RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 10 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettava laki - Rooma II -asetus

Tässä asetuksessa määritetään, mitä lakia sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovelletaan lainvalintatilanteissa. Asetuksella ei kuitenkaan yhdenmukaisteta jäsenvaltioiden aineellisen oikeuden sääntöjä. Asetusta sovelletaan vuodesta 2009 alkaen kaikissa Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioissa Tanskaa lukuun ottamatta. Sitä sovelletaan siviili- ja kauppaoikeuden alalla, mutta ei kuitenkaan perhesuhteita tai valtion vastuuta koskevissa asioissa.

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II).

TIIVISTELMÄ

Asetuksessa määritetään, mitä lakia sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovelletaan lainvalintatilanteessa siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Siviili- ja kauppaoikeuden alaan kuuluvia asioita ovat muun muassa tuotevastuu, asiainhuolto tai ns. sopimuksentekotuottamus (culpa in contrahendo), eli ennen sopimuksen tekemistä käytyihin neuvotteluihin perustuvat sopimukseen perustumattomat velvoitteet. Asetusta sovelletaan 11. tammikuuta 2009 alkaen kaikissa jäsenvaltioissa paitsi Tanskassa. Asetuksen tarkoituksena ei ole yhdenmukaistaa sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavia jäsenvaltioiden aineellisen oikeuden sääntöjä, vaan ainoastaan niiden lainvalintasäännöt. Lainvalintasääntöjen mukaan sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovelletaan aina saman jäsenvaltion lakia riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa kanne on nostettu. Sovellettava laki on pääsääntöisesti

  • sen maan laki, jossa vahinko aiheutuu, tai jos sitä ei voida määrittää,
  • sen maan laki, jossa sekä vahingon aiheuttajalla että vahingonkärsijällä on asuinpaikka silloin, kun vahinko aiheutuu, tai jos sitä ei voida määrittää,
  • sen maan laki, johon tapahtuma selvästi liittyy läheisemmin kuin edellä mainittuihin maihin.

Asetuksen mukaan osapuolet voivat myös yhteisellä päätöksellä valita, mitä lakia niiden keskinäiseen velvoitteeseen sovelletaan.

Asetuksessa vahvistetaan kuitenkin erityiset säännöt tiettyjä aloja kuten tuotevastuuta ja teollis- ja tekijänoikeuksia varten. Toisaalta asetusta ei sovelleta vero-, tulli- ja hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen eikä muun muassa perheoikeudellisiin tai aviovarallisuussuhteita koskeviin asioihin.

Sovellettavan lain määrittäminen edellyttää EU:n jäsenvaltioiden lainvalintasääntöjen yhdenmukaistamista

Jäsenvaltioiden tuomioistuinten on sovellettava Rooma II -asetusta 11. tammikuuta 2009 alkaen (soveltamispäivä). Sitä sovelletaan vahingon aiheuttaneisiin tapahtumiin, jotka ovat sattuneet ennen kyseistä päivämäärää eli kaikkiin vahingon aiheuttaneisiin tapahtumiin, jotka ovat sattuneet 20. elokuuta 2007 jälkeen (voimaantulopäivä).

Laki, jota tämän asetuksen perusteella sovelletaan johonkin sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, sääntelee muun muassa seuraavia seikkoja:

  • vastuun peruste ja laajuus, mukaan lukien niiden henkilöiden määrittäminen, joiden voidaan katsoa olevan vastuussa vahingosta;
  • vastuusta vapautumisen perusteet sekä vastuun rajoittaminen ja jakautuminen;
  • vahingon tai vaaditun hyvityksen olemassaolo, luonne ja arviointi;
  • toimenpiteet, jotka toimivaltainen tuomioistuin voi toteuttaa vahingon aiheutumisen estämiseksi tai lopettamiseksi tai sen varmistamiseksi, että vahinko korvataan (kansallisen prosessioikeuden mukaisesti);
  • se, voidaanko oikeus vahingonkorvauksen tai hyvityksen vaatimiseen siirtää edelleen, mukaan lukien siirtyminen perintönä;
  • henkilöt, joilla on oikeus korvaukseen henkilökohtaisesti kärsimästään vahingosta;
  • vastuu jonkun toisen henkilön teoista;
  • se, miten velvoitteen voi saada lakkaamaan, sekä vanhentumista ja määräajan menettämistä koskevat säännöt.

Yleissäännön mukaan (4 artikla) sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, joka johtuu vahingonkorvausvastuun perustavasta tapahtumasta, sovelletaan sen maan lakia, jossa vahinko aiheutuu, riippumatta siitä, missä maassa vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui, ja siitä, missä maassa tai maissa tuon tapahtuman välilliset seuraukset ilmenevät. Jos vastuulliseksi väitetyllä henkilöllä ja vahingonkärsijällä on molemmilla asuinpaikkansa samassa maassa, kun vahinko aiheutuu, sovelletaan tämän maan lakia. Jos ilmenee, että vahingonkorvausvastuun perustava tapahtuma liittyy selvästi läheisemmin johonkin toiseen maahan, sovelletaan tämän toisen maan lakia. Tällainen liittymä toiseen maahan voi perustua erityisesti osapuolten väliseen ennestään olemassa olevaan suhteeseen, esimerkiksi sopimukseen. Asetus on luonteeltaan universaalinen, mikä tarkoittaa sitä, että sen perusteella määräytyvää lakia sovelletaan, vaikka kyseessä olisi jonkin kolmannen maan laki.

Asetuksen mukaan osapuolilla on kuitenkin vapaus valita, mitä lakia sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovelletaan. Ne voivat päättää tästä joko vahingon aiheuttaneen tapahtuman jälkeen tehtävällä sopimuksella tai - jos kaikki osapuolet harjoittavat kaupallista toimintaa - myös ennen vahingon aiheuttanutta tapahtumaa vapaasti neuvotellulla sopimuksella. Lakiviittauksen on oltava nimenomainen tai sen on käytävä riittävän selvästi ilmi tapaukseen liittyvistä olosuhteista eikä se saa rajoittaa kolmansien oikeuksia. On huomattava, että valinnan vapaus ei koske tiettyjä aloja, esimerkiksi teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksia (ks. jäljempänä). Sopimuksella ei myöskään voida poiketa pakottavista säännöksistä siinä tapauksessa, että on valittu muun kuin sen maan laki, johon kaikki tilanteeseen vaikuttavat tekijät liittyvät. Jos osapuolet päättävät soveltaa kolmannen maan lakia, ne eivät myöskään voi poiketa tällä sopimuksella yhteisön säännösten soveltamisesta, jos kaikki tilanteeseen liittyvät tekijät sijoittuvat yhden tai useamman EU:n jäsenvaltion alueelle.

Kun kyseessä on perusteeton etu, esimerkiksi aiheettomasti suoritettu maksu, sovelletaan lakia, joka koskee siihen läheisesti liittyvää osapuolten välistä oikeudellista suhdetta, kuten sopimus- tai vahingonkorvaussuhdetta. Jos osapuolten välillä ei ennestään ole mitään oikeudellista suhdetta, mutta niillä on asuinpaikka samassa maassa silloin kun perusteettoman edun aiheuttava tapahtuma sattuu, sovelletaan kyseisen maan kansallista lakia. Jos sovellettavaa lakia ei voida määrittää tällä perusteella, sovelletaan sen maan lakia, jossa perusteeton etu on aiheutunut. Kun perusteeton etu selvästi liittyy läheisemmin toiseen maahan, sovelletaan tuon maan lakia. Sama koskee asiainhuoltoa (osapuolten välillä jo olevaa oikeudellista suhdetta säätelevä laki, tai sen puuttuessa asuinpaikan laki, tai sen puuttuessa sen maan laki, jossa asiainhuolto on tapahtunut, tai sen maan laki, johon tilanne selvästi läheisemmin liittyy). Kun kyseessä on ns. sopimuksentekotuottamus (culpa in contrahendo) eli sopimukseen perustumattomat velvoitteet johtuvat ennen sopimuksen tekemistä käydyistä neuvotteluista, sovelletaan samaa lakia kuin neuvoteltavana olleeseen sopimukseen (riippumatta siitä, onko sopimus jo tehty vai ei). Sopimuksentekotuottamus on asetukseen nähden itsenäinen käsite eikä sitä välttämättä pitäisi tulkita kansallisessa lainsäädännössä tarkoitetussa merkityksessä. Jos sovellettavaa lakia ei voida määrittää, sovelletaan sen maan lakia, jossa vahinko aiheutuu, tai jos sitä ei voida määrittää, osapuolten yhteisen asuinmaan lakia tai sen maan lakia, johon tilanne selvästi läheisimmin liittyy.

Tietyillä erityisaloilla on asetuksen mukaan sovellettava seuraavaa lakia:

  • Tuotevastuu. Sovelletaan sen maan lakia, jossa vahingonkärsijällä oli asuinpaikkansa vahingon tapahtuessa, jos tuote oli saatettu markkinoille kyseisessä maassa. Elleivät nämä ehdot täyty, sovelletaan sen maan lakia, josta tuote hankittiin. Elleivät nämäkään ehdot täyty, sovelletaan sen maan lakia, jossa vahinko tapahtui, jos tuote oli saatettu markkinoille kyseisessä maassa. Kuitenkin sovelletaan sen maan lakia, jossa vastuulliseksi väitetyn henkilön asuinpaikka on, jos hän ei ole voinut kohtuudella ennakoida tuotteen tai samantyyppisen tuotteen saattamista markkinoille jossakin edellä tarkoitetussa maassa. Jos vahingonkorvausvastuun perustava tapahtuma liittyy selvästi läheisemmin johonkin toiseen maahan esimerkiksi osapuolten välisen sopimuksen perusteella, sovelletaan tämän toisen maan lakia.
  • Vilpillinen kilpailu ja vapaata kilpailua rajoittavat toimet. Sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, joka johtuu vilpillisestä kilpailusta, sovelletaan sen maan lakia, jonka kilpailutilanteeseen tai kuluttajien yhteisiin etuihin asia vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa. Kun vilpillinen kilpailu vaikuttaa ainoastaan yksittäisen kilpailijan etuihin, sovelletaan sen sijaan 4 artiklassa vahvistettua yleissääntöä. Kun sopimukseen perustumaton velvoite johtuu kilpailun rajoittamisesta, sovelletaan sen maan lakia, jonka markkinoihin rajoittaminen vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa. Jos rajoittaminen vaikuttaa (tai saattaa vaikuttaa) useamman kuin yhden maan markkinoihin, kantaja, joka hakee vahingonkorvausta vastaajan asuinpaikan tuomioistuimessa, voi sen sijaan valintansa mukaan perustaa vaatimuksensa sen valtion lakiin, jonka tuomioistuimessa asia on vireillä, edellyttäen, että kilpailun rajoittaminen vaikuttaa kyseisen jäsenvaltion markkinoihin. Jos kantaja hakee edellä mainitussa tuomioistuimessa vahingonkorvausta useammalta kuin yhdeltä vastaajalta, kantaja voi perustaa vaatimuksensa sen valtion lakiin, jossa mainittu tuomioistuin sijaitsee, ainoastaan sikäli kuin kilpailun rajoittaminen vaikuttaa myös sen jäsenvaltion markkinoihin. Laista, jota sovelletaan vilpillisestä kilpailusta tai kilpailun rajoittamisesta johtuvaan sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, ei voi poiketa tämän asetuksen 14 artiklan nojalla tehdyllä sopimuksella. Artiklan mukaan osapuolilla on vapaus valita, mitä lakia sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovelletaan.
  • Ympäristövahinko. Sovelletaan edellä mainittua yleissääntöä, jollei vahingonkorvauksen hakija perusta vaatimustaan sen maan lakiin, jossa vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui.
  • Teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaaminen. Teollis- ja tekijänoikeuden loukkaamisesta johtuvaan sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovelletaan sen maan lakia, jonka osalta suojaa vaaditaan. Tästä säännöksestä ei voida poiketa sopimuksella (14 artikla).
  • Työtaistelutoimenpiteet. Sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, joka liittyy työntekijän tai työnantajan asemassa olevan henkilön tai ammatillisia etuja ajavien järjestöjen vastuuseen vahingoista, jotka ovat syntyneet käynnissä olevista tai toteutetuista työtaistelutoimenpiteistä, sovelletaan sen maan lakia, jossa työtaistelutoimenpide toteutetaan tai toteutettiin.

Tiettyjen alojen sulkeminen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle

Asetusta ei sovelleta vero-, tulli- ja hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen. Asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle on suljettu myös sopimukseen perustumattomat velvoitteet, jotka johtuvat

  • perhesuhteista tai sellaisista suhteista, joilla on vastaavia vaikutuksia, elatusvelvollisuus mukaan luettuna;
  • aviopuolisoiden varallisuussuhteista, varallisuussuhteista sellaisissa parisuhteissa, joilla on vastaavia vaikutuksia kuin avioliitolla, taikka testamentista tai perimyksestä;
  • vekseleistä, sekeistä tai nimennäisvelkakirjoista taikka muista juoksevista arvopapereista;
  • yhtiöitä tai muita yhteisöjä tai yhteenliittymiä koskevasta laista, kun kyse on esimerkiksi niiden perustamisesta, oikeuskelpoisuudesta tai oikeustoimikelpoisuudesta, niiden toimihenkilöiden tai osakkaiden henkilökohtaisesta vastuusta yms.;
  • vapaaehtoisesti perustetun trustin (omaisuusmassan) perustajien, trustin hoitajan ja trustin edunsaajien välisistä suhteista;
  • ydinvahingosta;
  • yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkauksesta, esimerkiksi kunnianloukkauksesta.

Suhde voimassa oleviin kansainvälisiin yleissopimuksiin

Asetus ei vaikuta sellaisten kansainvälisten yleissopimusten soveltamiseen, joiden sopimuspuolina on yksi tai useampi jäsenvaltio ja joilla säännellään sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin liittyvää lainvalintaa. Asetuksen 29 artiklan nojalla jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisista yleissopimuksista viimeistään 11. heinäkuuta 2008. Tämän päivämäärän jälkeen jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, jos ne irtisanoutuvat näistä yleissopimuksista. Tämän vuoksi edellä mainittua artiklaa sovelletaan jo 11. heinäkuuta 2008 alkaen, vaikka koko asetuksen soveltaminen alkaa vasta vuonna 2009.

Asetuksella on kuitenkin jäsenvaltioiden kesken etusija yksinomaan kahden tai useamman jäsenvaltion välillä tehtyihin yleissopimuksiin nähden siltä osin kuin yleissopimukset koskevat tällä asetuksella säänneltyjä asioita.

Asetuksen soveltamisen tarkastelu

Euroopan komissio esittää viimeistään 31. joulukuuta 2008 selvityksen yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkaamisista johtuviin sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista, lehdistönvapauteen ja tiedotusvälineiden ilmaisuvapauteen sovellettavia säännöksiä noudattaen.

Euroopan komissio antaa viimeistään 20. elokuuta 2011 kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta. Tarvittaessa se antaa suosituksia asetuksen muuttamiseksi.

VIITTEET

AsiakirjaVoimaantuloMääräaika täytäntöönpanolle jäsenvaltioissaEuroopan unionin virallinen lehti
Asetus (EY) N:o 864/2007 [hyväksytty yhteispäätösmenettelyllä COD/2003/0168]20.8.2007
Soveltamispäivä:
11.1.2009
-EUVL L 199, 31.7.2007
 
Viimeisin päivitys 13.08.2007

Katso myös

Lisätietoja saatavissa seuraavilta verkkosivuilta:

Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun