RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 23 kielellä
Uudet kielet:  BG - CS - ET - GA - LV - LT - HU - MT - PL - RO - SK - SL

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Rakennusten energiatehokkuus

Rakennukset aiheuttavat 40 prosenttia Euroopan unionin (EU) kokonaisenergiankulutuksesta. Energiankulutuksen vähentäminen tällä alalla on siis ensisijainen toimi pyrittäessä energiatehokkuutta koskeviin 20-20-20 tavoitteisiin. Tätä varten tässä direktiivissä ehdotetaan jäsenvaltioille rakennusten energiatehokkuutta koskevia menettelytapoja.

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta.

TIIVISTELMÄ

Tällä direktiivillä pyritään edistämään rakennusten ja rakennusten osien energiatehokkuutta *.

Rakennusten energiatehokkuuden laskentamenetelmä

Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä kansallisella tai alueellisella tasolla rakennusten energiatehokkuuden laskentamenetelmä, jossa otetaan huomioon tietyt näkökohdat, erityisesti

  • rakennuksen lämpöominaisuudet (lämpökapasiteetti, eristys jne.),
  • lämmityslaitteet ja lämpimän veden jakelu,
  • ilmastointilaitteet,
  • kiinteä valaistusjärjestelmä,
  • sisäilmasto-olosuhteet.

Muiden tekijöiden, kuten paikallisen auringonvalon määrän, päivänvalon, yhteistuotannolla tuotetun sähkön tai kauko- tai aluelämmitys- tai –jäähdytysjärjestelmien, myönteinen vaikutus otetaan myös huomioon.

Vähimmäisvaatimusten vahvistaminen

Jäsenvaltioiden on vahvistettava edellä mainittua laskentamenetelmää käyttäen energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset, joiden avulla saavutetaan kustannusoptimaaliset tasot. Vaatimusten taso tarkistetaan viiden vuoden välein.

Vähimmäisvaatimuksia vahvistaessaan jäsenvaltiot voivat tehdä eron uusien ja olemassa olevien rakennusten sekä eri rakennusluokkien välillä.

Uusien rakennusten on vastattava näitä vaatimuksia, ja ennen rakentamisen aloittamista on suoritettava toteutettavuustutkimus, joka koskee uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöön perustuvien energiahuoltojärjestelmien, lämpöpumppujen, kauko- tai aluelämmitys- tai -jäähdytysjärjestelmien ja yhteistuotantojärjestelmien asentamista.

Kun olemassa oleviin rakennuksiin tehdään laajamittaisia korjauksia, niiden energiatehokkuutta on parannettava siten, että nekin täyttävät vähimmäisvaatimukset.

Seuraavat rakennusluokat voidaan jättää vähimmäisvaatimusten soveltamisalan ulkopuolelle:

  • virallisesti suojellut rakennukset (esimerkiksi historialliset rakennukset);
  • hartauden harjoittamiseen käytetyt rakennukset;
  • väliaikaiset rakennukset;
  • asuinrakennukset, joita käytetään rajoitetun ajan vuodessa;
  • yksittäiset rakennukset, joiden hyötypinta-ala on yhteensä alle 50 m2.

Rakennusten uusien, korvaavien ja parannettujen teknisten järjestelmien, kuten lämmitys-, lämminvesi- ja ilmastointijärjestelmien ja suurten ilmanvaihtojärjestelmien, on myös vastattava energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia.

Rakennusosien, jotka muodostavat osan rakennuksen vaippaa ja joilla on merkittävä vaikutus rakennuksen vaipan energiatehokkuuteen (esimerkiksi ikkunoiden), on myös vastattava energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia, kun niitä jälkiasennetaan tai korvataan, jotta niiden avulla saavutetaan kustannusoptimaaliset tasot.

Direktiivillä edistetään voimakkaasti älykkäiden energiankulutuksen mittausjärjestelmien asentamista kaikkiin uusiin ja korjattaviin rakennuksiin sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin mukaisesti.

Tavoitteena lähes nollaenergiarakennukset

Kaikkien uusien rakennusten on oltava lähes nollaenergiarakennuksia 31.12.2020 lähtien. Viranomaisten käytössä ja omistuksessa olevien uusien rakennusten on vastattava samoja vaatimuksia 31.12.2018 jälkeen.

Komissio pyrkii kasvattamaan tämäntyyppisten rakennusten lukumäärää velvoittamalla jäsenvaltiot laatimaan kansallisen suunnitelman, johon sisältyy

  • kuvaus siitä, miten jäsenvaltio soveltaa lähes nollaenergiarakennusten määritelmää,
  • välitavoitteet uusien rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi vuoteen 2015 mennessä,
  • tiedot hyväksytyistä toimintatavoista ja rahoitustoimenpiteistä, joilla edistetään rakennusten energiatehokkuuden parantamista.

Taloudelliset kannustimet ja markkinaesteet

Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo olemassa olevista ja mahdollisista välineistä, joilla edistetään rakennusten energiatehokkuuden parantamista. Luettelo on saatettava ajan tasalle joka kolmas vuosi.

Energiatehokkuustodistukset

Jäsenvaltioiden on perustettava rakennusten energiatehokkuuden sertifiointijärjestelmä. Energiatehokkuustodistuksessa annetaan tietoja rakennuksen energiankulutuksesta ja suosituksia kustannusten optimoimiseksi.

Kun rakennus tai rakennuksen osa tarjotaan myytäväksi tai vuokrattavaksi, energiatehokkuustodistuksessa annettu energiatehokkuusindikaattori on mainittava kaupallisissa tiedotusvälineissä olevissa ilmoituksissa.

Rakennusta tai rakennuksen osaa rakennettaessa, myytäessä tai vuokrattaessa energiatehokkuustodistus esitetään mahdolliselle uudelle vuokralaiselle tai ostajalle ja annetaan ostajalle tai uudelle vuokralaiselle.

Jos yli 500 m² rakennuksen kokonaispinta-alasta on viranomaisten käytössä tai yleisön toistuvien käyntien kohteena, energiatehokkuustodistus on asetettava esille näkyvälle paikalle, jossa se on selvästi yleisön nähtävissä (tämä vähimmäismäärä alennetaan 250 m²:iin 9.7.2015).

Jäsenvaltioiden on perustettava säännöllinen tarkastusjärjestelmä rakennusten lämmitys- ja ilmastointijärjestelmiä varten.

Tällä direktiivillä kumotaan direktiivi 2002/91/EY.

Keskeiset termit
  • Rakennusten energiatehokkuus: laskettu tai mitattu energiamäärä, joka tarvitaan rakennuksen tyypilliseen käyttöön liittyvän energiatarpeen täyttämiseen ja johon sisältyy muun muassa lämmitykseen, jäähdytykseen, ilmanvaihtoon, veden lämmitykseen ja valaistukseen käytetty energia.

VIITE

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL
Direktiivi 2010/31/EU

8.7.2010

9.7.2012

EUVL L 153, 18.6.2010

Viimeisin päivitys 17.09.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun