RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Talletusten vakuusjärjestelmät

Euroopan unioni haluaa suojella kaikkien luottolaitosten tallettajia ja varmistaa koko pankkijärjestelmän vakauden.

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/19/EY, annettu 30 päivänä toukokuuta 1994, talletusten vakuusjärjestelmistä [Ks. muutosasiakirjat].

TIIVISTELMÄ

Talletussuoja * on keskeinen osa sisämarkkinoiden loppuunsaattamista ja välttämätön lisä luottolaitosten * valvontajärjestelmään, koska se luo yhteisvastuuta samoilla rahoitusmarkkinoilla toimivien laitosten välillä, jos jokin niistä joutuu vaikeuksiin.

Yhdenmukaistaminen

Yhdenmukaistamisella on varmistettava, että yhdenmukaistettuun tasoon perustuvat vakuudet maksetaan mahdollisimman nopeasti. Talletusten vakuusjärjestelmien on toimittava heti, kun talletuksia ei kyetä maksamaan.

Tässä direktiivissä edellytetään periaatteessa kaikkia luottolaitoksia osallistumaan talletusten vakuusjärjestelmään.

Vakuusjärjestelmistä ei korvata tietynlaisia talletuksia eikä rahoitusvälineitä, jotka kuuluvat luottolaitosten ”omien varojen” määritelmään.

Direktiivissä edellytetään, että kukin jäsenvaltio perustaa ja hyväksyy virallisesti alueelleen yhden tai useamman talletusten vakuusjärjestelmän. Jäsenvaltio voi kuitenkin tiettyjen edellytysten täyttyessä – jos esimerkiksi tallettajille tarjotaan vastaava turva – sallia luottolaitokselle poikkeuksen velvollisuudesta osallistua talletusten vakuusjärjestelmään, jos kyseinen luottolaitos kuuluu järjestelmään, jonka tarkoituksena on jäsenlaitostensa toiminnan turvaaminen.

Direktiivissä säädetään myös menettelystä, jota noudatetaan, jos luottolaitos ei täytä velvoitteita, joita sille lankeaa talletusten vakuusjärjestelmän jäsenenä. Tällöin toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava toimenpiteitä, joilla taataan, että kyseinen luottolaitos täyttää velvoitteensa. Toimenpiteisiin voi sisältyä rangaistusseuraamuksia, jotka voivat johtaa jopa luottolaitoksen toimiluvan peruuttamiseen.

Jäsenvaltioon perustettujen ja siellä virallisesti hyväksyttyjen talletusten vakuusjärjestelmien piiriin kuuluvat myös luottolaitosten muihin jäsenvaltioihin perustamien sivukonttorien * tallettajat.

Jos toimilupa peruutetaan, peruuttamisen yhteydessä haltuun otetut talletukset kuuluvat edelleen vakuusjärjestelmän piiriin.

Mikäli luottolaitosten perustamien sivukonttorien kotipaikka on EU:n ulkopuolella, tällaisten sivukonttorien tarjoaman turvan (ja tietojen) on vastattava tässä direktiivissä säädettyä turvaa. Jos näin ei ole, vastaanottavat jäsenvaltiot voivat säätää, että tällaisten sivukonttorien on liityttävä niiden alueella olevaan talletusten vakuusjärjestelmään. Tällaisten sivukonttorien on kuitenkin ilmoitettava nykyisille ja mahdollisille tallettajilleen vakuussäännökset, joita sovelletaan heidän talletuksiinsa.

Talletusvakuuden määrä

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että saman tallettajan yhteenlaskettujen talletusten suoja on vähintään 50 000 euroa, jos talletuksia ei kyetä maksamaan. Direktiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden on nostettava tämä suoja 100 000 euroon viimeistään 31. joulukuuta 2010, paitsi jos komissio suhtautuu tähän varauksellisesti kertomuksessa, joka sen on määrä esitellä vuoden 2009 lopulla.

Komissio voi tarkistaa näitä määriä Euroopan unionissa vallitsevan inflaatiotason mukaan käyttäen viitteenä yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä.

Vakuusturvan saaja

Jos tallettajalla ei ole täysimääräistä oikeutta tilille talletettuihin summiin, saa vakuusturvan yleensä se henkilö, jolla on niihin täysimääräinen oikeus. Jos oikeudenomistajia on useita, kunkin osuus on otettava huomioon. Tätä säännöstä ei sovelleta yhteissijoitusyrityksiin.

Tallettajille toimitettavat tiedot

Direktiivissä säädetään, mitä tietoja tallettajille on toimitettava. Tallettajille toimitettavia tietoja ovat muun muassa talletusten vakuusjärjestelmiä tai muita sovellettavia järjestelyjä koskevat säännökset ja erityisesti talletusten vakuusjärjestelmän korvaaman summan määrä ja turvan laajuus. Jos talletusta ei taata talletusten vakuusjärjestelmällä, luottolaitoksen on ilmoitettava tästä tallettajalle. Tiedot on esitettävä selkeästi ja helposti ymmärrettävällä tavalla.

Tallettaja voi pyynnöstä saada tietoja korvausedellytyksistä.

Aikarajat

Tallettajien asianmukaisesti varmistetut korvausvaatimukset on maksettava kolmen kuukauden (vuoden 2010 lopusta lähtien 20 työpäivän) kuluessa siitä päivästä, jona toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että talletuksia ei kyetä maksamaan. Tätä enintään kuuden kuukauden (vuoden 2010 lopusta lähtien kymmenen työpäivän) maksuaikaa voidaan pidentää poikkeuksellisissa olosuhteissa ja erikoistapauksissa.

Valvonta

Komission on esitettävä ennen vuoden 2009 loppua kertomus, jossa käsitellään seuraavia asioita:

  • vaikutukset, joita talletusten vakuusjärjestelmien rahoitusmekanismien yhdenmukaistamisen puuttumisella on rajat ylittävässä kriisitilanteessa
  • tietyille tilien saldoille myönnettävän täyden talletussuojan tarkoituksenmukaisuus ja menettelyt
  • mahdolliset mallit riskiperusteisten maksujen käyttöön ottamiseksi
  • yhteisön tasolla toimivan talletusten vakuusjärjestelmän mahdollisesta käyttöönotosta koituvat käytännön seuraukset
  • vaikutukset, joita kuittausta koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamisen puuttumisella on silloin, kun tallettajan saatavat kuitataan hänen veloillaan
  • suojattavien tuotteiden ja tallettajien piirin yhdenmukaistamisen vaikutukset
  • talletusten vakuusjärjestelmien ja tallettajille suunnattujen vaihtoehtoisten korvausjärjestelyjen väliset yhteydet.

Taustaa

Direktiivin 94/19/EY ansiosta tallettajat saavat talletuksilleen perussuojan. Lokakuussa 2008 alkanut finanssikriisi on kuitenkin herättänyt suurta epävarmuutta talletussuojasta. Tätä suojaa on siis vahvistettava korottamalla talletussuojan vähimmäistasoa ja luomalla perusta yhteisön tasolla sovellettavalle talletusten vakuusjärjestelmälle.

Keskeiset termit
  • Talletus: sellainen saatava, joka syntyy tilille jätetyistä varoista tai tavanomaisessa pankkitoiminnassa syntyvissä väliaikaisissa maksujen siirroissa, joka luottolaitoksen on maksettava sovellettavan lain ja sopimusten ehtojen mukaisesti takaisin, sekä luottolaitoksen antaman velkakirjan osoittama velka. Asunto-osuuskuntien (building society) osuudet Isossa-Britanniassa ja Irlannissa, lukuun ottamatta niitä, jotka ovat pääomaluonteisia ja joihin sovelletaan 2 artiklaa, katsotaan talletuksiksi. Joukkovelkakirjoja, jotka vastaavat arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 20 päivänä joulukuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY 22 artiklan 4 kohdassa esitettyjä perusteita, ei katsota talletuksiksi. Saatavan laskemiseksi jäsenvaltiot soveltavat korvauksiin ja korvattaviin velkoihin liittyviä säädöksiä talletukseen sovellettavan lain ja sopimusten ehtojen mukaisesti.
  • Luottolaitos: yritys, joka liiketoimintanaan vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ja myöntää luottoja omaan lukuunsa.
  • Sivukonttori: toimipaikka, joka on oikeudellisesti luottolaitoksen osa ja joka harjoittaa välittömästi kaikkia tai joitakin luottolaitosten liiketoimintaan olennaisesti kuuluvia toimia; luottolaitosten, joiden kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, samaan jäsenvaltioon perustamia useita sivukonttoreita pidetään yhtenä ainoana sivukonttorina.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEYVL
Direktiivi 94/19/EY

31.5.1994

1.7.1995

EUVL L 135, 31.5.1994

MuutossäädöksetVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL
Direktiivi 2005/1/EY [COD/2003/0263]

13.4.2005

13.5.2005

EUVL L 79, 24.3.2005

Direktiivi 2009/14/EY

16.3.2009

30.6.2009

EUVL L 68, 13.3.2009

Viimeisin päivitys 08.06.2009
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun