RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Maksukyvyttömyysmenettely

Asetuksessa vahvistetaan tuomioistuinta, jolla on toimivalta aloittaa maksukyvyttömyysmenettely, sovellettavaa lakia ja tuomioiden tunnustamista koskevat yhteiset säännökset velallisen maksukyvyttömyyden varalta. Näitä säännöksiä sovelletaan riippumatta siitä, onko velallinen yhtiö, elinkeinonharjoittaja vai yksityishenkilö. Asetuksen tavoitteena on estää velallista siirtämästä omaisuuttaan tai oikeudenkäyntejä maasta toiseen edullisemman oikeusaseman saamiseksi.

SÄÄDÖS

Neuvoston asetus (EY) N:o 1346/2000, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, maksukyvyttömyysmenettelyistä.

TIIVISTELMÄ

Asetuksessa vahvistetaan yhteiset säännöt maksukyvyttömyysmenettelyille Euroopan unionissa (EU). Maksukyvyttömyysmenettelyihin liittyvien yhdenmukaistettujen säännösten tarkoituksena on estää velallista siirtämästä omaisuuttaan tai oikeudenkäyntiä EU-maasta toiseen edullisemman oikeusaseman saamiseksi velkojien kustannuksella ("forum shopping").

On huomattava, että neljännes EU:ssa todetuista maksukyvyttömyystapauksista liittyy maksuviivästyksiin.

Omaisuuden tai oikeudenkäynnin siirtoa EU‑maasta toiseen on vältettävä

Konkurssit, joilla on rajat ylittäviä seurauksia, vaikuttavat sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan. Menettelyjen tulisi olla mahdollisimman yhtenäisiä, jotta osapuolten ei kannattaisi siirtää omaisuuttaan tai oikeudenkäyntiä EU‑maasta toiseen edullisemman oikeusaseman saamiseksi. Ehdotetuissa ratkaisuissa pyritäänkin menettelyjen yleispätevyyteen, mutta säilytetään samalla mahdollisuus aloittaa rajoitettuja sekundäärimenettelyjä asianomaisessa EU‑maassa.

Tätä asetusta sovelletaan sellaiseen velallisen kaikkia velkoja koskevaan maksukyvyttömyysmenettelyyn, jossa velallinen menettää osittain tai kokonaan määräysvallan omaisuuteensa ja jossa määrätään selvittäjä. Asetusta sovelletaan kaikkiin menettelyihin riippumatta siitä, onko velallinen luonnollinen henkilö vai oikeushenkilö, elinkeinonharjoittaja vai yksityishenkilö. Selvittäjällä tarkoitetaan sellaista henkilöä tai toimielintä, jonka tehtävänä on hallinnoida tai muuttaa rahaksi menettelyn piiriin kuuluvaa omaisuutta taikka valvoa velallisen liiketoimintaa. Luettelo näistä henkilöistä ja toimielimistä kussakin EU‑maassa on liitteessä C.

Asetusta ei kuitenkaan sovelleta maksukyvyttömyysmenettelyihin, jotka koskevat

Toimivaltaisten tuomioistuinten ja sovellettavan lain määrittely

Tässä asetuksessa tarkoitetaan tuomioistuimella lainkäyttöelintä tai muuta toimivaltaista viranomaista, joka kansallisen lain mukaan on toimivaltainen päättämään menettelyn aloittamisesta. Sen EU‑maan tuomioistuimilla, jossa velallisella on pääintressien keskus, on toimivalta aloittaa päämenettely. Pääintressien keskuksen olisi oltava sama kuin paikka, jossa velallinen hallinnoi säännöllisesti intressejään ja joka on kolmansien osapuolten tiedettävissä. Yhtiön ja muun oikeushenkilön pääintressien keskuksen katsotaan sijaitsevan siinä valtiossa, jossa oikeushenkilöllä on sääntömääräinen kotipaikka (ellei toisin todisteta). Luonnollisten henkilöiden pääintressien keskuksen katsotaan sijaitsevan pääsääntöisesti siinä valtiossa, jossa oikeushenkilöllä on ammatillinen kotipaikka tai asuinpaikka.

Myöhemmin voidaan aloittaa sekundäärimenettelyjä (luettelo asetuksen liitteessä B) toisessa EU‑maassa, jos velallisella on toimipaikka sen alueella. Toimipaikalla tarkoitetaan sellaista taloudellisen toiminnan paikkaa, jossa velallinen harjoittaa muuten kuin tilapäisesti taloudellista toimintaa inhimillisin ja aineellisin voimavaroin. Likvidaatiomenettelyn tulee rajoittua jäsenvaltiossa sijaitsevaan velallisen omaisuuteen. Sekundäärimenettelyn aloittamista voivat pyytää maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjä tai luonnolliset henkilöt tai viranomaiset sen maan lain mukaan, jossa menettelyn aloittamista on pyydetty. Joissakin tapauksissa alueellinen menettely voidaan aloittaa itsenäisesti ennen päämenettelyä, jos paikalliset velkojat ja paikallisen toimipaikan velkojat pyytävät sitä tai kun päämenettelyä ei voida aloittaa sen EU‑maan lain mukaan, jossa velallisen intressien keskus sijaitsee. Menettely tullaan kuitenkin muuttamaan sekundäärimenettelyksi heti päämenettelyn käynnistyttyä.

Maksukyvyttömyysmenettelyn edellytyksistä säädetään menettelyn aloittavan EU‑maan laissa: säännökset koskevat menettelyn aloittamista, kulkua ja päättämistä koskevia edellytyksiä. Siinä säädetään myös käytännön kysymyksistä kuten velallisten ja asiaan liittyvän omaisuuden määrittelemisestä, velallisen ja selvittäjän toimivaltasuhteista, menettelyn vaikutuksista sopimuksiin, saatavien erillisperinnästä ja saatavista.

Säännökset varmistavat sivullisen esineoikeudet, velkojan oikeuden käyttää saatavia velalliselle olevan velkansa kuittaamiseen sekä myyjän omistuksenpidätysehtoon perustuvat oikeudet koko EU:n alueella, joten menettelyn aloittaminen ei vaikuta näihin oikeuksiin. Kiinteään omaisuuteen sovelletaan ainoastaan sen EU‑maan sääntöjä, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee. Työsopimuksiin ja työsuhteisiin sekä maksujärjestelmän tai rahoitusmarkkinoiden osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin sovelletaan yksinomaan sen EU‑maan lainsäädäntöä, jota sovelletaan kyseisiin järjestelyihin (lisätietoja löytyy selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä annetusta direktiivistä).

Maksukyvyttömyysmenettelyn tunnustaminen

Toimivaltaisen tuomioistuimen päämenettelyä koskevat päätökset tunnustetaan välittömästi kaikissa EU‑maissa ilman erillistä valvontaa, paitsi

  • jos tunnustamisella olisi tietyn maan oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisia vaikutuksia
  • jos se johtaisi kirjesalaisuuden loukkaamiseen tai henkilökohtaisen vapauden rajoittamiseen.

Velkojien oikeuksia (maksun lykkäys ja maksuvelvollisuudesta vapauttaminen) voidaan kuitenkin rajoittaa vain, jos he ovat antaneet siihen suostumuksensa.

EU‑maan tuomioistuimen päätös aloittaa maksukyvyttömyysmenettely on tunnustettava kaikissa muissa EU‑maissa, vaikka velallinen ei olisi voinut olla maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena muissa maissa. Päätöksen vaikutukset määräytyvät menettelyn aloitusmaan lain mukaan ja niiden voimassaolo päättyy sekundäärimenettelyn alettua toisessa EU‑maassa.

Toimivaltaisen tuomioistuimen määräämä selvittäjä voi toimia muissa EU‑maissa niiden toimivaltuuksien mukaan, joista on määrätty menettelyn aloittaneen EU‑maan lainsäädännössä. Selvittäjän on kuitenkin noudatettava sen maan lakia, jossa hän aikoo toimia. Hän voi siirtää velallisen omaisuutta ja vaatia oikeustoimen peräyttämistä, milloin se on velkojien edun mukaista, jos omaisuutta on siirretty päämenettelyn aloittaneesta maasta menettelyn aloittamisen jälkeen ja jollei kyseessä ole sivullisen esineoikeudet tai omistuksenpidätys.

Jokaisen EU:n alueella asuvan velkojan, joka on saanut saatavastaan täydellisen tai osittaisen suorituksen velallisen omaisuudesta, on palautettava saatavansa selvittäjälle (jollei kyseessä ole sivullisen esineoikeudet tai omistuksenpidätys). Jako‑osuudet saatetaan unionin tietoon sen takaamiseksi, että kaikki velkojat saavat toisiaan vastaavat jako-osuudet.

Selvittäjä voi vaatia, että toisissa EU‑maissa julkaistaan menettelyä koskeva kuulutus (maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamispäätöksen julkaiseminen ja/tai julkiseen rekisteriin merkitseminen). Julkaiseminen voidaan säätää pakolliseksi, mutta kaikissa tapauksissa se ei ole ehtona menettelyn tunnustamiselle toisessa jäsenvaltiossa.

Jos asianosainen ei tiedä menettelyn aloittamisesta, hänen voidaan katsoa toimineen vilpittömässä mielessä suorittaessaan maksun toisessa jäsenvaltiossa aloitetun menettelyn selvittäjän sijasta velalliselle). Jos maksu suoritetaan ennen menettelyn aloittamispäätöksen julkaisemista, henkilön ei katsota tienneen asiasta. Sitä vastoin jos se tapahtuu julkaisun jälkeen, henkilön katsotaan tienneen asiasta, jollei toisin todisteta.

Asetuksen soveltamisen rajoittaminen

Asetusta ei sovelleta

  • Tanskaan
  • sellaiseen EU‑maahan, jossa se on ristiriidassa sellaisen sopimuksen konkurssia koskevien velvoitteiden kanssa, jonka tämä maa on ennen tämän asetuksen voimaantuloa tehnyt yhden tai useamman kolmannen maan kanssa
  • Yhdistyneeseen kuningaskuntaan siltä osin kuin se on ristiriidassa aiemmin Kansainyhteisön puitteissa tehtyjen sopimusten kanssa.

Asetusta noudatetaan maksukyvyttömyysmenettelyissä, jotka on aloitettu sen jälkeen kun asetus tuli voimaan 31. toukokuuta 2002. Se korvaa kahden- ja monenväliset sopimukset tiettyjen EU‑maiden välillä.

Tausta

Konkurssi, akordi ja vastaavat menettelyt eivät kuulu vuonna 1968 tehdyn Brysselin yleissopimuksen soveltamisalaan. Asiassa on toteutettu erilaisia toimia vuodesta 1963 lähtien yhteisön välineen aikaansaamiseksi. Yleissopimus maksukyvyttömyysmenettelyistä allekirjoitettiinkin 23. marraskuuta 1995. Yleissopimusta ei voitu kuitenkaan saattaa voimaan, sillä yksi EU‑maa ei allekirjoittanut sitä määräajassa.

Lokakuun 2. päivänä 1997 allekirjoitettu Amsterdamin sopimus sisältää uusia määräyksiä yksityisoikeudellisesta yhteistyöstä. Maksukyvyttömyysmenettelyistä annettu asetus otettiin käyttöön tällä perusteella.

VIITTEET

AsiakirjaVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEYVL
Asetus (EY) N:o 1346/2000

31.5.2002

-

EYVL L 160, 30.6.2000

Asetukseen (EY) N:o 1346/2000 tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan viitteeksi.

Viimeisin päivitys 24.02.2011

Katso myös

  • Euroopan komission oikeusasioiden pääosasto: maksukyvyttömyyttä (EN) koskevat verkkosivut
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun