1967 Luxemburgin yleissopimus (avioliittojen pätevyyttä koskevien päätösten tunnustaminen), vuoden 1970 Haagin yleissopimus (avioerojen tunnustaminen), vuoden 1980 eurooppalainen yleissopimus (lapsen huolto), vuoden 1980 Haagin yleissopimus (kansainvälisen lapsikaappauksen yksityisoikeudelliset näkökohdat).

Kun on kyse tämän asetuksen ja toimivallasta, sovellettavasta laista, tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lastensuojeluun liittyvissä asioissa 19 päivänä lokakuuta 1996 tehdyn Haagin yleissopimuksen välisestä suhteesta, tätä asetusta sovelletaan kokonaisuudessaan, jos asianomainen lapsi asuu jossakin EU-maassa. Lisäksi tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä sovelletaan EU-maiden toimivaltaisten tuomioistuinten antamiin tuomioihin siinäkin tapauksessa, että lapsen asuinpaikka on sellaisessa EU:n ulkopuolisessa valtiossa, joka on mainitun yleissopimuksen sopimuspuoli.

Lisäksi sovelletaan erityissäännöksiä seuraavissa asioissa:

  • Suomen ja Ruotsin suhteet Tanskaan, Islantiin ja Norjaan, joissa otetaan huomioon 6. helmikuuta 1931 tehty yleissopimus (pohjoismainen sopimus avioliitosta)
  • Pyhän istuimen suhteet Portugaliin, Italiaan, Espanjaan ja Maltaan.

Loppusäännökset

Asetuksen täytäntöönpanossa komissiota avustaa komitea, jonka jäseninä ovat EU-maiden edustajat.

Komissio toimittaa viimeistään 1. tammikuuta 2012 ja sen jälkeen viiden vuoden välein Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta ja liittää siihen tarvittaessa ehdotuksia asetuksen mukauttamiseksi. Kertomus perustuu EU-maiden toimittamiin tietoihin.

Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti osallistuvat asetuksen soveltamiseen. Tanska ei osallistunut asetuksen antamiseen, eikä asetus näin ollen sido Tanskaa.

Asetus tulee voimaan 1. elokuuta 2004, ja sitä sovelletaan 1. maaliskuuta 2005 alkaen (67–70 artiklaa sovelletaan 1. elokuuta 2004 alkaen).

Taustaa

Tampereella kokoontuneessa Eurooppa-neuvoston kokouksessa ilmaistiin selvästi EU‑maiden tahto tehostaa oikeuden päätösten vastavuoroista tunnustamista erityisesti yksityisoikeudellisissa asioissa (päätelmien 34 kohta). Päätösten automaattinen tunnustaminen koskisi alkuvaiheessa vain joitakin asioita, kuten perheoikeutta, ja erityisesti elatusapua ja tapaamisoikeutta.

Tampereen päätelmien noudattamiseksi

  • neuvosto antoi toukokuussa 2000 asetuksen (EY) N:o 1347/2000(ns. Bryssel II ‑asetus)
  • Ranska teki heinäkuussa 2000 valtioiden rajat ylittävää lasten tapaamisoikeutta koskevan aloitteen
  • komissio teki syyskuussa 2001 lapsen huoltoa koskevan ehdotuksen.

Tätä asetusta koskevan ehdotuksen säännökset on saatu komission 20. syyskuuta 2001 tekemästä ehdotuksesta, joka peruttiin virallisesti 6. kesäkuuta 2002. Samoin peruttiin Ranskan heinäkuussa 2000 tekemä aloite.

Säädöksen keskeiset termit
  • Vanhempainvastuu: oikeudet ja velvollisuudet, jotka liittyvät lapsen henkilöön tai omaisuuteen ja jotka jollakin luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on tuomioistuimen tuomion tai lain taikka voimassa olevan sopimuksen perusteella. Ilmaisu käsittää erityisesti oikeuden lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuden.
  • Oikeus lapsen huoltoon: lapsesta huolehtimiseen liittyvät oikeudelliset velvollisuudet, varsinkin oikeus päättää lapsen asuinpaikasta.
  • Tapaamisoikeus: oikeus viedä lapsi rajoitetuksi ajaksi asuinpaikastaan muualle.
  • Lapsen luvaton poisvieminen tai palauttamatta jättäminen: kaappaus, tuomioistuimen päätökseen tai lakiin taikka lapsen asuinmaan oikeusjärjestyksen mukaan voimassa olevaan sopimukseen perustuvan lapsen huolto-oikeuden loukkaaminen.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL

Asetus (EY) N:o 2201/2003

1.8.2004

-

EUVL L 338, 23.12.2003

MuutossäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL

Asetus (EY) N:o 2116/2004

3.1.2005

-

EUVL L 367, 14.12.2004

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston asetus (EU) N:o 1259/2010, annettu 20 päivänä joulukuuta 2010 , tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla [EUVL L 343, 29.12.2010].

Neuvoston päätös 2010/405/EU, tehty 12 päivänä heinäkuuta 2010, luvan antamisesta tiiviimmälle yhteistyölle avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla [EUVL L 189, 22.7.2010].
Vuonna 2008 kävi selväksi, että yksimielisyyteen pääseminen vuoden 2006 ehdotuksesta asetuksen 2201/2003 (jäljempänä) tarkistamiseksi olisi vaikeaa. Monet EU-maat ovat sittemmin ilmaisseet aikeensa käynnistää tiiviimpää yhteistyötä avioliittoasioissa sovellettavan lain alalla. Tällä päätöksellä annetaan näille maille lupa tehdä keskenään tällaista yhteistyötä. Muut EU-maat voivat liittyä tähän yhteistyöhön milloin tahansa niin halutessaan.
Tiiviimpi yhteistyö avio- ja asumuseroasioihin sovellettavan lain alalla tarjoaa yhteistyöhön osallistuville maille selkeämmät ja kattavammat oikeudelliset puitteet rajatylittävissä tapauksissa. Samalla se parantaa oikeusvarmuutta, ennustettavuutta ja joustavuutta kansalaisten näkökulmasta. Tiiviimpi yhteistyö pohjautuu tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen ja parantaa jäsenvaltioissa sovellettavien lainvalintaa koskevien sääntöjen yhteensopivuutta.

Ehdotus neuvoston asetukseksi, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2006, asetuksen (EY) N:o 2201/2003 muuttamisesta tuomioistuimen toimivallan osalta sekä avioliittoasioissa sovellettavaa lakia koskevien sääntöjen antamisesta [KOM(2006) 399 lopullinen – ei julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä].
Koska "kansainvälisten" avioliittojen ja avioerojen määrä on kasvussa, komissio aikoo laatia avioliittoa koskeville asioille selkeän ja kattavan oikeudellisen kehyksen, joka koskee oikeusvarmuutta, ennustettavuutta, joustavuutta ja oikeussuojan saatavuutta. Tämän vuoksi ehdotuksessa esitetään mm.:

  • yhdenmukaisia lainvalintasääntöjä avioeroa ja asumuseroa koskevissa asioissa, jotta puolisot voivat ennakoida, mitä lakia sovelletaan heidän avioliitto-oikeuden alaan kuuluvaan menettelyynsä
  • puolisoiden rajallista mahdollisuutta valita sovellettava laki sekä avioeroa ja asumuseroa koskevissa menettelyissä toimivaltainen tuomioistuin.

Ehdotus on jatkoa 14. maaliskuuta 2005 annetulle vihreälle kirjalle sovellettavasta lainsäädännöstä ja tuomioistuimen toimivallasta avioeroasioissa.
Kuulemismenettely (CNS/2006/0135)

Viimeisin päivitys 21.05.2012

Katso myös

Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun