RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 23 kielellä
Uudet kielet:  BG - CS - ET - GA - LV - LT - HU - MT - PL - RO - SK - SL

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmä

Tällä direktiivillä perustetaan ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmä, jonka tavoitteena on joustavoittaa työmarkkinoita, lisätä palvelujen tarjoamisen vapautta, automatisoida ammattipätevyyden tunnustamista ja yksinkertaistaa hallinnollisia menettelyjä.

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta [Ks. muutossäädökset].

TIIVISTELMÄ

Direktiiviä sovelletaan niihin Euroopan unionin (EU) jäsenvaltion kansalaisiin, jotka haluavat harjoittaa säänneltyä ammattia * joko itsenäisinä ammatinharjoittajina tai palkattuina työntekijöinä muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa he ovat hankkineet ammattipätevyytensä.

Direktiivissä erotetaan "palvelujen tarjoamisen vapaus" ja "sijoittautumisvapaus" käyttäen perusteena Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen soveltamia kriteerejä, jotka ovat palvelujen tarjoamisen kesto, toistuvuus, säännöllisyys ja jatkuvuus.

PALVELUJEN TARJOAMISEN VAPAUS

Jokainen johonkin jäsenvaltioon laillisesti sijoittautunut EU:n kansalainen voi tarjota palveluja väliaikaisesti ja satunnaisesti toisessa jäsenvaltiossa alkuperäisellä ammattinimikkeellään hakematta ammattipätevyytensä tunnustamista. Jos ammatti ei ole säännelty kyseisessä jäsenvaltiossa, palveluntarjoajan on kuitenkin voitava osoittaa, että hänellä on kahden vuoden ammattikokemus kyseisestä toiminnasta.

Vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että palvelun tarjoaja, joka ensimmäistä kertaa tarjoaa palveluja kyseisen jäsenvaltion alueella, tekee asiasta ennakkoilmoituksen (uusitaan kerran vuodessa); ilmoitukseen on liitettävä tiedot vakuutusturvasta tai muita asiakirjoja, kuten todiste palvelun tarjoajan kansalaisuudesta, laillisesta sijoittautumisesta ja ammattipätevyydestä.

Jos jäsenvaltio vaatii muodollista rekisteröintiä toimivaltaiseen ammatilliseen elimeen, rekisteröinti tapahtuu automaattisesti. Ennakkoilmoituksen vastaanottava toimivaltainen viranomainen toimittaa asianomaisen henkilön asiakirjat kyseiselle ammatilliselle järjestölle tai elimelle. Sellaisten ammattien tapauksessa, joilla on kansanterveyteen ja yleiseen turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia ja joihin ei sovelleta automaattista tunnustamista, vastaanottava jäsenvaltio voi suhteellisuusperiaatetta noudattaen tarkistaa ennalta palvelun tarjoajan ammattipätevyyden.

Silloin kun palvelun tarjoamisessa käytetään sijoittautumisjäsenvaltion ammattinimikettä tai palvelun tarjoajan tutkintonimikettä *, vastaanottava jäsenvaltio voi edellyttää, että palvelun tarjoaja antaa palvelun vastaanottajille tiettyjä tietoja muun muassa vakuutusturvasta ammatillisesta vastuusta johtuvien taloudellisten riskien varalta.

Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava aktiivinen tietojenvaihto, joka koskee sekä väliaikaista palvelujen tarjoamista että pysyvää sijoittautumista toiseen jäsenvaltioon. Tietoja on vaihdettava erityisesti sellaisista vakavista seikoista, jotka johtuvat asianomaisen henkilön sijoittautumisesta kyseisten valtioiden alueelle ja joilla saattaa olla vaikutusta ammattitoiminnan harjoittamiseen. Tällaisessa tiedonvaihdossa on noudatettava voimassa olevia tietosuojasäännöksiä.

SIJOITTAUTUMISVAPAUS

Sijoittautumisvapautta sovelletaan, kun ammattihenkilö käyttää oikeuttaan sijoittautua tosiasiallisesti toiseen jäsenvaltioon ja harjoittaa siellä ammattitoimintaa pysyvästi.

Pätevyyden yleinen tunnustamisjärjestelmä

Yleistä järjestelmää sovelletaan niihin ammatteihin, joita varten ei ole vahvistettu erillisiä tunnustamissääntöjä, ja sellaisiin tapauksiin, joissa ammattihenkilö ei täytä muiden tunnustamisjärjestelmien edellytyksiä. Järjestelmä perustuu vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen rajoittamatta kuitenkaan mahdollisuutta soveltaa korvaavia toimenpiteitä, jos asianomaisen henkilön koulutus * ja vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaadittu koulutus eroavat toisistaan olennaisesti. Korvaava toimenpide voi olla sopeutumisaika * tai kelpoisuuskoe *. Valinnan tekee asianomainen henkilö tiettyjä poikkeustapauksia lukuun ottamatta.

Jos ammatin harjoittamisen aloittaminen tai sen harjoittaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa on säänneltyä, toisin sanoen siihen vaaditaan määrättyä ammattipätevyyttä, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa luvan kyseisen ammatin harjoittamisen aloittamiseen ja sen harjoittamiseen samoin edellytyksin kuin jäsenvaltion omille kansalaisille. Hakijalla on oltava toisessa jäsenvaltiossa saatu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, joka on osoitus sellaisesta koulutustasosta, joka vastaa vähintään välittömästi edeltävää koulutustasoa kuin se, jota vaaditaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

Jos taas ammatin harjoittamisen aloittaminen tai sen harjoittaminen ei edellytä tiettyä ammattipätevyyttä hakijan kotijäsenvaltiossa, kyseisen ammatin harjoittamisen aloittaminen sellaisessa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jossa ammatti on säännelty, edellyttää muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan lisäksi sitä, että hakija osoittaa harjoittaneensa kyseistä ammattia täysipäiväisesti kahden vuoden ajan kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana.

Direktiivissä erotetaan viisi ammattipätevyyden tasoa:

  • kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämä pätevyystodistus perus- tai keskiasteen yleissivistävästä koulutuksesta, jonka suorittaneen todistetaan hallitsevan yleissivistävät tiedot, todistusten tai tutkintotodistusten piiriin kuulumattomasta koulutuksesta, erityistutkinnosta, jonka voi suorittaa ilman siihen valmistavaa koulutusta tai kolmen vuoden ammattikokemuksesta
  • todistus keskiasteen teknisestä tai ammatillisesta koulutuksesta tai keskiasteen yleissivistävästä ja sitä täydentävästä ammatillisesta koulutuksesta
  • tutkintotodistus koulutuksesta, joka vastaa keskiasteen jälkeistä vähintään yksivuotista koulutusta tai koulutusta, joka johtaa vastaavaan ammatilliseen tasoon sekä antaa valmiudet vastaavantasoisiin vastuisiin ja tehtäviin
  • tutkintotodistus sellaisen korkea-asteen koulutuksen tai yliopistokoulutuksen suorittamisesta, jonka kesto on vähintään kolme mutta enintään neljä vuotta
  • tutkintotodistus sellaisen korkea-asteen koulutuksen tai yliopistokoulutuksen suorittamisesta, jonka kesto on vähintään neljä vuotta.

Vastaanottava jäsenvaltio voi muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen tunnustamiseksi edellyttää hakijaa suorittamaan korvaavan toimenpiteen (kelpoisuuskokeen tai enintään kolme vuotta kestävän sopeutumisajan) seuraavissa kolmessa tapauksessa:

  • jos hakijan koulutuksen kesto oli vähintään vuoden vastaanottavan jäsenvaltion edellyttämää lyhyempi
  • jos koulutuksen sisältö oli olennaisesti erilainen kuin sen koulutuksen sisältö, josta vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaadittava muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja on osoituksena
  • jos vastaanottavassa jäsenvaltiossa säännelty ammatti käsittää yhdestä tai useammasta säännellyn toiminnan lajista koostuvaa ammattitoimintaa, joka ei sisälly vastaavaan ammattiin hakijan kotijäsenvaltiossa, ja edellyttää erityiskoulutusta, jonka sisältö on olennaisesti erilainen kuin hakijan saaman koulutuksen sisältö.

Sellaisille ammatillisille järjestöille, jotka ovat edustavia kansallisella ja Euroopan tasolla, annetaan direktiivissä mahdollisuus ehdottaa yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, joilla voidaan tasoittaa jäsenvaltioiden koulutusvaatimusten välillä todettuja olennaisia eroja. Vähimmäisvaatimusten ansiosta asianomaisilta henkilöiltä ei tarvitse vaatia lisätoimenpiteitä, mutta riittävät takeet ammattipätevyydestä kuitenkin taataan. Vähimmäisvaatimukset ovat eräänlainen ennalta määrätty lisätoimenpide. Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen yhteisistä vähimmäisvaatimuksista vuoden 2010 loppupuolella.

Pätevyyden automaattinen tunnustaminen tietyillä kauppa-, teollisuus- ja käsiteollisuusaloilla hankitun ammattikokemuksen perusteella

Direktiivissä luetelluilla teollisuuden, käsiteollisuuden ja kaupan aloilla (liite II) ammattikokemuksen tuoma pätevyys tunnustetaan automaattisesti asiaa koskevien ehtojen mukaisesti.

Ammattikokemuksen tunnustamisessa otetaan huomioon ammattikokemuksen kesto ja muoto (itsenäisenä ammatinharjoittajana tai palkattuna työntekijänä). Huomioon otetaan myös toiminnan harjoittamista edeltänyt koulutus, joka voi lyhentää vaaditun ammattikokemuksen pituutta. Ennalta suoritetusta koulutuksesta on kuitenkin oltava osoituksena jäsenvaltion tunnustama todistus tai toimivaltaisen ammatillisen elimen arvio, jonka mukaan koulutus on täysin vaatimusten mukaista.

Näiden ammattitoimintojen harjoittamiselle on asetettu ehtoja

  • liitteessä IV olevassa luettelossa I, joka koskee mm. tekstiili-, kemian- ja öljyteollisuutta, kirjapainoalaa, valmistustoimintaa ja talonrakentamista
  • liitteessä IV olevassa luettelossa II, joka koskee mm. kulkuneuvojen valmistusta, liikenteeseen liittyvää toimintaa, posti- ja teleliikennettä ja valokuvaamoja
  • liitteessä IV olevassa luettelossa III, joka koskee mm. ravintola- ja hotellialaa, henkilökohtaisia palveluja, yhteisöpalveluja, virkistyspalveluja ja muita palveluja.

Lääkärin, sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin, kätilön, proviisorin ja arkkitehdin ammattipätevyyden automaattinen tunnustaminen

Koulutuksesta annettavien asiakirjojen automaattinen tunnustaminen koulutusta koskevien vähimmäisvaatimusten yhteensovittamisen perusteella koskee seuraavia ammatteja: lääkäri, yleissairaanhoidosta vastaava sairaanhoitaja, hammaslääkäri, eläinlääkäri, kätilö, proviisori tai arkkitehti (direktiivin III luku).

Direktiivissä vahvistetaan kunkin tällaisen ammatin osalta pätevyyden tunnustamiselle koulutusta ja sen kestoa koskevat vähimmäisedellytykset. Liitteessä V on lueteltu jäsenvaltioiden myöntämät direktiivin mukaiset tutkintotodistukset. Nämä todistukset antavat haltijoilleen oikeuden kyseisen ammattitoiminnan harjoittamiseen kaikissa jäsenvaltioissa.

Direktiivin mukaan jäsenvaltiot voivat hyväksyä osa-aikaisen koulutuksen edellä mainittuihin ammatteihin sillä edellytyksellä, ettei koulutus ei ole kokonaiskestoltaan lyhyempi eikä tasoltaan alhaisempi eikä laadultaan heikompi kuin täysipäiväinen koulutus.

Vaikka jäsenvaltioiden kansalaisille annetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka antavat oikeuden ryhtyä harjoittamaan ammattitoimintaa, eivät vastaisikaan kaikkia selostettuja koulutusvaatimuksia, jokaisen jäsenvaltion on hyväksyttävä ne riittäväksi todisteeksi. Näiden asiakirjojen on kuitenkin todistettava koulutuksesta, joka on alkanut liitteessä V olevia viiteajankohtia aiemmin, ja asiakirjoihin on liitettävä todistus, joka osoittaa asianomaisen henkilön harjoittaneen kyseistä ammattitoimintaa vähintään kolmen peräkkäisen vuoden ajan viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana. Tämä ei kuitenkaan rajoita kyseisille ammateille ja erityisesti arkkitehdin ammatille (liite VI) myönnettyjä erityisoikeuksia.

Ammattipätevyyden tunnustamismenettely

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle on esitettävä tunnustamista koskeva henkilökohtainen hakemus, johon on liitettävä tietyt asiakirjat ja todistukset. Toimivaltaisilla viranomaisilla on velvollisuus ilmoittaa hakijalle hakemuksen vastaanottamisesta sekä mahdollisista puuttuvista asiakirjoista kuukauden kuluessa. Päätös on periaatteessa tehtävä viimeistään kolmen kuukauden kuluttua kaikkien vaadittujen asiakirjojen esittämisestä. Määräaikaa voidaan kuitenkin ammattipätevyyden yleisessä tunnustamisjärjestelmässä jatkaa kuukaudella. Kielteinen päätös on perusteltava asianmukaisesti ja päätökseen tai siihen, että päätöstä ei ole annettu määräajassa, on voitava hakea muutosta tuomioistuimessa kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Jäsenvaltioiden kansalaisilla on oltava lupa käyttää tutkintonimikettä ja sen mahdollista lyhennettä sekä vastaanottavan jäsenvaltion vastaavaa ammattinimikettä. Jos jokin yhdistys tai järjestö sääntelee ammattia vastaanottavassa jäsenvaltiossa (ks. liite I), jäsenvaltioiden kansalaisten on liityttävä kyseisen järjestön tai yhdistyksen jäseneksi voidakseen käyttää ammattinimikettä.

Jäsenvaltioilla on mahdollisuus vaatia, että hakijoilla on ammatin harjoittamiseen tarvittava kielitaito. Tätä säännöstä on sovellettava oikeasuhtaisesti, mikä tarkoittaa sitä, että järjestelmällisten kielikokeiden määrääminen ennen ammattitoimintaan ryhtymistä on poissuljettu.

Direktiivissä vaaditaan, että vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toimivat tiiviissä yhteistyössä direktiivin säännösten soveltamisen helpottamiseksi. Lisäksi siinä vaaditaan seuraavien järjestelyjen käyttöönottoa:

  • Kunkin jäsenvaltion on nimettävä viranomaistoiminnan yhteensovittamisesta vastaava henkilö, jonka tehtävänä on helpottaa direktiivin yhdenmukaista soveltamista.
  • Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yhteystaho, jonka tehtävänä on toimittaa kansalaisille tarvittavat tiedot ammattipätevyyden tunnustamisesta ja avustaa heitä heille kuuluvien oikeuksien toteuttamisessa esimerkiksi toimimalla yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tehtäessä päätöstä tunnustamista koskevasta hakemuksesta.
  • Jäsenvaltioiden on nimitettävä edustajia ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevään komiteaan.
  • Komission on kuultava asianmukaisesti kyseisiä ammattiryhmiä edustavia asiantuntijoita.

Jäsenvaltioiden on kahden vuoden välein toimitettava komissiolle kertomus käyttöön ottamansa järjestelmän soveltamisesta. Jos jäsenvaltiolla on huomattavia ongelmia tämän direktiivin jonkin säännöksen soveltamisessa tietyillä aloilla, komissio tutkii näitä ongelmia yhdessä kyseisen jäsenvaltion kanssa.

Komissio laatii direktiivin täytäntöönpanosta kertomuksen joka viides vuosi 20. lokakuuta 2007 alkaen.

Tausta

Tässä direktiivissä annetaan ne entistä yhdenmukaisempaa, avoimempaa ja joustavampaa järjestelmää koskevat suositukset, joita Eurooppa-neuvosto Tukholmassa vuonna 2001 pitämässään kokouksessa pyysi komissiota laatimaan Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi.

Tässä direktiivissä yhdistetään yhteen asiakirjaan kolme ammattipätevyyden yleisestä tunnustamisjärjestelmästä annettua direktiiviä (pitkäkestoisen korkea-asteen koulutuksen tutkintotodistusten, todistusten ja muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen tunnustaminen, muiden kuin pitkäkestoisen korkea-asteen koulutuksen tutkintotodistusten, todistusten ja muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen tunnustaminen sekä kaupan, käsiteollisuuden ja tiettyjen palvelujen alan ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmä).

Siinä kootaan yhteen myös kaksitoista alakohtaista direktiiviä, jotka koskevat lääkäreitä ja sairaanhoitajia (direktiivi 77/452/ETY), hammaslääkäreitä (direktiivi 78/686/ETY), eläinlääkäreitä (direktiivi 78/1026/ETY), kätilöitä (direktiivi 80/154/ETY), arkkitehteja ja proviisoreja (farmasian tutkintotodistusten vastavuoroinen tunnustaminen ja farmasia-alan ammatillinen pätevyys).

Asianajajien palvelujen tarjoamista koskevaa direktiiviä (direktiivi 77/249/ETY) ja asianajajien sijoittautumista koskevaa direktiiviä ei ole sisällytetty tähän direktiiviin, koska niissä ei käsitellä ammattipätevyyden tunnustamista vaan ammatinharjoittamisluvan tunnustamista.

Säädöksen keskeiset termit
  • Säännelty ammatti: yhdestä tai useammasta toiminnan lajista koostuva ammattitoiminta, jonka aloittamisen tai harjoittamisen tai jonkin harjoittamisen muodon edellytyksenä on, suoraan tai välillisesti, lakeihin, asetuksiin tai hallinnollisiin määräyksiin perustuva tietyn ammattipätevyyden omaaminen; yksi tällainen ammattitoiminnan harjoittamisen muoto on sellaisen ammattinimikkeen käyttö, johon lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten nojalla vain tietyn ammattipätevyyden omaavilla henkilöillä on oikeus.
  • Muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja: jäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti nimetyn viranomaisen antamat tutkintotodistukset, todistukset ja muut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat pääosin yhteisössä suoritetusta ammatillisesta koulutuksesta.
  • Säännelty ammatillinen koulutus: koulutus, joka on erityisesti suunnattu tietyn ammatin harjoittamiseen ja käsittää koulutuksen, jota tarvittaessa täydennetään ammattiin perehdyttävällä koulutuksella tai työharjoittelulla tai työelämään tutustumisella. Ammatillisen koulutuksen, työharjoittelun tai työelämään tutustumisen muoto ja taso määritellään asianomaisen jäsenvaltion laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä, tai niitä valvoo tai ne hyväksyy kyseistä tehtävää varten nimetty viranomainen.
  • Sopeutumisaika: säännellyn ammatin harjoittaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa kyseisen ammatin pätevän harjoittajan valvonnassa siihen mahdollisesti liittyvine täydennyskoulutuksineen. Ohjatusta harjoitteluajasta tehdään arviointi.
  • Kelpoisuuskoe: vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten laatima, yksinomaan ammatillista tietämystä mittaava koe, jonka tarkoituksena on arvioida hakijan kykyä harjoittaa säänneltyä ammattia kyseisessä jäsenvaltiossa. Tätä koetta varten toimivaltaisten viranomaisten on laadittava luettelo oppiaineista, joita hakijan muodollista pätevyyttä osoittavassa asiakirjassa ei mainita.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL
Direktiivi 2005/36/EY

20.10.2005

20.10.2007

EUVL L 255, 30.9.2005.

MuutossäädöksetVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL
Direktiivi 2006/100/EY

1.1.2007

1.1.2007

EUVL L 363, 20.12.2006

Asetus (EY) N:o 1137/2008

11.12.2008

-

EUVL L 311, 21.11.2008

Direktiiviin 2005/36/EY tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan viittaustarkoituksiin.

LIITTEISIIN TEHDYT MUUTOKSET

Liite II – Luettelo 11 artiklan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitetuista koulutusaloista, joilla on erikoisrakenne:
Direktiivi 2006/100/EY [EUVL L 363, 20.12.2006]
Asetus (EY) N:o 1430/2007 [EUVL L 320, 6.12.2007]
Asetus (EY) N:o 755/2008 [EUVL L 205, 1.8.2008]
Asetus (EY) N:o 279/2009 [EUVL L 93, 7.4.2009].

Liite III – Luettelo 13 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetusta säännellystä ammatillisesta koulutuksesta:
Asetus (EY) N:o 1430/2007 [EUVL L 320, 6.12.2007].

Liite V – Koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamiseen perustuva tunnustaminen:
Neuvoston direktiivi 2006/100/EY [EUVL L 363, 20.12.2006].

Liite VI – Niitä ammatteja koskevat saavutetut oikeudet, joihin sovelletaan koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamiseen perustuvaa tunnustamista:
Neuvoston direktiivi 2006/100/EY [EUVL L 363, 20.12.2006].

MUUT SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission päätös 2007/172/EY, tehty 19 päivänä maaliskuuta 2007, ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevän koordinoijaryhmän perustamisesta [EUVL L 79, 20.3.2007].
Tämän asiantuntijaryhmän tehtävänä on helpottaa tämän direktiivin soveltamista ja sisämarkkinoiden kehittämistä säänneltyjen ammattien ammattipätevyyskysymyksissä. Komissio kuulee tätä jäsenvaltioiden nimeämistä kansallisista koordinoijista, heidän varahenkilöistään ja komission edustajasta koostuvaa ryhmää.

Viimeisin päivitys 19.01.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun