RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Rikoksen uhreille maksettavat korvaukset

Direktiivillä otetaan käyttöön yhteistyöjärjestelmä, jolla helpotetaan rikosten uhrien mahdollisuutta saada korvaus rajatylittävissä tilanteissa. Järjestelmän on perustuttava kansallisiin järjestelmiin, joita sovelletaan kunkin jäsenvaltion alueella tahallisten väkivaltarikosten uhreiksi joutuneille maksettaviin korvauksiin.

SÄÄDÖS

Neuvoston direktiivi 2004/80/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, rikoksen uhreille maksettavista korvauksista.

TIIVISTELMÄ

Rikosten uhrien tulisi voida saada kärsimistään vahingoista oikeudenmukainen ja riittävä korvaus riippumatta siitä, missä Euroopan unionin (EU) alueella rikos on tehty. Direktiivissä tähän pyritään seuraavin tavoin:

  • edellyttämällä, että jäsenvaltiot säätävät kansallisessa lainsäädännössään niiden alueella tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhrien korvausjärjestelmästä
  • perustamalla järjestelmä, joka on helpottaa rikosten uhrien mahdollisuutta saada korvaus rajatylittävissä tilanteissa (mahdollisuus tehdä korvaushakemus asuinvaltiossa, jäsenvaltioiden nimeämät yhteysviranomaiset jne.).

Rikosten uhreille maksettavien asianmukaisten korvausten turvaaminen EU:ssa

Rikoksen uhreilla on vaikeuksia saada korvauksia rikoksen tekijältä, koska häneltä puuttuvat tarvittavat taloudelliset resurssit, häntä ei ole saatu selville tai häntä vastaan ei ole voitu nostaa syytettä (mahdollisuutta saada korvauksia rikoksen tekijältä käsitellään puitepäätöksessä uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä). Jäsenvaltiot ovat tietoisia näistä vaikeuksista, ja useimmissa niistä on jo luotu julkiset korvausjärjestelmät. Näiden järjestelmien välillä on kuitenkin suuria eroavaisuuksia, mikä on asettanut EU:n kansalaiset hyvin eriarvoiseen asemaan, sillä korvausjärjestelmien kattavuus ja korvaussummat vaihtelevat.

Direktiivin tultua voimaan rikoksen uhri voi saada korvausta rajatylittävissä ja kansallisissa tilanteissa riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa uhri asuu tai missä jäsenvaltiossa rikos on tehty. Yksittäisille uhreille maksettavien korvaussummien laskeminen jätetään sen jäsenvaltion tehtäväksi, jossa rikos on tehty, mutta korvauksen on oltava oikeudenmukainen ja riittävä.

Korvauskanteiden nostamisen helpottaminen rajatylittävissä tilanteissa

Direktiivillä otetaan käyttöön yhteistyöjärjestelmä, jolla helpotetaan rikosten uhrien mahdollisuutta saada korvaus rajatylittävissä tilanteissa. Järjestelmän on perustuttava kansallisiin järjestelmiin, joita sovelletaan kunkin jäsenvaltion alueella tahallisten väkivaltarikosten uhreiksi joutuneille maksettaviin korvauksiin. Tämän vuoksi kaikkien jäsenvaltioiden on perustettava korvausjärjestelmä ja otettava käyttöön rikosten uhrien korvausjärjestelmää koskevaa kansallista lainsäädäntöä 1 päivään heinäkuuta 2005 mennessä.

Korvausjärjestelmän perustaminen ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön lujittaminen

Kaikkien jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden kansallisissa säädöksissä on säännökset niiden alueella tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhreja koskevasta korvausjärjestelmästä, jolla varmistetaan uhreille oikeudenmukaiset ja riittävät korvaukset.

Tällä direktiivillä luodaan kansallisten viranomaisten välinen yhteistyöjärjestelmä, jolla helpotetaan uhrien mahdollisuutta saada korvaus rajatylittävissä tilanteissa. Muualla kuin tavanomaisessa asuinvaltiossaan rikoksen uhriksi joutuneet voivat kääntyä asuinvaltionsa viranomaisten (avustava viranomainen) puoleen saadakseen tietoa korvaushakemuksen tekemiseksi. Tavanomaisen asuinjäsenvaltion viranomainen toimittaa hakemuksen suoraan sen jäsenvaltion viranomaiselle (päättävä viranomainen), jossa rikos on tehty ja joka käsittelee hakemuksen ja päättää korvauksen maksamisesta.

Komissio on laatinut uhrien korvaushakemusten ja korvauspäätösten toimittamista varten vakiolomakkeet (ks. kohta "Muut asiaan liittyvät asiakirjat").

Direktiivin täytäntöönpanosäännösten mukaan on laadittava avustaville viranomaisille tarkoitettu käsikirja, joka julkaistaan internetissä. Direktiivin säännösten mukaan on myös perustettava jäsenvaltioiden yhteysviranomaisten järjestelmä, jonka tarkoituksena on helpottaa yhteistyötä rajatylittävissä tapauksissa. Lisätietoja saa Euroopan siviilioikeudellisen atlaksen verkkosivuilta.

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1. tammikuuta 2006.

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta ennen vuoden 2009 tammikuun 1. päivää.

Tausta

Komissio antoi vuonna 1999 tiedonannon, jonka tarkoituksena oli parantaa rikoksen uhrien asemaa EU:ssa. Tampereella kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa jäsenvaltiot myönsivät myös tarpeelliseksi luoda vähimmäisvaatimukset rikoksen uhrien suojelemisesta Euroopan unionissa. Neuvosto hyväksyi 15 päivänä maaliskuuta 2001 puitepäätöksen uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä. Puitepäätös sisältää säännöksiä korvauksista, jotka rikoksen tekijä velvoitetaan maksamaan uhrille, mutta niiden lisäksi päätöksessä ei käsitellä rikoksen uhreille maksettavia korvauksia.

Lisäksi komissio antoi 28 päivänä syyskuuta 2001 vihreän kirjan rikoksen uhreille maksettavista korvauksista. Siinä keskitytään kahteen varteenotettavaan toiminta-alueeseen:

  • asetetaan yhteisön tasolla vähimmäisvaatimukset maksettaville korvauksille velvoittamalla jäsenvaltiot takaamaan rikoksen uhreille kohtuullinen korvaus
  • ryhdytään käytännön toimenpiteisiin korvausten saamisen helpottamiseksi riippumatta siitä, missä EU:n alueella rikos on tehty.

Tässä käsitelty direktiivi annettiin vihreän kirjan jatkotoimenpiteenä. Madridissa maaliskuussa 2004 tehtyjen terrori-iskujen jälkeen komissio kehotti terrorismin torjunnasta antamassaan julkilausumassa antamaan tämän direktiivin ennen 1 päivää toukokuuta 2004.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL
Direktiivi 2004/80/EY

26.8.2004

1.1.2006

EUVL L 261, 6.8.2004

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, annettu 20 päivänä huhtikuuta 2009, rikoksen uhreille maksettavista korvauksista annetun neuvoston direktiivin 2004/80/EY soveltamisesta [KOM(2009) 170 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].
Kertomuksessa arvioidaan direktiivin soveltamista jäsenvaltioissa 1. tammikuuta 2006–31. joulukuuta 2008 välisenä aikana. Vain 15 jäsenvaltiota saattoi direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä määräajassa (1. tammikuuta 2006). Määräajan jälkeen ilmoituksia on saatu 11 jäsenvaltiolta. Arviointi ei näin ollen ole täydellinen.
Kaiken kaikkiaan 25 jäsenvaltiota on ottanut käyttöön järjestelmän, joiden kautta uhrit voivat hakea korvausta, perustanut toimivaltaiset viranomaiset ja pannut täytäntöön hallintomenettelyjä koskevat säännökset. Useimmat jäsenvaltiot ovat myös ilmoittaneet toimenpiteistään ja menettelyistään, joiden avulla hakijoille annetaan tietoa korvausjärjestelmistä.
Direktiivi pantiin joissakin jäsenvaltioissa täytäntöön vasta äskettäin, ja lisäksi on ilmennyt kieliongelmia sekä tiedon puutetta muiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmistä ja menettelyistä. Näiden syiden takia rajatylittävien hakemusten ja kanteiden lukumäärä on jäänyt hyvin pieneksi. Lisäksi hakemusten ja päätösten käsittelyssä ja toimittamisessa on suuria jäsenvaltioiden välisiä eroja.
Yhtä jäsenvaltiota lukuun ottamatta kaikilla jäsenvaltioilla on oikeudenmukainen ja riittävä kansallinen korvausjärjestelmä. Useimmat jäsenvaltiot maksavat uhreille korvausta henkilövahingoista, pitkäaikaisesta työkyvyttömyydestä ja kuolemaan johtaneesta vahingosta, sekä lähisukulaisille silloin kun on kyse henkirikoksesta. Sen sijaan suurin osa ei maksa korvausta tuottamuksellisesti aiheutetuista ruumiinvammoista. Rikoksesta on kuitenkin täytynyt tehdä ilmoitus poliisille. Useimmissa jäsenvaltioissa on asetettu määräaika korvaushakemuksen tekemiselle ja yläraja korvauksen määrälle, ja useimmat myös pienentävät korvausta, jos uhri on myötävaikuttanut vahingon syntymiseen.
Vain 13 jäsenvaltiota toimitti komissiolle yksityiskohtaiset tiedot avustavista ja päättävistä viranomaisista, kielistä, joilla viranomaiset voivat toimittaa toisilleen tietoja, hakijoille suunnatuista tiedotustoimista ja korvaushakemuslomakkeista. Näin ollen näiden tietojen pohjalta atlaksessa julkaistua käsikirjaa ajantasaistetaan säännöllisesti.

Komission päätös 2006/337/EY, tehty 19 päivänä huhtikuuta 2006, vakiolomakkeiden vahvistamisesta korvaushakemusten ja -päätösten toimittamista varten rikoksen uhreille maksettavista korvauksista annetun neuvoston direktiivin 2004/80/EY mukaisesti [EUVL L 125, 12.5.2006].
Komissio on vahvistanut korvaushakemusten ja -päätösten toimittamista varten vakiolomakkeet, jotka ovat päätöksen liitteenä.

Viimeisin päivitys 10.11.2009
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun