RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 23 kielellä
Uudet kielet:  BG - CS - ET - GA - LV - LT - HU - MT - PL - RO - SK - SL

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Finanssitransaktiovero

Talous- ja finanssikriisissä on alettu yhä yleisemmin myöntää, että finanssialan on maksettava kohtuullinen osuus kriisin kustannuksista. Ala on nimittäin tähän saakka hyötynyt liian alhaisesta verotuksesta, koska suurin osa finanssipalveluista on vapautettu arvonlisäverosta. Direktiiviehdotuksen tarkoituksena onkin ottaa käyttöön yhteinen finanssitransaktiovero, jonka pääasiallisina tavoitteina on saada finanssilaitokset kantamaan kohtuullinen osa kriisin kustannuksista ja välttää transaktioiden sisämarkkinoiden pirstoutuminen.

EHDOTUS

Ehdotus neuvoston direktiiviksi, annettu 28 päivänä syyskuuta 2011, yhteisestä finanssitransaktioverojärjestelmästä ja direktiivin 2008/7/EY muuttamisesta [KOM(2011) 594 lopullinen – Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on perustaa yhteinen finanssitransaktioverojärjestelmä *.

Se koskee kaikkia finanssitransaktioita eli yritysten osakkeiden, joukkovelkakirjojen, rahamarkkinavälineiden, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osuuksien, strukturoitujen tuotteiden, johdannaisinstrumenttien ja muiden rahoitusvälineiden ostoa ja myyntiä sekä johdannaissopimusten tekemistä tai muuttamista silloin, kun vähintään yksi transaktion osapuolista on sijoittautunut EU:n jäsenvaltioon ja kun transaktion osapuolena on jäsenvaltioon sijoittautunut finanssilaitos (sijoituspalveluyritys, järjestäytyneet markkinat, luottolaitos, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys, eläkerahasto ja sen johto tai jokin muu transaktioihin keskittyvä yritys), joka toimii joko omaan tai toisen henkilön lukuun taikka transaktion osapuolen nimissä.

Finanssilaitoksen katsotaan yleensä sijoittautuneen toimiluvan myöntäneeseen jäsenvaltioon toimiakseen siellä sellaisenaan, mutta joissakin tapauksissa jäsenvaltion alueelle sijoittautuneeksi finanssilaitokseksi katsotaan myös laitos, joka ei ole sijoittautunut mihinkään jäsenvaltioon mutta joka on esimerkiksi osapuolena finanssitransaktiossa, jossa toinen osapuoli on sijoittautunut jäsenvaltioon.

Direktiiviä ei sovelleta seuraaviin yhteisöihin:

  • Euroopan rahoitusvakausväline
  • kahden tai useamman jäsenvaltion perustama kansainvälinen finanssilaitos, jonka tarkoituksena on hankkia varoja ja antaa rahoitusapua jäsenilleen, joilla on tai joille uhkaa tulla vakavia rahoitusongelmia
  • keskusvastapuolet eli oikeudelliset yhteisöt, jotka ovat finanssitransaktion vastapuolten välissä
  • kansalliset tai kansainväliset arvopaperikeskukset.

Direktiiviä ei sovelleta seuraaviin transaktioihin:

  • transaktiot, jotka toteutetaan ensisijaisilla markkinoilla ja jotka koskevat lähinnä yritysten osakkeiden tai joukkovelkakirjojen liikkeeseen laskemista
  • joissakin tapauksissa transaktiot, jotka toteutetaan Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön, Euroopan keskuspankin, Euroopan investointipankin, Euroopan unionin tai Euroopan atomienergiayhteisön perustamien elinten ja muiden kansainvälisten järjestöjen ja elinten kanssa
  • transaktiot jäsenvaltioiden keskuspankkien kanssa.

Finanssitransaktioveron syntyminen, peruste ja kannat

Finanssitransaktioverovelka syntyy transaktion tapahtumahetkellä. Finanssitransaktion myöhempi peruutus tai oikaisu ei saa vaikuttaa verovelan syntymiseen, paitsi silloin, kun on tapahtunut virhe.

Muissa transaktioissa kuin johdannaissopimuksia koskevissa finanssitransaktioissa veron perusteeksi katsotaan periaatteessa kaikki se, mikä muodostaa vastikkeen, joka maksetaan tai ollaan velkaa vastapuolelta tai kolmannelta suoritetusta siirrosta.

Johdannaissopimuksia koskevissa transaktioissa finanssitransaktioveron peruste on johdannaissopimuksen nimellismäärä (eli perustana oleva nimellismäärä, jota käytetään tiettyä johdannaissopimusta koskevien maksujen laskennassa) finanssitransaktion suorituksen aikaan.

Sovellettava muuntokurssi on tarvittaessa finanssitransaktioverovelan syntymishetkellä viimeisin kyseisen jäsenvaltion edustavimmilla valuuttamarkkinoilla kirjattu myyntikurssi tai kurssi, joka määritetään mainittujen markkinoiden perusteella.

Finanssitransaktioverokantojen, joita jäsenvaltioiden on sovellettava (vähimmäisverokantojen), on oltava vähintään

  • 0,1 prosenttia kaikkien muiden finanssitransaktioiden kuin johdannaissopimuksia koskevien finanssitransaktioiden osalta
  • 0,01 prosenttia kaikkien johdannaissopimuksia koskevien finanssitransaktioiden osalta.

Finanssitransaktioveron maksaminen, siihen liittyvät velvoitteet sekä veropetosten, veronkierron ja väärinkäytösten estäminen

Kunkin finanssilaitoksen, jonka katsotaan sijoittautuneen johonkin jäsenvaltioon ja joka täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä, on maksettava finanssitransaktiovero:

  • se on transaktion osapuoli, joka toimii joko omaan tai toisen henkilön lukuun
  • se toimii transaktion osapuolen nimissä
  • transaktio on suoritettu sen lukuun.

Näin ollen jokainen finanssilaitos, joka on jonkin transaktion osapuolena tai on mukana jossain transaktiossa, on verovelvollinen. Yhdestä transaktiosta voidaan siis verottaa sen molempia osapuolia asianomaisen finanssilaitoksen sijoittautumisjäsenvaltiossa sovellettavan kurssin mukaan.

Jos finanssilaitos kuitenkin toimii toisen finanssilaitoksen nimissä tai lukuun, vain tämän toisen finanssilaitoksen on maksettava finanssitransaktiovero.

Lisäksi transaktion jokaisella osapuolella on yhdessä ja erikseen velvollisuus maksaa vero, joka finanssilaitoksen on kyseisestä transaktiosta maksettava.

Jäsenvaltioiden on maksettava finanssitransaktioverovelka veroviranomaisille seuraavia määräaikoja noudattaen:

  • verovelan syntymishetkellä, jos transaktio suoritetaan sähköisesti
  • kaikissa muissa tapauksissa kolmen työpäivän kuluessa hetkestä, jona verovelka syntyy.

Jäsenvaltioiden on säädettävä muita velvoitteita, joiden tarkoituksena on varmistaa veron maksu ja tarkistaa maksettu vero.

Jäsenvaltiot eivät voi ottaa käyttöön tai pitää voimassa muita finanssitransaktioista kannettavia veroja kuin finanssitransaktiovero tai arvonlisävero (DA) (ALV), josta säädetään arvonlisäverodirektiivissä.

Taustaa

Euroopan komissio tarkasteli mahdollisuutta ottaa käyttöön finanssitransaktiovero 7. lokakuuta 2010 julkistamassaan tiedonannossa, joka koskee finanssialan verotusta. Tämä direktiiviehdotus, jolla vero otetaan konkreettisesti käyttöön, on näin ollen ensimmäinen askel mahdollisen maailmanlaajuisen verotusjärjestelmän suuntaan.

Keskeiset termit
  • Finanssitransaktio on mikä tahansa seuraavista:
    1. rahoitusvälineiden osto ja myynti ennen nettoutusta tai selvitystä, mukaan lukien takaisinosto- ja takaisinmyyntisopimukset sekä arvopapereiden lainaksiantamista tai -ottamista koskevat sopimukset
    2. rahoitusvälineen omistajan hallintaoikeuden siirto ryhmän yhteisöjen välillä ja mikä tahansa vastaava toiminto, joka kattaa rahoitusvälineeseen liittyvän riskin siirron
    3. johdannaissopimusten tekeminen tai muuttaminen.

VIITTEET

EhdotusEUVLMenettely

KOM(2011) 594

Kuuleminen 2011/0261/CNS

Viimeisin päivitys 23.11.2011

Katso myös

  • Verotuksen ja tulliliiton pääosasto – Finanssialan verotus (DE) (EN) (FR)
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun