EUROPA

TIIVISTELMÄ

Direktiivin tarkoituksena on estää rahoitusjärjestelmän käyttö rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoittamiseen, ja sillä kumotaan direktiivi 91/308/ETY.

Euroopan unionin (EU) maiden on kiellettävä rahanpesu ja terrorismin rahoittaminen. Tätä varten ne voivat säätää tai pitää voimassa säännöksiä, jotka ovat tiukempia kuin ne, joita on säädetty tässä direktiivissä.

Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen määritteleminen

Direktiivissä määritellään rahanpesu toiminnaksi, jota harjoitetaan tahallisesti ja jolla pyritään

• muuntamaan tai siirtämään rikollisesta toiminnasta saatuja varoja niiden laittoman alkuperän salaamista tai peittämistä varten
• salaamaan tai peittelemään varojen todellinen luonne, alkuperä, sijainti, niistä määrääminen, liikkeet taikka niiden todellinen omistaja tietoisena siitä, että varat on saatu rikollisesta toiminnasta
• hankkimaan, pitämään hallussa tai käyttämään varoja tietoisena siitä, että ne on saatu rikollisesta toiminnasta
• osallistumaan edellä tarkoitettujen toimien harjoittamiseen tai auttamaan siinä.

Rahanpesun on katsottava olevan kyseessä silloinkin, kun pestyt varat ovat saaneet alkunsa toisen EU-maan tai EU:n ulkopuolisen maan alueella suoritetuista toimista.

Tässä direktiivissä terrorismin rahoituksella tarkoitetaan varojen antamista tai keräämistä terrorismin torjumisesta tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä 2002/475/YOS määriteltyihin rikoksiin, kuten panttivankien ottamiseen, väärien hallintoasiakirjojen laatimiseen ja terroristiryhmän johtamiseen.

Direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tahojen ja henkilöiden velvoitteet asiakkaita kohtaan

Direktiiviä sovelletaan luotto- ja rahoituslaitoksiin, itsenäisiin lakimiesammattien harjoittajiin, notaareihin, kirjanpitäjiin, tilintarkastajiin, veroneuvojiin, kiinteistövälittäjiin, kasinoihin, huolto‑omaisuus- (trust) ja yrityspalvelujen tuottajiin sekä kaikkiin tavaroiden toimittajiin (kun maksu suoritetaan käteisenä ja määrä ylittää 15 000 euroa). Direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tahojen ja henkilöiden on sovellettava asiakkaiden tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä aloittaessaan liikesuhteen ja suorittaessaan yksittäisiä liiketoimia, joiden rahamäärä on vähintään 15 000 euroa. Lisäksi niiden on annettava ilmoitus epäilyttävistä liiketoimista epäillessään rahanpesua tai terrorismin rahoittamista sovellettavista vapautuksista tai vähimmäismääristä riippumatta.

Asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet tarkoittavat, että asiakas tunnistetaan ja hänen henkilöllisyytensä todennetaan ja että hankitaan tietoja liikesuhteen tarkoituksesta ja laadusta. Tarvittaessa myös tunnistetaan se luonnollinen henkilö, joka omistaa asiakkaan tai jonka määräysvallassa asiakas on tai jonka lukuun liiketoimi toteutetaan, ja todennetaan tämän henkilöllisyys. Tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden laajuus voidaan määritellä riskiperusteisesti esimerkiksi sen mukaan, kuinka suuri riski asiakkaaseen tai liikesuhteeseen liittyy. EU-maat voivat sallia, että tässä käsitellyn direktiivin soveltamisalaan kuuluvat tahot ja henkilöt vaativat kolmansia osapuolia suorittamaan asiakkaan tuntemista koskevat toimenpiteet. Direktiiviin on myös kirjattu se, milloin voidaan käyttää yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä. Tämä koskee muun muassa EU-maan omia viranomaisia, asiakkaita, joiden henkivakuutussopimuksen vuosittainen vakuutusmaksu on enintään 1 000 euroa, tai sähköisen rahan haltijoita.

Kun rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen riski on suuri, direktiivin soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden ja tahojen on sovellettava tehostettua asiakkaan tuntemisvelvollisuutta. Tehostettu asiakkaan tuntemisvelvollisuus käsittää lisätoimenpiteet, joilla todennetaan tai varmennetaan toimitetut asiakirjat, jos asiakas on etätunnistettu.

Luotto- ja rahoituslaitokset eivät saa ylläpitää anonyymejä tilejä tai anonyymejä haltijavastakirjoja.

EU-maiden on ilmoitettava toisilleen ja Euroopan valvontaviranomaisille eli Euroopan pankkiviranomaiselle (EPV), Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle (EVLEV) sekä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle,kun ne katsovat, että jokin EU:n ulkopuolinen maa täyttää vastaavuusedellytykset, jotka koskevat sellaisten tilanteiden arvioimista, joissa rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riski on pieni.

Rahanpesun selvittelykeskuksen perustaminen EU-maihin

Kunkin EU-maan on perustettava rahanpesun selvittelykeskus, joka toimii kansallisena keskusyksikkönä. Näiden yksiköiden tehtävänä on vastaanottaa, pyytää, analysoida ja levittää toimivaltaisille viranomaisille mahdolliseen rahanpesuun tai mahdolliseen terrorismin rahoitukseen liittyviä tietoja. EU-maiden on annettava selvittelykeskuksilleen riittävät resurssit niille kuuluvien tehtävien hoitamiseen ja varmistettava, että niillä on käytettävissään välttämättömät rahoitukselliset, hallinnolliset ja lainvalvontaa koskevat tiedot.

Direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tahojen ja henkilöiden on viipymättä annettava rahanpesun selvittelykeskukselle ilmoitus epäilyttävistä liiketoimista, kun ne saavat tietoonsa tai epäilevät, että rahanpesua tai terrorismin rahoitusta toteutetaan, on toteutettu tai yritetään toteuttaa. Tänä aikana ne eivät saa suorittaa liiketoimia. Nämä tahot ja henkilöt toimittavat selvittelykeskukselle tämän pyynnöstä kaikki tarvittavat tiedot sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

EU-maat voivat kuitenkin itse päättää, edellyttävätkö ne itsenäisten lakimiesammattien harjoittajien, notaarien, tilintarkastajien, ulkopuolisten kirjanpitäjien ja veroneuvojien ilmoittavan rahanpesun selvittelykeskukselle tiedoista, joita nämä saavat joltakin asiakkaaltaan tai jostakin asiakkaastaan selvittäessään asiakkaan oikeudellista asemaa tai puolustaessaan tai edustaessaan kyseistä asiakasta oikeuskäsittelyssä.

Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat tahot ja henkilöt eivät saa ilmaista asiakkaalle tai kolmannelle henkilölle, että rahanpesun selvittelykeskukselle on toimitettu tietoja, ellei kyse ole lainvalvonnasta. Kyseiset tahot ja henkilöt säilyttävät kaikki eri asiakirjat vähintään viiden vuoden ajan liiketoimien suorittamisesta tai liikesuhteen päättymisestä. Komissio helpottaa koordinointia EU-maissa sijaitsevien rahanpesun selvittelykeskusten välillä.

EU-maiden on ilmoitettava toisilleen ja Euroopan valvontaviranomaisille, kun ne katsovat, että jokin EU:n ulkopuolinen maa täyttää vastaavuusedellytykset, jotka koskevat tietojen paljastamiskieltoa, salassapitovelvollisuutta ja henkilötietojen suojaa.

Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien luotto- ja rahoituslaitosten on toteutettava EU:n ulkopuolisissa maissa sijaitsevissa sivuliikkeissään ja tytäryhtiöissään, joista laitokset omistavat enemmistön, toimenpiteitä, jotka vastaavat vähintäänkin tämän direktiivin mukaista asiakkaan tuntemisvelvollisuutta ja tietojen säilyttämistä koskevaa velvollisuutta. EU-maiden, Euroopan valvontaviranomaisten ja komission on ilmoitettava toisilleen tapauksista, joissa EU:n ulkopuolisen maan lainsäädännössä ei sallita tällaisten toimenpiteiden toteuttamista ja joissa voitaisiin pyrkiä ratkaisuun koordinoidulla toiminnalla. Tällaisissa tapauksissa Euroopan valvontaviranomaiset voivat laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia täsmentääkseen, minkä tyyppisiä lisätoimenpiteitä ja vähimmäistoimia luotto- ja rahoituslaitosten on toteutettava.

Direktiivin täytäntöönpano ja seuraamusten määrääminen

Tässä käsitellyn direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tahojen ja henkilöiden on vahvistettava asianmukaiset toimenpiteet ja menettelyt, jotka koskevat asiakkaan tuntemisvelvollisuutta, tietojen ilmoitusvelvollisuutta, asiakirjojen säilyttämistä, riskinhallintaa ja tiedottamista. Ne myös varmistavat, että niiden palveluksessa olevat työntekijät ovat tietoisia sovellettavista säännöksistä.

EU-maiden on valvottava direktiivin noudattamista. Asianomaiset tahot ja henkilöt on saatettava vastuuseen tässä käsitellyn direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten noudattamatta jättämisestä. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.