RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Petosten ja maksuvälineiden väärentämisen torjunta

Euroopan unionin neuvoston tekemällä puitepäätöksellä täydennetään toimenpiteitä, joita on jo toteutettu muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten torjumiseksi. Siinä määritellään sellaiset petoksen muodot, jotka voidaan kaikissa EU:n jäsenvaltioissa katsoa rangaistaviksi rikoksiksi.

ASIAKIRJA

Neuvoston puitepäätös, tehty 28 päivänä toukokuuta 2001, muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten ja väärennysten torjunnasta.

TIIVISTELMÄ

Puitepäätös täydentää eräitä muita neuvoston jo hyväksymiä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten ja väärennysten torjunta. Nämä toimenpiteet ovat

  • Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta hyväksytty yhteinen toiminta 98/428/YOS
  • rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisoinnista Euroopan unionin jäsenvaltioissa hyväksytty yhteinen toiminta 98/733/YOS
  • rahanpesusta, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamisesta, jäljittämisestä, jäädyttämisestä, takavarikosta ja menetetyksi tuomitsemisesta hyväksytty yhteinen toiminta 98/699/YOS.

Puitepäätöksen mukaan kaikki muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvät petokset katsotaan rikoksiksi, joista voidaan rangaista tehokkain, oikeasuhteisin ja varoittavin seuraamuksin kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

Rikolliset teot

Puitepäätöksessä vältetään viittaamasta rikoslaissa tarkasti määriteltyihin tekoihin, sillä rikoslaki ei ole kaikissa maissa samanlainen. Puitepäätöksessä siis vain esitetään luettelo tahallisista teoista, joita on pidettävä rikoksina kaikkialla unionissa. Teot määritellään sen mukaan, koskevatko ne maksuvälinettä, maksuvälineen valmistusta, yhtä tai useampaa maksutapahtumaa vai järjestelmää, jota käytetään maksutapahtumien toteuttamiseen, tapahtumatietojen keruuseen, käsittelyyn, maksujen selvitykseen ja niiden suorittamiseen.

Seuraamukset

Kaikki edellä mainitut teot luokitellaan rikoksiksi kaikissa jäsenvaltioissa, joiden on siis säädettävä niistä rangaistus sen mukaan, onko tekijä luonnollinen henkilö vai oikeushenkilö. Tällaisten seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Ne eivät välttämättä ole vapausrangaistuksia, lukuun ottamatta kaikkein törkeimpiä rikoksia, jotka voivat johtaa luovuttamiseen rikoksen perusteella. Jäsenvaltiot voivat jossain määrin itse päättää, miten vakava tietty rikos on ja minkälaisia ja kuinka ankaria rangaistuksia ne soveltavat.

Lainkäyttövalta

Puitepäätöksessä vahvistetaan, millaisin perustein kansalliset oikeusviranomaiset voivat ulottaa lainkäyttövaltansa puitepäätöksessä tarkoitettuihin rikoksiin. Jäsenvaltio käyttää lainkäyttövaltaansa, jos

  • rikos on tapahtunut sen alueella,
  • rikoksen on tehnyt sen kansalainen (kun kyseinen jäsenvaltio hyväksyy ekstraterritoriaalisen toimivallan), rikos on tehty sellaisen oikeushenkilön hyväksi, jonka kotipaikka on kyseisen jäsenvaltion alueella.

Puitepäätöksessä säädetään myös toimista, joilla mahdollistetaan sellaisten jäsenvaltioiden kansalaisten syytteeseenpano, jotka eivät luovuta kansalaisiaan.

Yhteistyö

Puitepäätöksessä säädetään yhteistyöstä, jota maksujärjestelmien hallinnoinnista, valvonnasta ja seurannasta vastaavien julkisten ja yksityisten laitosten on tehtävä niiden kansallisten viranomaisten kanssa, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan ja torjumaan puitepäätöksessä tarkoitettuja rikoksia. Jäsenvaltioiden välille voidaan perustaa muitakin yhteistyömenettelyjä sovellettavien yleissopimusten, kahden- tai monenvälisten sopimusten tai muiden järjestelyjen mukaisesti. Komissio laatii neuvostolle kertomuksen siitä, miten puitepäätöksen säännöksiä sovelletaan jäsenvaltioissa.

Tähän säädökseen vaikuttaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asia C-176/03 ( castellano deutsch english français ), joka koskee Euroopan komission ja Euroopan unionin neuvoston välisen toimivallan jakoa rikosoikeudellisissa asioissa.

VIITTEET

Säädös Voimaantulo Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa EUVL
Puitepäätös 2001/413/YOS 2.6.2001 2.6.2003 EUVL L 149, 2.6.2001

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten ja väärennysten torjunnasta 28 päivänä toukokuuta 2001 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 14 artiklaan perustuva toinen kertomus [KOM(2006) 65 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

Lokakuun 25.-26. päivänä 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti komissio on laatinut kyseisen toisen kertomuksen jäsenvaltioiden toimittamien täydentävien tietojen pohjalta. Kertomus koskee Alankomaita, Belgiaa, Itävaltaa, Kreikkaa, Luxemburgia, Portugalia, Ruotsia ja Tanskaa. Kertomukseen on sisällytetty vuonna 2004 Euroopan unioniin liittyneet jäsenvaltiot.

Kertomuksessa todetaan, että useimmat jäsenvaltiot, joita kertomuksessa käsitellään, noudattavat puitepäätöstä. Kreikka ja Luxemburg eivät ole vielä toteuttaneet kaikkia toimenpiteitä puitepäätöksen panemiseksi kokonaisuudessaan täytäntöön, sillä niiden parlamentit eivät ole vielä hyväksyneet kyseisiä lainsäädäntöehdotuksia. Kypros ei ole antanut komissiolle riittävästi tietoja, jotta voitaisiin arvioida, onko maan lainsäädäntö puitepäätöksen säännösten mukainen. Komissio pitää valitettavana, että kertomuksen valmistuessa seitsemän jäsenvaltiota ei ollut lähettänyt komissiolle asiaa koskevaa lainsäädäntöään kokonaisuudessaan tai saattanut puitepäätöstä osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten ja väärennysten torjunnasta 28 päivänä toukokuuta 2001 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 14 artiklaan perustuva komission kertomus [KOM(2004) 346 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

Puitepäätöksen 14 artiklassa mukaan komission on laadittava kertomus toimenpiteistä, jotka jäsenvaltiot ovat toteuttaneet puitepäätöksen noudattamiseksi. Komissio toteaa, etteivät eräät jäsenvaltiot ole toimittaneet määräaikaan (2 päivään kesäkuuta 2003) mennessä tietoja, joiden perusteella voitaisiin varmistaa, että ne ovat saattaneet puitepäätöksestä johtuvat velvoitteensa osaksi kansallista lainsäädäntöään. Komission kertomus perustuu tämän vuoksi puutteellisiin tietoihin. Siinä tarkastellaan puitepäätöksen täytäntöönpanon edistymistä yhdeksän jäsenvaltion toimittamien tietojen pohjalta.

Kertomuksessa todetaan, että jäsenvaltioista vain viisi (Irlanti, Italia, Ranska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta) on noudattanut puitepäätöksen täytäntöönpanolle asetettua määräaikaa. Espanja, Suomi ja Ruotsi ovat samoin ilmoittaneet komissiolle toteuttamistaan täytäntöönpanotoimenpiteistä. Belgia on katsonut, että sen lainsäädäntö on puitepäätöksen säännösten mukaista, mutta ei ole antanut tarkempaa selvitystä kyseisestä lainsäädännöstä. Itävalta, Kreikka ja Luxemburg olivat kertomuksen laatimisvaiheessa panemassa täytäntöön kansallista lainsäädäntöään. Alankomaan toteuttamat toimenpiteet eivät olleet vielä tulleet voimaan. Portugali ja Tanska eivät olleet vastanneet komission tiedusteluihin.

Kertomuksessa tarkastellaan yksityiskohtaisesti jäsenvaltioiden antamia säädöksiä. Useimmat niistä jäsenvaltioista, jotka ovat saattaneet puitepäätöksen säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään, ovat panneet täytäntöön suurimman osan puitesopimuksen säännöksistä. Rangaistuksia koskevien (6 artiklan) säännösten täytäntöönpanossa on kuitenkin eroja.

 
Viimeisin päivitys 06.06.2006
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun