RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Ajoneuvojen yleinen tekninen yhdenmukaistaminen

Ajoneuvojen yleisestä teknisestä yhdenmukaistamisesta määrätään kahdessa sopimuksessa, jotka Euroopan unioni on allekirjoittanut. Niissä vahvistetaan maailmanlaajuiset säännöt, joilla taataan ajoneuvojen turvallisuus, suojellaan ympäristöä sekä varmistetaan ajoneuvojen energiatehokkuus ja niiden suojaaminen varkauksilta.

SÄÄDÖKSET

Neuvoston päätös 97/836/EY, tehty 27. marraskuuta 1997, Euroopan yhteisön liittymisestä Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sopimukseen pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista ("vuoden 1958 tarkistettu sopimus") [EYVL L 346, 17.12.1997].

Neuvoston päätös 2000/125/EY, tehty 31. tammikuuta 2000, pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin ja/tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien maailmanlaajuisten teknisten sääntöjen vahvistamista koskevan sopimuksen ("rinnakkaissopimus") tekemisestä [EYVL L 35, 10.2.2000].

TIIVISTELMÄ

Edistääkseen teknisten sääntöjen vastavuoroista tunnistamista ja vähentääkseen näin vapaan kaupan esteitä Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomissio (EN) (FR) (UN/ECE) laati ajoneuvojen teknistä yhdenmukaistamista koskevan sopimuksen (EN ) (FR ) (pdf), jota kutsutaan "vuoden 1958 sopimukseksi". Euroopan yhteisö liittyi sopimukseen 24. maaliskuuta 1998.

Lisäksi Euroopan unioni osallistui aktiivisesti toisesta kansainvälisestä sopimuksesta käytyihin neuvotteluihin. Tätä sopimusta kutsutaan vuoden 1998 "rinnakkaissopimukseksi" (EN ) (FR ) (pdf), ja se tuli voimaan 25. elokuuta 2000. Tässä sopimuksessa on erityistä se, että sillä otetaan järjestelmään mukaan tietyt maat, jotka eivät ole hyväksyneet vuoden 1958 sopimuksen periaatteita vastavuoroisesta tunnustamisesta.

Molemmilla sopimuksilla pyritään luomaan yhdenmukaistetut tekniset säännöt, jotka koskevat turvallisuutta, ympäristönsuojelua, polttoaineen syöttöä ja varkaudensuojaa. Sopimusten soveltamisessa käytetään samoja työryhmiä ja välineitä. Siispä molempia sopimuksia hallinnoiva päätöksentekoelin äänestää työryhmien laatimista ehdotuksista teknisiksi säännöiksi.

Näiden sopimusten tekeminen oli yhteisen kauppapolitiikan tavoitteiden mukaista: sopimuksilla poistetaan ajoneuvokaupassa sekä varuste- ja varaosakaupassa olemassa olevia teknisiä esteitä ja estetään uusien esteiden syntyminen. Yhteisön osallistuminen takaa toteutettujen yhdenmukaistamistoimien jatkumisen ja helpottaa pääsyä kolmansien maiden markkinoille. Lisäksi yhteisön liittyminen näihin sopimuksiin luo erityisen institutionaalisen järjestelmän, koska sen myötä järjestellään sopimusosapuolten välisiä yhteistyömenettelyjä.

Vuoden 1958 sopimus

Vuoden 1958 sopimuksen mukaan UN/ECE:n säännöt hyväksynyt sopimusosapuoli voi myöntää näissä säännöissä tarkoitetuille ajoneuvoille, niiden varusteille tai niiden osille tyyppihyväksynnän. Sen on myös hyväksyttävä jonkin toisen, samat säännöt hyväksyneen sopimusosapuolen myöntämät tyyppihyväksynnät. Tämän sopimuksen nojalla on laadittu tähän mennessä yli 120 sääntöä.

Vuoden 1958 sopimuksen on allekirjoittanut 47 sopimusosapuolta. Sen mukaan uusien sääntöjen ja voimassa oleviin sääntöihin tehtävien tarkistusten hyväksyminen edellyttää, että vähintään kaksi kolmasosaa läsnä olevista ja äänestykseen osallistuvista sopimusosapuolista äänestää niiden puolesta. Uusi sääntö tulee voimaan ja velvoittaa kaikkia sopimusosapuolia, jotka eivät ole ilmoittaneet kuuden kuukauden kuluessa ilmoituksesta vastustavansa sitä. Tämä ei kuitenkaan koske tilanteita, joissa yli kolmasosa sopimusosapuolista on esittänyt vastalauseita: tällöin sääntö ei tule voimaan.

Tyyppihyväksyntien vastavuoroinen tunnustaminen sääntöjä soveltavien sopimusosapuolten välillä on helpottanut ajoneuvokauppaa koko Euroopassa.

Vuoden 1998 "rinnakkaissopimus"

Toisin kuin vuoden 1958 sopimuksessa rinnakkaissopimuksessa ei määrätä tyyppihyväksyntien vastavuoroisesta tunnustamisesta. Sen myötä maat, jotka eivät olleet valmiita hyväksymään vastavuoroisesta tunnustamisesta aiheutuvia velvoitteita, voivat osallistua konkreettisesti maailmanlaajuisten teknisten sääntöjen laatimiseen.

Sopimuksessa määrätään kahdesta eri menettelystä, joilla voidaan ottaa käyttöön uusia maailmanlaajuisia teknisiä sääntöjä. Niistä ensimmäinen koskee voimassa olevien sääntöjen tai standardien yhdenmukaistamista. Toinen koskee uuden maailmanlaajuisen teknisen säännön laatimista, kun sellaista ei vielä ole.

Sopimuksessa määrätään, että sopimusosapuolten olemassa olevat, mahdollisesti yhdenmukaistettavat säännöt on kirjattava maailmanlaajuisten teknisten ehdokassääntöjen luetteloon, mikä helpottaa niiden muuttamista maailmanlaajuisiksi säännöiksi. Sääntö lisätään luetteloon, jos vähintään kolmannes läsnä olevista ja äänestykseen osallistuvista sopimusosapuolista kannattaa sitä äänestyksessä. Lisäksi ehdotuksen on saatava joko Euroopan yhteisön, Japanin tai Yhdysvaltojen ääni.

Maailmanlaajuisen teknisen säännön vahvistaminen maailmanlaajuisten sääntöjen rekisteriin sisällyttämistä varten on hyväksyttävä yksimielisesti läsnä olevien ja äänestykseen osallistuvien sopimuspuolten äänestyksessä. Jos yksikin sopimusosapuoli vastustaa maailmanlaajuista teknistä ehdokassääntöä, sitä ei sisällytetä rekisteriin. Maailmanlaajuiset tekniset säännöt kirjataan maailmanlaajuiseen rekisteriin, johon tallennetaan tekniset säännöt, jotka kaikki maailman maat mahdollisesti hyväksyvät myöhemmin.

Maailmanlaajuisen teknisen säännön laatiminen ei vielä velvoita sopimusosapuolia tekemään siitä lainvoimaista. Sen sijaan sopimusosapuolten on ilmoitettava, hyväksyvätkö ne kyseisen maailmanlaajuisen teknisen säännön, sekä päivä, jolloin kyseisen säännön soveltaminen aloitetaan. Lisäksi jokaisen sopimusosapuolen, joka kannattaa maailmanlaajuisen teknisen säännön vahvistamista, on otettava kyseinen sääntö käsiteltäväksi menettelyyn, jolla se tekee siitä lainvoimaisen.

Komissio tekee yhteisön puolesta kaikki edellä mainitut ilmoitukset. Lisäksi se muun muassa

  • hyväksyy maailmanlaajuiset tekniset säännöt ja tekee asiasta ilmoituksen
  • osallistuu riitojen ratkaisemiseen
  • voi tehdä tarkistuksia sopimukseen.
Viimeisin päivitys 05.07.2007
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun