RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Maastrichtin sopimus Euroopan unionista

Sopimus Euroopan unionista on uusi vaihe Euroopan yhdentymisessä, sillä se tekee mahdolliseksi poliittisen yhdentymisen käynnistymisen. Sopimuksessa luodaan Euroopan unioni, joka koostuu kolmesta pilarista: Euroopan yhteisöt, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) ja yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa (YOS). Sopimuksessa otetaan käyttöön Euroopan kansalaisuus, lujitetaan Euroopan parlamentin toimivaltuuksia ja perustetaan talous- ja rahaliitto (EMU). Lisäksi ETY:stä tulee Euroopan yhteisö (EY).

SYNTY

Maastrichtissa 7. helmikuuta 1992 allekirjoitettu sopimus Euroopan unionista tuli voimaan 1. marraskuuta 1993. Sopimus syntyi niin sisäisten kuin ulkoistenkin tekijöiden vuoksi. Ulkoisesti kommunismin luhistuminen Itä-Euroopassa ja Saksan yhdistyminen uudelleen johtivat siihen, että yhteisön kansainvälistä asemaa pyrittiin lujittamaan. Sisäisesti jäsenvaltiot toivoivat, että Euroopan yhtenäisasiakirjan ansiosta saavutettu edistys jatkuisi muiden uudistusten myötä.

Nämä tekijät johtivat siihen, että koolle kutsuttiin kaksi hallitustenvälistä konferenssia, joista toinen koski talous- ja rahaliittoa ja toinen poliittista unionia. Hannoverissa 27. ja 28. kesäkuuta 1988 kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi Jacques Delorsin johtamalle asiantuntijaryhmälle tehtäväksi laatia kertomuksen, jossa ehdotetaan talousliiton toteuttamisen konkreettisia vaiheita. Dublinissa 28. huhtikuuta 1990 kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti institutionaalista uudistamista koskevan Belgian muistion ja ranskalais-saksalaisen aloitteen, jossa jäsenvaltioita kehotetaan harkitsemaan Euroopan poliittisen rakennustyön vauhdittamista, perusteella tarkastella tarvetta muuttaa EY:n perustamissopimusta Euroopan yhdentymisen edistämiseksi.

Lopulta Roomassa 14. ja 15. joulukuuta 1990 kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti käynnistää kaksi hallitusten välistä konferenssia, joiden aikaansaannokset esiteltiin vuotta myöhemmin Maastrichtin huippukokouksessa 9. ja 10. joulukuuta 1991.

TAVOITTEET

Maastrichtin sopimuksen myötä yhteisön alkuperäinen taloudellinen tavoite ts. yhteismarkkinoiden toteuttaminen sivuutetaan selkeästi ja sen korvaa poliittinen kutsumustehtävä.

Näin ollen Maastrichtin sopimuksen viisi tärkeintä tavoitetta ovat:

  • toimielinten demokraattisen legitiimiyden lujittaminen,
  • toimielinten tehokkuuden parantaminen,
  • talous- ja rahaliiton aikaansaaminen,
  • yhteisön sosiaalisen ulottuvuuden kehittäminen,
  • yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan luominen.

RAKENNE

Sopimus on rakenteeltaan monimutkainen. Johdanto-osan jälkeen siinä on seitsemän osastoa. I osastossa annetaan yhteisöjä, yhteistä ulkopolitiikkaa ja oikeudellista yhteistyötä koskevat yhteiset määräykset. II osasto sisältää ETY:n perustamissopimuksen muuttamista koskevat määräykset, kun taas III ja IV osastoissa muutetaan EHTY:n ja Euratomin perustamissopimuksia. V osastossa esitetään yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) koskevat määräykset. VI osasto sisältää määräykset yhteistyöstä oikeus- ja sisäasioissa (YOS). Loppumääräykset sisältyvät VII osastoon.

EUROOPAN UNIONI

Maastrichtin sopimuksessa luodaan Euroopan unioni, joka koostuu kolmesta pilarista: Euroopan yhteisöt, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa.

Ensimmäinen pilari koostuu Euroopan yhteisöstä, Euroopan hiili- ja teräsyhteisöstä (EHTY) ja Euratomista, ja se koskee aloja, joilla jäsenvaltiot käyttävät yhteisvoimin suvereniteettiaan yhteisön toimielinten kautta. Siinä sovelletaan yhteisömetodi-nimistä toimintatapaa ts. Euroopan komissio tekee ehdotuksen, neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyvät sen ja yhteisön oikeuden noudattamista valvoo tuomioistuin.

Toinen pilari koostuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osastossa määrätystä yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (YUTP). Se korvaa Euroopan yhtenäisasiakirjan määräykset ja antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden toteuttaa yhteisiä toimia ulkopolitiikan alalla. Pilariin sisältyy hallitusten välinen päätöksentekomenettely, joka edellyttää laajalti yksimielisyyttä. Komission ja parlamentin asema on vaatimaton, eikä tuomioistuimen lainkäyttövaltaa sovelleta tällä alla.

Kolmas pilari koskee Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastossa määrättyä yhteistyötä oikeus- ja sisäasioiden alalla (YOS). Unionin on toteutettava yhteisiä toimia voidakseen tarjota kansalaisille korkeatasoisen suojan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella. Päätökset tehdään niin ikään hallitustenvälisesti.

TOIMIELIMET

Euroopan yhtenäisasiakirjan esimerkin mukaan Euroopan parlamentin asemaa on lujitettu entisestään Maastrichtin sopimuksessa. Yhteistyömenettelyä ja puoltavan lausunnon menettelyä on laajennettu käytettäväksi uusilla aloilla. Lisäksi sopimuksessa määrätään uudesta yhteispäätösmenettelystä, minkä ansiosta Euroopan parlamentti voi antaa säädöksiä yhdessä neuvoston kanssa. Tämän menettelyn edellytyksenä ovat parlamentin ja neuvoston väliset tiiviit suhteet yhteisymmärrykseen pääsemiseksi. Lisäksi sopimuksessa yhdistetään parlamentti komission jäsenten nimittämismenettelyyn. Euroopan poliittisten puolueiden asema Euroopan yhdentymisessä tunnustetaan. Puolueet myötävaikuttavat eurooppalaisen tietoisuuden muodostumiseen ja eurooppalaisten poliittisen tahdon ilmaisemiseen. Komission toimikautta on pidennetty neljästä vuodesta viiteen vuoteen, jotta se vastaisi Euroopan parlamentin toimikauden pituutta.

Kuten yhtenäisasiakirjassa, sopimuksessa lisätään määräenemmistöäänestyksiä neuvostossa useimpien yhteispäätösmenettelyyn kuuluvien päätösten ja kaikkien yhteistyömenettelyä noudattaen tehtävien päätösten osalta.

Alueellisen ulottuvuuden tärkeyden tunnustamiseksi sopimuksessa perustetaan alueiden komitea, joka koostuu alueviranomaisten edustajista. Komitealla on neuvoa-antava tehtävä.

POLITIIKAT

Sopimuksessa otetaan käyttöön yhteisön politiikat kuudella uudella alalla:

  • Euroopan laajuiset verkot,
  • teollisuuspolitiikka,
  • kuluttajansuojelu,
  • koulutus ja ammatillinen koulutus,
  • nuoriso,
  • kulttuuri.

TALOUS- JA RAHALIITTO

Yhtenäismarkkinat konkretisoituivat, kun talous- ja rahaliitto perustettiin. Talouspolitiikka sisältää kolme osatekijää. Jäsenvaltioiden on varmistettava talouspolitiikkojensa koordinointi ja valvottava tätä koordinointia monenvälisesti. Lisäksi niiden on noudatettava talous- ja budjettikuria koskevia sääntöjä. Valuuttapolitiikan tavoitteena on ottaa käyttöön yhteinen valuutta ja varmistaa kyseisen valuutan vakaus hintojen vakauden avulla ja noudattaen markkinatalouden lakeja.

Sopimuksen mukaan yhteinen valuutta otetaan käyttöön kolmessa perättäisessä vaiheessa:

  • Ensimmäinen vaihe, jolloin pääomien liikkuvuus vapautetaan, alkaa 1. heinäkuuta 1990.
  • Toinen vaihe alkaa 1. tammikuuta 1994 ja tähtää jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen lähentämiseen.
  • Kolmas vaihe on aloitettava viimeistään 1. tammikuuta 1999 ottamalla käyttöön yhteinen valuutta ja perustamalla Euroopan keskuspankki (EKP).

Valuuttapolitiikka perustuu Euroopan keskuspankkijärjestelmään (EKPJ), johon kuuluvat EKP ja kansalliset keskuspankit. Nämä elimet ovat kansallisista ja yhteisön poliittisista viranomaisista riippumattomia.

Kahteen jäsenvaltioon sovelletaan erityismääräyksiä. Yhdistynyt kuningaskunta ei ole sitoutunut talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen. Tanskaan sovelletaan pöytäkirjaa, jonka mukaan sen siirtymisestä kolmanteen vaiheeseen päätetään kansanäänestyksellä.

SOSIAALIPOLITIIKKAA KOSKEVA PÖYTÄKIRJA

Sopimukseen liitetyssä sosiaalipolitiikkaa koskevassa pöytäkirjassa yhteisön toimivaltuuksia laajennetaan tällä alalla. Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu pöytäkirjaan. Pöytäkirjan tavoitteet ovat seuraavat:

  • työllisyyden edistäminen,
  • elin- ja työolosuhteiden parantaminen,
  • riittävä sosiaalinen suoja,
  • työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu,
  • henkilöresurssien kehittäminen korkean ja kestävän työllisyyden tason varmistamiseksi,
  • työmarkkinoilta syrjäytyneiden integroituminen työmarkkinoille.

KANSALAISUUS

Yksi sopimuksen merkittävistä uudistuksista on jäsenvaltioiden kansalaisuutta täydentävän Euroopan kansalaisuuden käyttöönotto. Jokainen jonkin jäsenvaltion kansalainen on myös unionin kansalainen. Tämän kansalaisuuden ansiosta eurooppalaisilla on uusia oikeuksia:

  • oikeus liikkua ja oleskella vapaasti yhteisössä,
  • oikeus äänestää ja olla ehdokkaana Euroopan parlamentin vaaleissa ja asuinpaikkansa kunnallisvaaleissa,
  • oikeus diplomaatti- ja konsulisuojeluun oman jäsenvaltionsa ulkopuolisella kolmannen maan alueella, jossa hänen oma jäsenvaltionsa ei ole edustettuna,
  • oikeus vedota Euroopan parlamenttiin ja kääntyä Euroopan oikeusasiamiehen puoleen.

TOISSIJAISUUSPERIAATE

Euroopan yhtenäisasiakirjassa ympäristöpolitiikkaan sovellettu toissijaisuusperiaate on otettu Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa yleiseksi säännöksi. Tämän periaatteen mukaan tapauksissa, jotka eivät kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan, yhteisö toimii ainoastaan silloin, kun tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin yhteisön kuin kansallisella tasolla. A artiklassa määrätään, että unioni tekee päätökset mahdollisimman lähellä kansalaisia.

MAASTRICHTIN JÄLKEEN

Maastrichtin sopimus on ratkaiseva saavutus Euroopan rakentamisessa. Yhteisön poliittinen ulottuvuus on kasvanut Euroopan unionin perustamisen, talous- ja rahaliiton luomisen ja Euroopan yhdentymisen uusille aloille laajentamisen myötä.

Koska jäsenvaltiot ovat tietoisia Euroopan yhdentymisen kehityksestä, tulevista laajentumisista ja tarvittavista institutionaalisista muutoksista, sopimukseen on sisällytetty tarkistuslauseke. Sopimuksen N artiklassa määrätäänkin hallitustenvälisen konferenssin koolle kutsumisesta vuonna 1996.
Tämän konferenssin työ huipentui Amsterdamin sopimuksen allekirjoittamiseen vuonna 1997.


SOPIMUKSEEN TEHDYT MUUTOKSET

  • Amsterdamin sopimus (1997)
    Amsterdamin sopimus lisää unionin toimivaltuuksia yhteisen työllisyyspolitiikan käyttöönoton, joidenkin aiemmin oikeus- ja sisäasioissa tehtävään yhteistyöhön kuuluneiden aiheiden yhteisön tasolle siirtämisen, unionin ja sen kansalaisten lähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden ja tiettyjen jäsenvaltioiden välisen tiiviimmän yhteistyön ansiosta. Sopimuksessa laajennetaan yhteispäätösmenettelyn ja määräenemmistöäänestyksen käyttöä, yksinkertaistetaan sopimusten artikloja ja numeroidaan ne uudelleen.
  • Nizzan sopimus (2001)
    Nizzan sopimuksessa käsitellään erityisesti Amsterdamin "tähteitä" ts. laajentumiseen liittyviä institutionaalisia ongelmia, joita ei saatu ratkaistua vuonna 1997. Kyseessä ovat komission kokoonpano, äänten painottaminen neuvostossa ja määräenemmistöäänestysten lisääminen. Sopimuksessa yksinkertaistetaan tiivistetyn yhteistyön menettelyä ja tehostetaan tuomioistuinjärjestelmää.
  • Lissabonin sopimus (2007)
    Lissabonin sopimuksella toteutetaan laajoja uudistuksia. Sillä lakkautetaan Euroopan yhteisö, poistetaan EU:n vanha rakenne sekä uudistetaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden välistä toimivallanjakoa. Myös EU:n toimielinten toimintatapoihin ja päätöksentekomenettelyyn tehdään muutoksia. Tavoitteena on parantaa päätöksentekoa 27 jäsenvaltioon laajentuneessa unionissa. Lissabonin sopimuksella uudistetaan niin ikään useita EU:n sisä‑ ja ulkopolitiikkoja. Siinä annetaan muun muassa toimielimille oikeus säätää lakeja ja toteuttaa toimenpiteitä uusilla politiikanaloilla.

Nykyistä sopimusta on niin ikään muutettu seuraavilla liittymissopimuksilla:

  • Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimus (1994), jossa Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden lukumääräksi tulee 15.
  • Kyproksen, Latvian, Liettuan, Maltan, Puolan, Slovakian, Slovenian, Tšekin tasavallan, Unkarin ja Viron liittymissopimus (2003)
    Sopimuksen myötä Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden määrä kasvaa 15:sta 25:een.
  • Bulgarian ja Romanian liittymissopimus (2005). Sopimuksen myötä Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden määrä kasvaa 25:stä 27:ään.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL
Sopimus Euroopan unionista (Maastrichtin sopimus)

7.2.1992

1.11.1993

EYVL C 191, 29.7.1992

Amsterdamin sopimus

2.10.1997

1.5.1999

EYVL C 340, 10.11.1997

Nizzan sopimus

26.2.2001

1.2.2003

EYVL C 80, 10.3.2001

Lissabonin sopimus

13.12.2007

1.12.2009

 EUVL C 306, 17.12.2007

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL
Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimus

24.6.1994

1.1.1995

EYVL C 241, 29.8.1994

Kymmenen uuden jäsenvaltion liittymissopimus

16.4.2003

1.5.2004

EUVL L 236, 23.9.2003

Bulgarian ja Romanian liittymissopimus

25.4.2005

1.1.2007

EUVL L 157, 21.6.2005

Nämä tiedot eivät sido Euroopan komissiota oikeudellisesti, ne eivät ole tyhjentäviä eikä niiden voida katsoa tulkitsevan sopimuksen tekstiä.

Viimeisin päivitys 15.10.2010

Katso myös

  • Maastrichtin sopimuksen teksti kokonaisuudessaan (DE) (EN) (FR)
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun