RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Pitkään oleskelleiden EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten asema

Euroopan unioni (EU) antaa lähes unionin kansalaisen asemaa vastaavan aseman EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille, jotka ovat asuneet EU-maan alueella laillisesti ja keskeytyksettä viiden vuoden ajan. Direktiivillä 2003/109/EY lähennetään myös tällaisen aseman myöntämistä koskevia kansallisia säädöksiä ja käytäntöjä sekä vahvistetaan edellytykset oleskeluun muissa EU-maissa kuin siinä, joka on kyseisen aseman myöntänyt.

SÄÄDÖS

Neuvoston direktiivi  2003/109/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2003, pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta.

TIIVISTELMÄ

Direktiivillä perustetaan yhtenäinen asema pitkään EU:n alueella oleskelleille Euroopan unionin (EU) ulkopuolisten maiden kansalaisille *, lähennetään EU-maiden lainsäädäntöjä ja varmistetaan kyseisten henkilöiden yhtenäinen kohtelu kaikkialla EU:n alueella riippumatta siitä, missä EU-maassa he asuvat.

Direktiiviä sovelletaan EU-maan alueella laillisesti oleskeleviin EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisiin. Tietyt ryhmät eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan, koska heidän tilanteensa on epävarma tai heidän oleskelunsa kestää lyhyen aikaa (pakolaiset, päätöstä odottavat turvapaikanhakijat, kausityöläiset tai rajat ylittäviä palveluja tarjoavat lähetetyt työntekijät, henkilöt, joille on myönnetty oleskelulupa tilapäisen suojelun tai toissijaisen suojelun perusteella, ja maassa opiskelijoina ammatillista koulutusta varten oleskelevat henkilöt).

EU-maiden on sovellettava direktiiviä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 10 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan mukaista syrjimättömyyden periaatetta noudattaen.

Pitkään oleskelleen henkilön asema

EU-maiden on tunnustettava pitkään oleskelleen henkilön asema, kun laillinen oleskelu on kestänyt yhtäjaksoisesti 5 vuotta. Oleskelun kestoa laskettaessa ei oteta huomioon alle kuuden kuukauden yhtäjaksoisia poissaoloja EU-maan alueelta (jos niiden kokonaiskesto on korkeintaan kymmenen kuukautta viiden vuoden aikana) tai erityissyistä, joista on säädetty kansallisessa lainsäädännössä, johtuvia poissaoloja (esim. asevelvollisuuden suorittaminen, työtehtävien vuoksi tapahtuva siirto toiseen jäsenvaltioon, vakava sairaus, raskaus, tutkimus tai opiskelut).

Saadakseen pitkään oleskelleen henkilön aseman EU:n ulkopuolisen maan kansalaisen pitää todistaa, että hänellä on itseään ja mahdollisesti huollettavanaan olevaa perhettä varten

  • vakaat varat, jotka riittävät hänen elämiseensä turvautumatta kyseisen EU-maan sosiaaliturvajärjestelmään
  • sairausvakuutus.

EU-maat voivat vaatia EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisilta lisäksi kotoutumisvaatimusten täyttämistä (kuten EU-maan yhden virallisen kielen riittävää taitoa).

EU-maat voivat kieltäytyä myöntämästä asemaa yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä.

Toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä pitkään oleskelleen henkilön aseman myöntämisestä kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen esittämisestä. Kaikki kielteiset päätökset on perusteltava, päätös on annettava hakijalle tiedoksi kirjallisesti kansallisessa lainsäädännössä määrättyjen menettelyjen mukaisesti, ja tiedoksiantamisen yhteydessä on kerrottava muutoksenhakukeinoista ja niitä koskevista määräajoista. Pitkään oleskelleen henkilön aseman saanut kansalainen saa kaikille EU-maille vakiomuotoisen pysyvän oleskeluluvan, joka on voimassa vähintään viisi vuotta ja uusitaan automaattisesti.

Syyt, joilla tämä asema voidaan peruuttaa, ovat rajoitetut, ja ne on määritelty direktiivissä 2003/109/EY (yli 12 kuukauden yhtäjaksoinen poissaolo EU:n alueelta, aseman hankkiminen vilpillisesti tai kyseiseen henkilöön sovellettava karkotustoimenpide).

Kun henkilö on saanut pitkään oleskelleen henkilön aseman, häntä kohdellaan samalla tavalla kuin maan kansalaisia. Tasavertainen kohtelu koskee erityisesti

  • edellytyksiä saada työtä palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana sekä palvelus- ja työsuhteen ehtoja (viikoittainen lepo, työterveyssäännöt, vuosilomat, palkka, irtisanomisedellytykset)
  • yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, tutkintojen ja opintoavustusten tunnustamista
  • sosiaaliturvaa (lapsilisät, eläkkeet jne.) ja terveydenhoitoa
  • toimeentulotukea (perustoimeentuloturva, vähimmäiseläke, ilmainen terveydenhoito jne.)
  • sosiaaliturva- ja veroetuuksia sekä mahdollisuutta saada tavaroita ja palveluja
  • yhdistymisvapautta ja ammatillista järjestäytymisvapautta
  • oikeutta liikkua asianomaisen EU-maan koko alueella.

EU-maat voivat rajoittaa tasavertaisen kohtelun vaatimusta palkkatyön tai opiskelun osalta (esim. edellyttämällä asianmukaista kielitaitoa). Sosiaaliavun ja sosiaaliturvan osalta ne voivat rajata tasavertaisen kohtelun koskemaan vain perusetuuksia. EU-maat voivat toisaalta vapaasti myös laajentaa tasavertaisen kohtelun piiriin kuuluvien etuuksien luetteloa ja järjestää tasavertaisen kohtelun myös muilla osa-alueilla.

Pitkään oleskelleen henkilön aseman saaneella EU:n ulkopuolisen maan kansalaisella on vahvistettu suoja maasta poistamista vastaan. Maastapoistamispäätös voidaan tehdä vain, jos kansalaisen käytös muodostaa välittömän ja riittävän vakavan uhkan yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle. Tällaista päätöstä ei missään tapauksessa voida perustella taloudellisin syin. EU-maat sitoutuvat ottamaan huomioon kaikki erityistekijät ennen kuin ne päättävät karkottaa maassa pitkään oleskelleen henkilön (kyseisen henkilön ikä, oleskelun kesto jne.).

Tämän direktiivin säännökset eivät estä EU-maita myöntämästä pysyvää oleskelulupaa direktiiviä suotuisammin ehdoin. Tällaiset oleskeluluvat eivät kuitenkaan anna oleskeluoikeutta muissa EU-maissa.

Oleskeluoikeudet muissa EU-maissa

Pitkään maassa oleskelleella henkilöllä on oikeus oleskella toisessa kuin hänelle oleskeluluvan myöntäneessä EU-maassa yli kolmen kuukauden ajan, kunhan seuraavat erityisedellytykset täyttyvät:

  • hän harjoittaa siellä taloudellista toimintaa palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana
  • hän opiskelee tai hankkii ammatillista koulutusta
  • muut syyt.

EU-maat voivat kuitenkin rajoittaa myönnettävien oleskelulupien määrää, mikäli mainitunlaiset EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten luvansaantia koskevat rajoitukset on asetettu jo tämän direktiivin antamisen aikaan voimassa olleessa lainsäädännössä. Työmarkkinapolitiikan perusteella EU-mailla on myös oikeus antaa etusija unionin kansalaisille.

Yllä mainitut edellytykset eivät koske työhön lähetettyjä työntekijöitä rajat ylittävien palvelujen tarjoamisen yhteydessä, eivätkä rajat ylittävien palvelujen tarjoajia.

Kun oleskelulupahakemus tehdään, toisen EU-maan * toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää hakijaa esittämään eräitä asiakirjoja (pitkään oleskelleen henkilön oleskelulupa, henkilötodistus, työsopimus, asianmukaista asuntoa koskeva asiakirja yms.) sekä esittämään todisteet, että hänellä on vakaat ja säännölliset varat sekä sairausvakuutus.

Pitkään maassa oleskelleen kansalaisen perheenjäsenet * voivat siirtyä toiseen EU-maahan hänen mukanaan tai seurata häntä edellyttäen, että perhe on muodostettu jo ensimmäisessä EU‑maassa. Muussa tapauksessa sovelletaan oikeudesta perheenyhdistämiseen annettua direktiiviä 2003/86/EY.

Toinen EU-maa voi kieltäytyä myöntämästä oleskelulupaa ainoastaan siinä tapauksessa, että hakija on uhka yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle. Kansanterveyden osalta EU-maa voi direktiivin nojalla vaatia, että hakijalle suoritetaan lääkärintarkastus sen varmistamiseksi, ettei hänellä ole sellaisia tauteja, joista säädetään vastaanottavan maan kansalaisten suojelemiseksi annetuissa säädöksissä. Lisäksi direktiivissä säädetään eräistä menettelyyn liittyvistä takeista, joita ovat esimerkiksi määräaika oleskelulupahakemuksen tutkimiselle, ilmoitustavat, muutoksenhakukeinot ja karkotusehdot.

Kun pitkään maassa oleskellut kansalainen on päässyt toiseen EU-maahan, hän saa kaikki oikeudet, jotka hänellä oli ensimmäisessäkin EU-maassa, ja samoin ehdoin kuin kyseisen maan kansalaiset.

Oleskellessaan pitkään toisessa EU-maassa henkilö säilyttää ensimmäisessä EU-maassa hänelle myönnetyn aseman siihen asti, kunnes hänelle on myönnetty vastaava asema toisessa EU-maassa. Henkilö voi halutessaan tehdä hakemuksen, jotta hän saisi toisessa EU-maassa pitkään maassa oleskelleen kansalaisen aseman, kun oleskelu kyseisen maan alueella on kestänyt yhtäjaksoisesti viisi vuotta.

Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että ensimmäinen EU-maa on velvollinen ottamaan uudelleen vastaan pitkään maassa oleskelleen henkilön, jonka oleskeluluvan toinen EU-maa on perunut, ja sama koskee henkilön perheenjäseniä.

Taustaa

EU-maat korostivat Tampereella 15. ja 16. lokakuuta 1999 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa, että laillisesti EU:ssa oleskeleville EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille on taattava oikeudenmukainen kohtelu. Erityisesti kaikille niille EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille, jotka oleskelevat pysyvästi jossakin EU-maassa, olisi annettava kyseisessä EU‑maassa yhdenmukaiset oikeudet, jotka ovat mahdollisimman lähellä EU:n kansalaisten oikeuksia (Tampereen huippukokouksen päätelmien 21 kohta). Tässä käsitellyn direktiivin tavoitteena on myös varmistaa, että EU:ssa sovelletaan SEUT-sopimuksen 79 artiklaa. Sen vuoksi direktiivissä määritellään jossakin EU-maassa laillisesti asuvien EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten oikeus oleskella muissa EU-maissa.

Keskeiset termit
  • EU:n ulkopuolisen maan kansalainen: henkilö, joka ei ole EU:n kansalainen.
  • Pitkään oleskellut EU:n ulkopuolisen maan kansalainen: EU:n ulkopuolisen maan kansalainen, jolla on tässä direktiivissä säädetty pitkään oleskelleen henkilön asema.
  • Ensimmäinen EU-maa: EU-maa, joka on ensimmäisenä myöntänyt pitkään oleskelleen henkilön aseman.
  • Toinen EU-maa: mikä tahansa toinen EU-maa, paitsi se, joka on ensimmäisenä myöntänyt pitkään oleskelleen henkilön aseman EU:n ulkopuolisen maan kansalaiselle ja jossa kyseinen pitkään oleskellut henkilö käyttää oleskeluoikeuttaan.
  • Perheenjäsenet: henkilöt, jotka on määritelty perheenjäseniksi perheenyhdistämistä koskevan direktiivin 2003/86/EY nojalla.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL

Direktiivi 2003/109/EY

23.1.2004

23.1.2006

EUVL L 16, 23.1.2004

Viimeisin päivitys 05.05.2011
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun