RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Vahinkovakuutus: kolmas direktiivi

Euroopan unioni (EU) perustaa yhden toimiluvan järjestelmän, jonka perusteella vakuutusyritykset, joiden toimipaikka on EU:n jäsenvaltiossa, voivat avata sivukonttoreita ja harjoittaa toimintaansa palvelujen tarjoamisen vapauden mukaisesti vakuutusyrityksen kotipaikkana olevan jäsenvaltion valvonnassa. Tarkoituksena on, että vakuutuksenottajat saavat kukin tarpeisiinsa parhaiten sopivan suojan.

SÄÄDÖS

Neuvoston direktiivi 92/49/ETY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 1992, muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 73/329/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi) [Ks. muutosasiakirjat].

TIIVISTELMÄ

Tätä direktiiviä sovelletaan vakuutuksiin ja jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai sijoittautumaan aikovien itsenäisten ammatinharjoittajien muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamiseen ja harjoittamiseen.

Vakuutusliikkeen aloittaminen

Yritysten, jotka haluavat aloittaa ensivakuutusliikkeen, on haettava virallista toimilupaa kotijäsenvaltion viranomaisilta. Luvan saanut yritys voi harjoittaa toimintaa joko sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella.

Yritysten, jotka aloittavat ensivakuutusliikkeen, on toimittava säädetyssä yhtiömuodossa.

Näiden yritysten on

  • rajoitettava liiketoimintansa vakuutusliikkeeseen ja siitä välittömästi johtuvaan liiketoimintaan
  • esitettävä toimintasuunnitelma, johon sisältyy muun muassa seuraavat tiedot: niiden riskien laatu, joita yritys aikoo kattaa, erät, joista vähimmäistakuurahasto koostuu ja jälleenvakuutusta koskevat pääperiaatteet
  • omistettava säädetty vähimmäistakuurahasto.

Yritysten on myös ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille osakkaiden tai jäsenten nimet.

Vakuutusliikkeen harjoittamista koskevien edellytysten yhteensovittaminen

Jäsenvaltiot vastaavat yksinomaisesti vakuutusyritysten talouden valvonnasta. Niiden tehtävänä on vakuutusyrityksen koko liiketoiminnan, sen vakavaraisuuden, vakuutusteknisen vastuuvelan muodostamisen ja sitä kattavien varojen tarkastaminen. Vakuutusyritysten on puolestaan toimitettava jäsenvaltioille valvontaan tarvittavat asiakirjat sekä tilastolliset asiakirjat.

Kunkin vakuutusyrityksen on muodostettava riittävä vakuutustekninen vastuuvelka suhteessa sen koko liiketoimintaan. Vakuutustekninen vastuuvelka ja tasoitusvastuu muodostetaan sijoituksista, saatavista tai muista varoista.

Toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa vakuutusyritykselle myönnetyn toimiluvan, jos yritys

  • ei käytä toimilupaa 12 kuukauden kuluessa
  • ei enää täytä toiminnan aloittamisen edellytyksiä
  • laiminlyö sille kuuluvat velvoitteet.

Sijoittautumisen ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat säännökset

Vakuutusyritykset voivat avata sivukonttorin toisen jäsenvaltion alueella edellyttäen, että ne ilmoittavat siitä kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja toimittavat sille tiettyjä tietoja, muun muassa sijoittautumisvapauden perusteella ja palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella toteutetut tapahtumat.

Vakuutuksenottajalle on aina ilmoitettava, missä jäsenvaltiossa yrityksellä sekä sivukonttorilla, jonka kanssa sopimus on määrä tehdä, on kotipaikka.

Keskeiset termit
  • Jälleenvakuutus: toimintaa, jossa on kyse sellaisten riskien hyväksymisestä, jotka vakuutusyritys tai muu jälleenvakuutusyritys on luovuttanut.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEYVL
Direktiivi 92/49/ETY

2.7.1992

31.12.1993

EYVL L 228, 11.8.1992

MuutossäädöksetVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEYVL/EUVL
Direktiivi 95/26/EY

7.8.1995

18.7.1996

EYVL L 168, 18.7.1995

Direktiivi 2000/64/EY

17.11.2000

17.11.2002

EYVL L 290, 17.11.2000

Direktiivi 2002/87/EY

11.2.2003

10.8.2004

EUVL L 35, 11.2.2003

Direktiivi 2005/1/EY

13.4.2005

13.5.2005

EUVL L 79, 24.3.2005

Direktiivi 2005/68/EY

10.12.2005

10.12.2007

EUVL L 323, 9.12.2005

Direktiivi 2007/44/EY

21.9.2007

20.3.2009

EUVL L 247, 21.9.2007

Direktiivi 2008/36/EY

21.3.2008

-

EUVL L 81, 20.3.2008

Neuvoston direktiiviin 92/49/ETY tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/26/EY, annettu 16 päivänä toukokuuta 2000, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämisestä ja neuvoston direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta (Neljäs liikennevakuutusdirektiivi).
Direktiivillä pyritään parantamaan jäsenvaltiossa pysyvästi asuvan sellaisen henkilön suojaa, joka oleskelee tilapäisesti ulkomailla, toisin sanoen jäsenvaltiossa, joka ei ole hänen asuinpaikkanaan oleva jäsenvaltio, tai kolmannessa maassa, jonka kansalliset vakuutuskonttorit ovat liittyneet vihreän kortin järjestelmään, ja joutuu siellä liikenneonnettomuuden uhriksi. Siinä säädetään korvausmenettelyn yksinkertaistamisesta ja vakuutusyhtiöiden velvollisuudesta nimetä korvausedustaja kuhunkin muuhun jäsenvaltioon ja perustaa tiedotusrakenteet, joiden avulla voidaan tunnistaa vastuussa oleva vakuutusyritys. Lisäksi siinä annetaan mahdollisuus ottaa käyttöön oikeus vaatia uhrille korvausta suoraan kaikkialla Euroopan unionissa ja esittää korvaushakemus suoraan onnettomuudesta vastuussa olevan henkilön vakuutusyritykselle.

Viimeisin päivitys 25.10.2011
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun