RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Eurooppalainen pidätysmääräys

Euroopan unioni (EU) on hyväksynyt puitepäätöksen, joka koskee eurooppalaista pidätysmääräystä ja jäsenvaltioiden välisiä luovuttamismenettelyjä. Päätöksellä nopeutetaan ja yksinkertaistetaan näihin liittyviä menettelyjä: kaikki poliittiset ja hallinnolliset menettelyt korvataan oikeudellisella menettelyllä.

SÄÄDÖS

Neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä [Ks. muutosasiakirjat].

TIIVISTELMÄ

Vuonna 2002 käyttöön otettu eurooppalainen pidätysmääräys korvaa rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen järjestelmän velvoittamalla kaikki kansalliset oikeusviranomaiset (täytäntöönpanosta vastaavat oikeusviranomaiset) tunnustamaan itse asian perusteella ja vähimmäistarkastusten jälkeen toisen jäsenvaltion oikeusviranomaisen (pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen) esittämä luovutuspyyntö. Puitepäätös tuli voimaan 1. tammikuuta 2004 ja korvasi alalla aiemmin voimassa olleet asiakirjat.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin soveltaa ja tehdä kahdenvälisiä tai monenvälisiä sopimuksia, jos ne helpottavat tai yksinkertaistavat luovuttamismenettelyjä. Tällaisten sopimusten soveltamisen ei pidä missään tapauksessa haitata suhteita niihin jäsenvaltioihin, jotka eivät ole sopimusten osapuolia.

Yleiset periaatteet

Puitepäätöksessä määritellään eurooppalainen pidätysmääräys oikeudelliseksi päätökseksi, jonka jäsenvaltio on antanut henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta

  • syytetoimenpiteitä
  • vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai
  • turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.

Pidätysmääräys voidaan antaa

  • jos on annettu päätös rangaistustuomiosta tai turvaamistoimenpiteestä, jonka kesto on vähintään neljä kuukautta
  • rikoksista, joista voi seurata vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai turvaamistoimenpide, jonka enimmäisaika on vähintään 12 kuukautta.

Henkilö voidaan luovuttaa teon kaksoisrangaistavuutta tutkimatta muun muassa seuraavista rikoksista, jos niistä voi pidätysmääräyksen antavassa jäsenvaltiossa seurata vähintään kolmen vuoden vapausrangaistus: terrorismi, ihmiskauppa, lahjonta, rikollisjärjestöön osallistuminen, rahanväärennys, henkirikos, rasismi ja muukalaisviha, raiskaus, varastettujen ajoneuvojen kauppa sekä petos, unionin taloudellisiin etuihin kohdistuva petos mukaan luettuna.

Muissa kuin edellä mainituissa rikoksissa luovuttamisen edellytykseksi voidaan asettaa se, että luovutuksen perusteena olevat teot ovat täytäntöönpanojäsenvaltion lainsäädännön mukaan rikoksia (kaksoisrangaistavuuden sääntö).

Eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä on esitettävä useita tietoja, jotka koskevat muun muassa etsityn henkilöllisyyttä, pidätysmääräyksen antanutta oikeusviranomaista, lopullista tuomiota, rikoksen luonnetta ja rangaistusta (puitepäätöksen liitteenä on mallilomake).

Menettelyt

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen antanut viranomainen ilmoittaa yleensä eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä suoraan täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle. Schengenin tietojärjestelmää (SIS) ja Interpolia voidaan käyttää apuna. Jos täytäntöönpanojäsenvaltion viranomainen ei ole pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tiedossa, jälkimmäinen saa tämän tiedon Euroopan oikeudellisen verkoston kautta.

Jokainen jäsenvaltio voi kohdistaa etsittyyn henkilöön tarpeellisia ja oikeasuhteisia pakkokeinoja. Etsityllä henkilöllä on pidätyksen jälkeen oikeus saada tietoonsa pidätysmääräyksen sisältö sekä käyttää oikeudellista avustajaa ja tulkkia.

Täytäntöönpanosta vastaavalla viranomaisella on aina oikeus päättää, että se pitää henkilön säilössä tai vapauttaa hänet tietyin ehdoin.

Päätöstä odotettaessa täytäntöönpanosta vastaava viranomainen kuulee asianomaista henkilöä (kansallisten säännösten mukaisesti). Täytäntöönpanosta vastaavan viranomaisen on tehtävä lopullinen päätös eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta viimeistään 60 päivän kuluessa etsityn henkilön kiinni ottamisesta. Se ilmoittaa tekemästään päätöksestä välittömästi pidätysmääräyksen antaneelle viranomaiselle.

Eurooppalaiseen pidätysmääräykseen liittyvä säilöönottoaika vähennetään mahdollisesti määrättävän vapausrangaistuksen kokonaisajasta.

Asianomainen henkilö voi ilmoittaa suostuvansa luovuttamiseen. Suostumus on peruuttamaton, ja henkilön on oltava täysin tietoinen sen seurauksista. Tässä tapauksessa täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on tehtävä pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta lopullinen päätös kymmenen päivän kuluessa suostumuksen antamisesta.

Täytäntöönpanosta ja luovuttamisesta kieltäytymisen perusteet

Jäsenvaltio voi kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, jos

  • jokin jäsenvaltio on jo antanut lopullisen tuomion samasta rikoksesta samalle henkilölle ("ne bis in idem" -periaate)
  • rikoksesta on annettu yleinen armahdus täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa
  • asianomaista henkilöä ei voida ikänsä takia pitää rikosoikeudellisesti vastuullisena täytäntöönpanojäsenvaltiossa.

Täytäntöönpanojäsenvaltio voi kieltäytyä panemasta pidätysmääräystä täytäntöön muillakin perusteilla (kun syyteoikeus on vanhentunut tai tuomittu rangaistus on rauennut täytäntöönpanojäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai kun EU:n ulkopuolisessa maassa on annettu samasta teosta etsittyä henkilöä koskeva lopullinen tuomio jne.). Se voi kieltäytyä pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta myös, jos asianomainen henkilö ei ollut henkilökohtaisesti läsnä päätökseen johtaneessa oikeudenkäynnissä, ellei tähän ollut asianmukaisesti varauduttu. Kieltäytyminen on joka tapauksessa perusteltava.

Jäsenvaltio sallii etsityn henkilön kuljettamisen alueensa kautta luovuttamisen yhteydessä edellyttäen, että jäsenvaltiolle esitetään tietyt tiedot (jotka liittyvät pidätysmääräykseen, rikoksen luonteeseen, asianomaisen henkilön henkilöllisyyteen jne.).

Pidätysmääräys käännetään täytäntöönpanojäsenvaltion viralliselle kielelle. Lisäksi se lähetetään tavalla, josta jää kirjallinen merkintä, ja siten, että täytäntöönpanojäsenvaltio voi tarkistaa sen aitouden.

Käytäntöön liittyvät, yleiset ja loppumääräykset

Jäsenvaltioiden vastaanottamat luovutuspyynnöt on käsitelty 1. tammikuuta 2004 lähtien puitepäätöksen täytäntöönpanemiseksi vahvistettujen kansallisten säännösten mukaisesti.

Puitepäätöstä sovelletaan Gibraltariin.

VIITTEET

Säädös Voimaantulo Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa EYVL

Puitepäätös 2002/584/YOS

7.8.2002

31.12.2003

EYVL L 190, 18.7.2002

Muutossäädös Voimaantulo Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa EUVL

Puitepäätös 2009/299/YOS

28.3.2009

28.3.2011

EUVL L 81, 27.3.2009

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2011, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen täytäntöönpanosta vuodesta 2007 lähtien [KOM(2011) 175 lopullinen – Ei julkaistu EUVL:ssä].
Kertomuksessa tarkastellaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa seitsemän vuoden aikana. Aloite on toiminut käytännössä hyvin: pidätysmääräyksiä on annettu 54 689 ja pantu täytäntöön 11 630. Etsitty henkilö luovutetaan EU‑maasta toiseen tällä hetkellä 14–17 vuorokauden kuluessa, jos hän suostuu luovutukseen ja 48 vuorokauden kuluessa, jos hän ei suostu luovutukseen. Aiemmin keskimääräinen luovutusaika oli yli vuoden. Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä on varmistettu, että henkilöt eivät voi pakoilla oikeutta käyttämällä hyväkseen avoimia rajoja ja vahvistettu siten henkilöiden vapaata liikkuvuutta EU:ssa. Komissio toteaa kuitenkin puutteita varsinkin perusoikeuksien kunnioittamisessa. Se kehottaa jäsenvaltioita saattamaan lainsäädäntönsä puitepäätöksen 2002/584/YOS mukaiseksi ja panemaan täytäntöön pidätysmääräyksen toimivuuden parantamiseksi annetut säädökset. Kertomuksessa todetaan vielä, että liian usein pidätysmääräys annetaan vähäisistä rikkomuksista, ja kehotetaan tällaisia jäsenvaltioita soveltamaan suhteellisuusperiaatetta.

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 34 artiklaan perustuva komission kertomus (tarkistettu versio), annettu 24 päivänä tammikuuta 2006 [KOM(2006) 8 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].
Komission tarkistetussa kertomuksessa keskitytään etupäässä Italian lainsäädäntöön, joka on annettu alkuperäisen kertomuksen laatimisen jälkeen. Kertomuksessa arvioidaan, että alun viivästyksistä huolimatta eurooppalainen pidätysmääräys on useimmissa jäsenvaltioiden tarkastelemissa tapauksissa kuitenkin nykyään täysimääräisesti käytössä.

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 34 artiklaan perustuva komission kertomus, annettu 23 päivänä helmikuuta 2005 [KOM(2005) 63 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].
Komission kertomuksessaan esittämän arvion mukaan 1. tammikuuta 2004 voimaan tulleen eurooppalaisen pidätysmääräyksen vaikutukset ovat olleet myönteisiä. Arvio koskee luovuttamismenettelyn poliittisesta luonteesta luopumista ja menettelyn tehokkuutta sekä menettelyn nopeutta. Kaikki on myös tapahtunut asianosaisten perusoikeuksia kunnioittaen.

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut lausumat [EUVL L 246, 29.9.2003].
Tanska, Suomi ja Ruotsi katsovat, että niiden voimassa oleva yhdenmukainen lainsäädäntö syventää ja laajentaa puitepäätöksen säännöksiä. Ne tulevatkin jatkamaan keskinäisissä suhteissaan seuraavien voimassaolevien yhdenmukaisten säädösten soveltamista

  • Tanska: pohjoismainen laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta (3.2.1960 annettu laki N:o 27 sellaisena kuin se on muutettuna)
  • Suomi: laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä (270/1960)
  • Ruotsi: laki (1959: 254) rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Tanskaan, Suomeen, Islantiin ja Norjaan.
Viimeisin päivitys 10.07.2011
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun