RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskeva yleissopimus (Rooman sopimus)

Arkisto

Yleissopimus vahvistaa sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevat yhdenmukaiset säännöt Euroopan unionissa (EU).

SÄÄDÖS

Yleissopimus 80/934/ETY sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista, avattu allekirjoitettavaksi Roomassa 19 päivänä kesäkuuta 1980.

TIIVISTELMÄ

Sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskeva yleissopimus avattiin allekirjoitettavaksi Roomassa 19. kesäkuuta 1980 Euroopan yhteisön (EY) silloiselle yhdeksälle jäsenvaltiolle. Yleissopimus tuli voimaan 1. huhtikuuta 1991. Sen jälkeen kaikki EY:n uudet jäsenet ovat allekirjoittaneet sen. Itävallan, Suomen ja Ruotsin allekirjoitettua yleissopimuksen pöytäkirja kodifioitiin ja julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä vuonna 1998. Uusi kodifioitu versio julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä vuonna 2005 sen jälkeen, kun 10 uutta jäsenvaltioita allekirjoitti (Rooman) yleissopimuksen.

Yleissopimusta sovelletaan sopimusvelvoitteisiin silloin, kun sopimuksella on liittymä useampaan kuin yhteen valtioon - silloinkin, kun määrätty laki on muun kuin sopimusvaltion laki - lukuun ottamatta:

  • luonnollisten henkilöiden oikeudelliseen asemaan, oikeuskelpoisuuteen tai oikeustoimikelpoisuuteen liittyviä kysymyksiä
  • sopimusvelvoitteita, jotka koskevat testamenttia, aviovarallisuussuhteita ja muita perhesuhteista johtuvia oikeuksia
  • siirtokelpoisista arvopapereista johtuvia velvoitteita (vekselit, sekit, juoksevat velkakirjat jne.)
  • välityssopimuksia ja oikeuspaikkaa koskevia sopimuksia (oikeusistuimen valinta)
  • yhtiöitä, yhdistyksiä ja oikeushenkilöitä koskevaan lainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä
  • kysymyksiä siitä, voiko edustaja tehdä päämiestään sitovia oikeustoimia kolmansien kanssa (samoin voiko yhtiön, yhdistyksen tai oikeushenkilön edustaja tehdä koko organisaatiota sitovia oikeustoimia)
  • trustien perustamiseen ja niiden järjestämiseen liittyviä kysymyksiä
  • todistelua ja menettelyä
  • vakuutussopimuksia, jotka kattavat jäsenvaltioiden alueella sijaitsevia riskejä (jälleenvakuutussopimuksia lukuun ottamatta).

Sopimuksen allekirjoittajaosapuolet voivat valita lain, jota sovelletaan koko sopimukseen tai osaan siitä. He voivat valita myös toimivaltaisen tuomioistuimen riitatapauksissa. Yhteisellä päätöksellä he voivat halutessaan vaihtaa sopimukseen sovellettavaa lakia (tahdonvapauden periaate).

Jos osapuolet eivät ole valinneet nimenomaista sovellettavaa lakia, sopimukseen sovelletaan läheisyysperiaatteen mukaisesti sen maan lakia, johon se liittyy läheisimmin (suorituksen saajan asuinpaikka tai keskushallinto, suorituksen toimittajan päätoimipaikka tai muu toimipaikka). Erityissääntöjä noudatetaan kahdessa tapauksessa:

  • kun sopimus koskee kiinteää omaisuutta, sovelletaan sen maan lakia, jossa kiinteä omaisuus on
  • tavaroiden kuljetuksissa laki määritellään lastaus- ja purkauspaikan mukaan tai lähettäjän päätoimipaikan mukaan.

Tavaroiden tai palvelujen toimittamiseen henkilölle sovelletaan heikomman osapuolen suojaamista koskevan periaatteen mukaan kuluttajien oikeuksien suojaamista koskevia erityismääräyksiä. Sopimuksissa sovelletaan sen maan lakia, jossa kuluttajan asuinpaikka on, paitsi jos osapuolet päättävät toisin. Missään tapauksessa valittu laki ei saa asettaa kuluttajaa epäedulliseen asemaan, niin että hän menettäisi sen valtion hänelle takaaman suojan, jossa hänen asuinpaikkansa on, jos laki on hänelle siellä suotuisampi. Näitä sääntöjä ei sovelleta kuljetussopimuksiin eikä palveluiden suorittamista koskeviin sopimuksiin muussa kuin siinä maassa, jossa kuluttajan asuinpaikka on.

Työsopimuksiin sovelletaan

  • joko sen maan lakia, jossa työntekijä työskentelee vakituisesti
  • tai sen maan lakia, missä sijaitsee työntekijän työllistäneen laitoksen toimipaikka
  • tai sen maan lakia, johon työsopimus liittyy läheisimmin.

Jos pääosapuolet päättävät valita toisen lain sovellettavaksi sopimukseen, valintaa ei saa tehdä työntekijän suojelun kustannuksella.

Yhteisön oikeuden olemassa olevat tai tulevat määräykset ovat ensisijaisia yleissopimuksen määräyksiin nähden, varsinkin erityisaloja koskeviin sopimuksiin liittyvien lainvalintakiistojen osalta.

Jäsenvaltion, joka haluaa saattaa voimaan uuden lainvalintasäännön tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvasta sopimusten ryhmästä tai liittyä monenvälisen sopimuksen osapuoleksi sen jälkeen, kun yleissopimus on tullut kyseisessä valtiossa voimaan, on ilmoitettava aikomuksestaan muille allekirjoittajavaltioille. Kaikilla sopimusvaltioilla on kuusi kuukautta aikaa vastata ja pyytää halutessaan allekirjoittajavaltioiden välisiä neuvotteluja. Jos yksikään valtio ei ole pyytänyt kuuden kuukauden kuluessa neuvotteluja tai jos neuvotteluista huolimatta ei ole päästy yksimielisyyteen kahden vuoden kuluessa (monenvälisessä sopimuksessa yhden vuoden kuluessa), sopimusvaltio voi muuttaa lakiaan ja liittyä yleissopimukseen.

Sopimus on voimassa 10 vuotta. Sen voimassaolo jatkuu ilman eri toimenpiteitä viisi vuotta kerrallaan, ja kukin allekirjoittajavaltio voi sanoa sen osaltaan irti.

Vuonna 1988 allekirjoitettiin kaksi pöytäkirjaa, jotka koskivat yleissopimuksen tulkintaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa. Kolmas kokouspöytäkirja, joka allekirjoitettiin vuonna 1980 ja jota täydennettiin vuonna 1996, antaa Tanskan, Ruotsin ja Suomen pitää voimassa tavaroiden merikuljetusta koskeviin asioihin sovellettavaa lakia koskevat kansalliset säännöksensä.

Yleissopimukseen liitettiin neljä yhteistä julistusta:

  • tietyt jäsenvaltiot nostivat vuonna 1980 esiin lainvalintasääntöjen alalla yhteisössä toteutettavien toimenpiteiden ja yleissopimuksen määräysten välisen yhdenmukaistamisen tarpeen
  • ne suunnittelivat myös, että yhteisöjen tuomioistuimelle annettaisiin toimivalta yleissopimuksen tulkintaan
  • näiden kahden pöytäkirjan allekirjoittamisen jälkeen päätettiin vuonna 1988, että jäsenvaltioiden ja tuomioistuimen on vaihdettava keskenään tietoja sopimusvelvoitteisiin liittyvistä tuomioista.

Lisäksi ilmoitettiin, että pöytäkirjaa, joka koskee yleissopimuksen tulkintaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa, sovelletaan kaikkiin yhteisön uusiin jäsenvaltioihin, kun ne allekirjoittavat Rooman sopimuksen.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL
Yleissopimus 80/934/ETY1.4.1991-EYVL L 266, 9.10.1980

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008 sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) [EYVL L 177, 4.7.2008].
Tämä asetus korvaa Rooman yleissopimuksen ja muuttaa sen yhteisön säädökseksi uudistaen sitä samalla. Näin ollen siinä sekä Bryssel I ja Rooma II ‑asetuksissa vahvistetaan kansainvälisen yksityisoikeuden sitova säännöstö sopimusvelvoitteista ja sopimukseen perustumattomista velvoitteista siviili- ja kauppaoikeuden alalla.

Vihreä kirja sopimussuhteisiin sovellettavasta laista tehdyn vuoden 1980 Rooman yleissopimuksen muuntamisesta yhteisön säädökseksi ja uudistamisesta [KOM(2002) 654 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].
Euroopan komissio analysoi tässä kyselyn muodossa laaditussa vihreässä kirjassa, onko yleissopimus tarkoituksenmukaista muuntaa yhteisön säädökseksi ja uudistaa samassa yhteydessä.
Yleissopimuksen muuntaminen yhteisön säädökseksi takaisi kansainvälisen yksityisoikeuden yhdenmukaisen soveltamisen kaikissa jäsenvaltioissa. Se antaisi tulkintavaltuudet yhteisöjen tuomioistuimelle ja helpottaisi yhdenmukaistettujen lainvalintasääntöjen soveltamista uusissa jäsenvaltioissa. Komissio on päättänyt antaa tulevan säädöksen asetuksen muodossa, sillä asetus on suoraan ja pakollisesti sovellettavaa oikeutta ja pantavissa täytäntöön ilman epävarmuustekijöitä ja viiveitä, joita liittyy direktiivin saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Yleissopimukseen tehtävät uudistukset koskevat erityisesti kuluttajien ja työntekijöiden (nk. heikompien osapuolten) suojaamista. Komissio ehdotti yhtenä vaihtoehtona sellaisen yleislausekkeen käyttöönottoa, jolla varmistettaisiin yhteisön säätämän vähimmäissuojan soveltaminen silloin, kun kaikki tai tietyt sopimuksen kannalta erityisen merkitykselliset tekijät sijaitsevat yhteisössä. Tällä ratkaisulla voitaisiin ratkaista nykyinen puuttuvan suojan ongelma, joka koskee liikkuvaa kuluttajaa eli henkilöä, joka on siirtynyt asuinmaastaan muuhun maahan tehdäkseen siellä hankintoja tai käyttääkseen siellä tarjottavia palveluja.

Viimeisin päivitys 23.04.2009

Katso myös

  • Lisätietoja saa oikeus pääosaston "sovellettava laki” (EN)–verkkosivulta.
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun