RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Sopimusvelvoitteissa sovellettava laki – Rooma I -asetus

Tällä asetuksella korvataan Rooman yleissopimus, jossa määriteltiin yhdenmukaiset säännöt sille, mitä lakia sovelletaan sopimusvelvoitteissa Euroopan unionin (EU) alueella.

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I).

TIIVISTELMÄ

Tätä asetusta sovelletaan määrättäessä sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Sitä ei sovelleta vero- tai tulli- eikä hallintoasioihin tai todistelua ja menettelyä koskeviin kysymyksiin.

Asetusta ei myöskään sovelleta seuraaviin seikkoihin liittyviin velvoitteisiin:

  • luonnollisten henkilöiden oikeudellinen asema, oikeuskelpoisuus tai oikeustoimikelpoisuus
  • perhesuhteet
  • aviopuolisoiden varallisuussuhteet
  • juoksevat arvopaperit, kuten vekselit, sekit ja nimennäisvelkakirjat
  • välimiesmenettely ja oikeuspaikan valinta
  • yhtiöitä ja muita yhteisöjä tai yhteenliittymiä koskevat lait
  • päämiestä tai yhtiötä sitovat oikeustoimet kolmannen osapuolen kanssa
  • trustit
  • sopimuksen tekoa edeltävät neuvottelut
  • vakuutussopimukset, paitsi henkivakuutuksesta annetun direktiivin 2002/83/EY 2 artiklassa tarkoitetut sopimukset.

Kaikkia tässä asetuksessa mainittuja lakeja sovelletaan silloinkin, kun ne eivät ole jäsenvaltioiden lakeja.

Valinnanvapaus

Sopimusosapuolten on valittava sopimukseen sovellettava laki. Lakia voidaan soveltaa koko sopimukseen tai vain osaan siitä. Jos kaikki osapuolet niin sopivat, sovellettavaa lakia voidaan muuttaa milloin tahansa. Jos valittu laki on muun kuin sen maan laki, joka liittyy sopimukseen kaikkein läheisimmin, on noudatettava jälkimmäisen lain säädöksiä. Jos sopimus liittyy yhteen tai useampaan jäsenvaltioon, sellainen sovellettavaksi valittu laki, joka ei ole minkään jäsenmaan laki, ei saa olla ristiriidassa yhteisön lainsäädännön kanssa.

Sovellettava laki lakiviittauksen puuttuessa

Jos osapuolet eivät ole valinneet lakia, jota sovelletaan irtaimen tavaran kauppasopimuksessa, palvelun suorittamista koskevassa sopimuksessa tai franchise- tai jakelusopimuksessa, määräytyy sovellettava laki pääsopimusosapuolen asuinmaan perusteella. Kiinteää omaisuutta koskevissa sopimuksissa sovelletaan sen maan lakia, jossa omaisuus sijaitsee, ellei kyse ole tilapäisestä, yksityisestä vuokrakäytöstä, joka kestää enintään kuuden peräkkäisen kuukauden ajan. Tällaisissa tapauksissa sovelletaan sen maan lakia, jossa vuokranantajan asuinpaikka on. Irtainta tavaraa huutokaupalla myytäessä sovelletaan sen maan lakia, jossa huutokauppa pidetään. Jos kyse on sellaisista rahoitusvälineistä, joihin sovelletaan yhtä ainoaa lakia, on sovellettava laki tämä kyseinen laki.

Jos sopimusta ei koske mikään edellä mainituista säännöistä, tai jos sitä koskevat useat säännöt, määräytyy sovellettava laki pääsopimusosapuolen asuinmaan perusteella. Jos sopimus kuitenkin liittyy kiinteämmin johonkin muuhun maahan kuin näissä säännöissä mainittuun, sovelletaan kyseisen maan lakia. Tämä koskee myös tapauksia, joissa sovellettavaa lakia ei kyetä määrittämään.

Erityissopimuksiin sovellettavat säännöt

Kun on kyse jostakin seuraavassa mainitusta sopimustyypistä, asetuksessa mainitaan sovellettavan lain valintaa koskevat vaihtoehdot ja määritetään, mitä lakia sovelletaan lakiviittauksen puuttuessa:

  • Tavarankuljetussopimukset: lakiviittauksen puuttuessa sovellettava laki on rahdinkuljettajan asuinmaan laki edellyttäen, että myös vastaanottamis- tai toimituspaikka tai lähettäjän asuinpaikka sijaitsee kyseisessä maassa. Muussa tapauksessa sovelletaan toimitusmaan lakia.
  • Matkustajien kuljetusta koskevat sopimukset: sovellettavaksi laiksi voidaan valita joko matkustajan tai kuljettajan asuinmaan laki, kuljettajan keskushallinnon sijaintimaan laki tai sen maan laki, jossa lähtö- tai määräpaikka sijaitsee. Lakiviittauksen puuttuessa sovelletaan matkustajan asuinmaan lakia edellyttäen, että myös lähtö- tai määräpaikka sijaitsee tässä maassa. Jos sopimus kuitenkin liittyy kiinteämmin johonkin toiseen maahan, sovelletaan kyseisen maan lakia.
  • Kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien väliset kuluttajasopimukset: sovellettava laki on kuluttajan asuinmaan laki edellyttäen, että myös elinkeinonharjoittaja harjoittaa toimintaansa kyseisessä maassa tai suuntaa toimintaansa kyseiseen maahan. Osapuolet voivat myös niin halutessaan soveltaa jonkin muun maan lakia edellyttäen, että se tarjoaa kuluttajalle samantasoisen suojan kuin hänen asuinmaansa laki.
  • Vakuutussopimukset: lakiviittauksen puuttuessa sovelletaan vakuutuksenantajan asuinmaan lakia. Jos sopimus kuitenkin liittyy kiinteämmin johonkin toiseen maahan, sovelletaan kyseisen maan lakia.
  • Työsopimukset: sovellettava laki voidaan määrittää valinnanvapauden periaatteen perusteella edellyttäen, että työntekijän nauttima suoja säilyy samalla tasolla kuin sovellettaessa lakiviittauksen puuttuessa sovellettavaa lakia. Jälkimmäisessä tapauksessa sopimukseen sovelletaan sen maan lakia, jossa tai josta käsin työntekijä tekee työtään. Jos työntekomaata ei kyetä määrittämään, sovelletaan liiketoimintapaikan sijaintimaan lakia. Jos sopimus kuitenkin liittyy kiinteämmin johonkin toiseen maahan, sovelletaan kyseisen maan lakia.

Sovellettavan lain soveltamisala

Tässä asetuksessa sopimukseen sovellettavaksi määritettävän lain mukaan määräytyvät sopimuksen tulkinta, sopimusvelvoitteiden suorittaminen, sopimusvelvoitteiden rikkomisen seuraukset, vahingon arviointi, velvoitteiden raukeaminen, toimia koskevat ohjeet sekä sopimusten pätemättömyyden seuraukset. Tiettyihin asioihin liittyviin sopimusvelvoitteisiin liittyvää lainvalintaa koskeva yhteisön lainsäädäntö on tähän asetukseen nähden ensisijainen vakuutussopimuksia lukuun ottamatta.

Komissio antaa viimeistään 17 päivänä kesäkuuta 2013 Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta.

Asetusta sovelletaan sopimuksiin, jotka on tehty 17. joulukuuta 2009 jälkeen.

Taustaa

Vuonna 1998 tehdyssä Wienin toimintasuunnitelmassa tunnustettiin yhdenmukaisten sopimusvalintaa koskevien sääntöjen tärkeys siviili- ja kauppaoikeuden alan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen kannalta. Komission ja neuvoston vuonna 2000 laaditussa yhteisessä ohjelmassa mainitaan toimia, joiden avulla yhdenmukaisuus voidaan saavuttaa. Vuonna 2004 hyväksytyssä Haagin ohjelmassa muistutettiin jälleen, miten tärkeää on jatkaa sopimusvelvoitteisiin liittyvää lainvalintaa koskevien sääntöjen hyväksi tehtävää työtä. Ohjelmaan sisältyi Rooma I -esityksen hyväksymistä koskeva toimintasuunnitelma. Tällä asetuksella korvataan vuonna 1980 tehty sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskeva Rooman yleissopimus, joka samalla ajanmukaistetaan ja muutetaan yhteisön säädökseksi.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL

Asetus (EY) N:o 593/2008

24.7.2008EUVL L 177, 4.7.2008

Tämä tiivistelmä on laadittu tiedotustarkoituksessa. Sillä ei ole tarkoitus tulkita tai korvata viiteasiakirjaa, joka on ainoa sitova oikeusperusta.

Viimeisin päivitys 22.09.2008

Katso myös

  • Lisätietoja saa Euroopan komission oikeusasioiden pääosaston sovellettavaa lakia (EN) käsittelevältä verkkosivustolta
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun