Valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva Geneven yleissopimus
Tämä yleissopimus muodostaa puitteet hallitusten väliselle yhteistyölle, jonka tarkoituksena on suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä valtioiden rajat ylittävältä ilman saastumiselta. Yhteistyö perustuu tarvittavan politiikan kehittämiseen, tietojen vaihtoon, tutkimustoimintaan sekä tarkkailumekanismin luomiseen ja kehittämiseen.
SÄÄDÖS
Neuvoston päätös 81/462/ETY, tehty 11 päivänä kesäkuuta 1981, valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen tekemisestä.
TIIVISTELMÄ
Yleissopimuksen sopimuspuolet (eli sopimuksen ratifioineet valtiot tai Euroopan unioni) sitoutuvat rajoittamaan, ehkäisemään ennakolta ja vähentämään asteittain epäpuhtauspäästöjään ilmakehään ja siten torjumaan niistä aiheutuvaa epäpuhtauksien kaukokulkeutumista valtiosta toiseen.
Valtiosta toiseen tapahtuva ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutuminen on määritelty aineiden tai energian päästämiseksi ihmisen toimin suoraan tai välillisesti ilmaan siten, että siitä aiheutuu haitallisia vaikutuksia ihmisen terveydelle, ympäristölle tai aineelliselle omaisuudelle toisissa maissa ilman, että yksittäisten päästölähteiden tai -lähderyhmien vaikutuksia voi erottaa toisistaan.
Poliittinen yhteistyö
Yleissopimuksen mukaan sopimuspuolet laativat ja noudattavat tarvittavaa politiikkaa ja strategioita erityisesti ilmansuojelujärjestelmien osalta. Siinä annetaan myös mahdollisuus varhaisessa vaiheessa järjestettäviin neuvotteluihin, jos jokin sopimuspuolista joutuu saastumisen tai merkittävän saastumisriskin kohteeksi.
Sopimuspuolet kokoontuvat säännöllisesti (vähintään kerran vuodessa) arvioimaan saavutettua edistymistä ja sopimaan yleissopimukseen liittyvistä kysymyksistä.
Tieteellinen yhteistyö
Sopimuspuolet tekevät yhdessä tutkimus- ja kehittämistyötä erityisesti merkityksellisimpien ilman epäpuhtauksien päästöjen vähentämisen, ilmaan kohdistuvien päästöjen ja ilmassa olevien epäpuhtauksien tarkkailun ja määrittämisen sekä ilman epäpuhtauksien ihmisen terveydelle ja ympäristölle aiheuttamien vaikutusten selvittämisen suhteen.
Tietojen vaihto
Sopimuspuolet vaihtavat keskenään tietoja, jotka koskevat erityisesti merkityksellisimpien ilman epäpuhtauksien päästöjä (ensi vaiheessa rikkidioksidia) ja niiden vaikutuksia, merkityksellisiä muutoksia valtiosta toiseen tapahtuvaan ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumiseen (erityisesti kansallisten politiikkojen ja teollisuuden yleisen kehityksen osalta) mahdollisesti aiheuttavia tekijöitä, ilman pilaantumisen vähentämiseen tähtäävää torjuntatekniikkaa ja merkityksellisimpien ilman epäpuhtauksien rajoittamiseen tähtääviä kansallisia politiikkoja ja strategioita.
Yhteistyö tarkkailun alalla
Sopimuspuolet ovat osallisina ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailua ja arviointia koskevassa Euroopan yhteistyöohjelmassa (EMEP). Tällä ohjelmalla on oma erillinen pöytäkirja, ja ohjelman tarkoituksena on toimittaa yleissopimuksen sopimuspuolille tieteellistä tietoa ilman tarkkailusta, tietoteknisistä malleista, päästöjen arvioinnista ja ennusteiden laatimisesta.
Jotta yhteistyö olisi mahdollisimman hedelmällistä, sopimuspuolet mm.
- noudattavat mainittua ohjelmaa, joka ensi kädessä perustuu rikkidioksidin ja sen kaltaisten aineiden tarkkailuun, muihin merkityksellisimpiin ilman epäpuhtauksiin
- tarkkailevat pilaantumiselle alttiiden alueiden (veden, maaperän ja kasvillisuuden) koostumusta sekä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia vaikutuksia
- toimittavat kulkeutumisilmiön eri vaiheita koskevia ilmatieteellisiä ja fysikaaliskemiallisia tietoja
- käyttävät tarkkailussa ja mallintamisessa mahdollisuuksien mukaan vertailukelpoisia tai standardoituja menetelmiä
- sisällyttävät EMEP-ohjelman vastaaviin kansallisiin ja kansainvälisiin ohjelmiin
- vaihtavat säännöllisesti tarkkailusta saatuja tietoja.
Taustaa
Yleissopimus allekirjoitettiin vuonna 1979 Genevessä Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission puitteissa ja se tuli voimaan vuonna 1983.
VIITTEET
| Säädös | Voimaantulo | Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa | EYVL |
|---|---|---|---|
|
Päätös 81/462/ETY |
11.6.1981 |
- |
EYVL L 171, 27.6.1981 |
MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
Neuvoston päätös 2004/259/EY, tehty 19 päivänä helmikuuta 2004, valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan vuoden 1979 yleissopimukseen liittyvän pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta [EUVL L 81, 19.3.2004].
Neuvoston päätös 2003/507/EY, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2003, Euroopan yhteisön liittymisestä vuoden 1979 valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan yleissopimukseen liittyvään happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämistä koskevaan pöytäkirjaan [EUVL L 179, 17.7.2003].
Neuvoston päätös 2001/379/EY, tehty 4 päivänä huhtikuuta 2001, valtiosta toiseen tapahtuvasta ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta vuonna 1979 tehtyyn yleissopimukseen liittyvän raskasmetalleja koskevan pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta [EYVL L 134, 17.5.2001].
Neuvoston 98/686/EY, tehty 23 päivänä maaliskuuta 1998, vuoden 1979 valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen rikkipäästöjen edelleen vähentämistä koskevan pöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta [EYVL L 326, 3.12.1998].
Neuvoston päätös 93/361/ETY, tehty 17 päivänä toukokuuta 1993, yhteisön liittymisestä vuoden 1979 valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen typen oksidien päästöjen tai niiden valtiosta toiseen kulkeutuvan vuon rajoittamista koskevaan pöytäkirjaan [EYVL L 149, 21.6.1993].
Neuvoston päätös 86/277/ETY, tehty 12 päivänä kesäkuuta 1986, ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailun ja arvioinnin Euroopan yhteistyöohjelman (EMEP) pitkän aikavälin rahoittamista koskevan pöytäkirjan tekemisestä vuoden 1979 valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan yleissopimukseen [Euroopan yhteisöjen virallinen lehti L 181, 4.7.1986].
) (