RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Euroopan talousyhteisön perustamissopimus, ETY:n perustamissopimus - alkuperäinen teksti (konsolidoimaton versio)

Roomassa vuonna 1957 allekirjoitettu ETY:n perustamissopimus yhdisti Ranskan, Saksan, Italian ja Benelux-maat yhteisöksi, jonka tavoitteena oli yhdentyä kaupan avulla talouskasvun edistämiseksi. Maastrichtin sopimuksen myötä ETY:stä tuli Euroopan yhteisö, joka on osoitus jäsenvaltioiden halukkuudesta laajentaa yhteisön toimivaltuuksia muillakin kuin talouteen liittyvillä aloilla.

SYNTY

Vuonna 1952 toimintansa aloittaneen Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) perustaminen oli ylikansallisen Euroopan ensimmäinen suuri saavutus. Järjestön kuusi jäsenvaltiota luopuivat - tosin kapealla alalla - ensimmäistä kertaa osasta suvereniteettiaan yhteisön hyväksi.
Ensimmäistä yhdentymispyrkimystä rajoitti kuitenkin nopeasti Euroopan puolustusyhteisön kariutuminen vuonna 1954.
Vaikka olisikin voitu luulla, että EHTY:n ponnistelut jäivät tyhjiksi, vuonna 1955 pidetyssä Messinan konferenssissa pyrittiin käynnistämään yhdentymisprosessi uudelleen. Konferenssin jälkeen pidettiin muita ministeri- ja asiantuntijakokouksia, ja vuoden 1956 alussa perustettiin valmistelukomitea, jonka tehtävänä oli laatia raportti Euroopan yhteismarkkinoiden luomisesta. Komitea kokoontui Brysselissä, ja sen puheenjohtajana toimi Belgian senaikainen ulkoministeri Paul-Henri Spaak. Huhtikuussa 1956 komitea esitti kahta hanketta, jotka vastasivat jäsenvaltioiden valitsemia vaihtoehtoja:

  • yleisten yhteismarkkinoiden luominen
  • atomienergiayhteisön luominen.

Maaliskuussa 1957 Roomassa allekirjoitettiin kuuluisat "Rooman sopimukset".
Ensimmäisellä sopimuksella perustettiin Euroopan talousyhteisö (ETY) ja toisella Euroopan atomienergiayhteisö, joka tunnetaan paremmin nimellä Euratom.
Koska sopimusten ratifiointi kansallisella tasolla sujui ongelmitta, molemmat sopimukset tulivat voimaan 1. tammikuuta 1958.

Tässä yhteenvedossa käsitellään ainoastaan ETY:n perustamissopimusta.

TAVOITTEET

Euroopan puolustusliiton epäonnistumisen jälkeen ylikansallisessa yhteistyössä keskityttiin vähemmän kansallista vastustusta aiheuttavaan taloudelliseen alaan. ETY:n perustamisella ja yhteismarkkinoiden luomisella on kaksi tavoitetta. Ensimmäisenä tavoitteena on kauppaan ja tuotantoon vaikuttavien taloudellisten edellytysten uudistaminen yhteisön alueella. Toisena, poliittisempana tavoitteena on edistää ETY:n avulla poliittisen Euroopan todellista rakentamista ja pyrkiä Euroopan laajempaan yhdentämiseen.

Perustamissopimuksen johdanto-osassa allekirjoittajavaltiot julistavat

"- olevansa vakaasti päättäneet luoda perustan Euroopan kansojen yhä läheisemmälle liitolle;
- olevansa päättäneet yhteisellä toiminnalla turvata maittensa taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen poistamalla Eurooppaa jakavat raja-aidat;
- asettavansa ponnistelujensa keskeiseksi tavoitteeksi kansojensa elin- ja työolojen jatkuvan parantamisen;
- tunnustavansa, että olemassa olevien esteiden poistamiseksi tarvitaan yhtenäistä toimintaa takaamaan kasvun vakaus, kauppavaihdon tasapaino ja kilpailun rehellisyys;
- pyrkivänsä lujittamaan talouksiensa ykseyttä ja takaamaan niiden sopusointuisen kehityksen vähentämällä eri alueiden välisiä eroavuuksia ja muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä;
- haluavansa yhteisellä kauppapolitiikalla edistää kansainvälisen kaupan rajoitusten asteittaista poistamista;
- pyrkivänsä lujittamaan sitä yhteisvastuullisuutta, joka yhdistää Eurooppaa ja merentakaisia maita, ja haluavat turvata niiden hyvinvoinnin kehityksen Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden mukaisesti;
- olevansa päättäneet … turvata ja lujittaa rauhaa ja vapautta ja kehottavat niitä Euroopan muita kansoja, joilla on sama ihanne, yhtymään heidän pyrkimyksiinsä."

Nämä tavoitteet konkretisoituivat, kun yhteismarkkinat ja tulliliitto perustettiin ja alettiin kehittää yhteisiä politiikkoja.

PERUSTAMISSOPIMUKSEN ANTI

ETY:n perustamissopimuksessa määrätään yhteismarkkinoiden, tulliliiton ja yhteisten politiikkojen toteuttamisesta. Sen 2 ja 3 artiklassa käsitellään tarkemmin näitä aiheita. Artikloissa täsmennetään, että yhteisön päämääränä on yhteismarkkinoiden toteuttaminen ja luetellaan toimet, jotka yhteisön on toteutettava päästäkseen tähän tavoitteeseen.

Yhteismarkkinoiden toteuttaminen

ETY:n perustamissopimuksen 2 artiklassa todetaan seuraavaa: "Yhteisön päämääränä on yhteismarkkinoiden toteuttamisella ja jäsenvaltioiden talouspolitiikan asteittaisella lähentämisellä edistää taloudellisen toiminnan sopusointuista kehitystä koko yhteisössä, jatkuvaa ja tasapainoista kasvua, vakauden lisääntymistä, elintason nopeutuvaa nousua ja entistä läheisempiä suhteita yhteisöön kuuluvien valtioiden välillä".

Yhteismarkkinat perustuvat kuuluisiin "neljään vapauteen" eli henkilöiden, palvelujen, tavaroiden ja pääomien vapaaseen liikkuvuuteen.
Yhteismarkkinoilla perustetaan yhtenäinen talousalue, jolla yritykset pystyvät kilpailemaan vapaasti, ja luodaan perusta tuotteiden ja palvelujen kaupanpitämisedellytysten lähentymiselle toisten perustamissopimusten (EHTY ja Euratom) soveltamisalaan jo kuuluvia tuotteita ja palveluja lukuun ottamatta.

ETY:n perustamissopimuksen 8 artiklassa määrätään, että yhteismarkkinat toteutetaan 12 vuoden siirtymäkauden aikana kolmessa vaiheessa, joista kukin on pituudeltaan neljä vuotta. Kussakin vaiheessa toteutetaan joukko toimenpiteitä, joiden jatkuvuus on varmistettava. Perustamissopimuksessa määrättyjä poikkeuksia lukuun ottamatta yhteismarkkinoiden toteuttamiseen liittyvät kaikki säännöt tulevat voimaan siirtymäkauden päättyessä.

Koska markkinat perustuvat vapaan kilpailun periaatteeseen, perustamissopimuksessa kielletään yrityskartellit ja valtiontuet (perustamissopimuksessa määrättyjä poikkeuksia lukuun ottamatta), jotka voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tavoitteena on ehkäistä, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joiden seurauksena näin tapahtuu.

Merentakaiset maat ja alueet yhdistetään niin yhteismarkkinoihin kuin tulliliittoon kaupan lisäämiseksi ja ponnistelujen yhdistämiseksi taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen alalla.

Tulliliiton toteuttaminen

ETY:n perustamissopimuksella poistetaan jäsenvaltioiden väliset tullit ja niiden välisen kauppavaihdon kohteena olevien tavaroiden kiintiöt.
Sopimuksessa määrätään yhteisestä ulkoisesta tullitariffista, joka on eräänlainen ulkoraja kolmansien maiden tuotteita kohtaan ja joka korvaa eri valtioiden aiemmat tariffit. Tulliliittoon liittyy yhteinen kauppapolitiikka, jota toteutetaan kansallisen tason sijaan yhteisön tasolla ja joka erottaa tulliliiton pelkästä vapaakauppaliitosta.
Tullien purkamisen ja kauppaa koskevien määrällisten rajoitusten poistamisen vaikutukset ovat siirtymäkauden aikana erittäin positiivisia, minkä ansiosta yhteisön sisäinen kauppa samoin kuin ETY:n kauppa kolmansien maiden kanssa kehittyy huomattavasti.

Yhteisten politiikkojen kehittäminen

Sopimuksessa määrätään muodollisesti joistakin politiikoista kuten yhteisestä maatalouspolitiikasta (38-47 artikla), yhteisestä kauppapolitiikasta (110-116 artikla) ja liikennepolitiikasta (74-84 artikla).
Muita politiikkoja kehitetään tarpeen mukaan. Sopimuksen 235 artikla kuuluukin seuraavasti: "Jos jokin yhteisön toimi osoittautuu tarpeelliseksi yhteisön tavoitteen saavuttamiseksi yhteismarkkinoiden toiminnassa eikä tässä sopimuksessa ole määräyksiä tähän tarvittavista valtuuksista, neuvosto antaa aiheelliset säännökset yksimielisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan".
Lokakuussa 1972 pidetyn Pariisin huippukokouksen jälkeen yhteisö onkin toteuttanut tämän artiklan perusteella toimia ympäristö-, alue-, sosiaali- ja teollisuuspolitiikan aloilla.

Näiden politiikkojen toteuttamisen ohella perustetaan Euroopan sosiaalirahasto, jonka tavoitteena on parantaa työntekijöiden työllistymismahdollisuuksia ja nostaa heidän elintasoaan, ja Euroopan investointipankki, joka pyrkii helpottamaan yhteisön talouskasvua uusien resurssien avulla.

RAKENNE

EY:n perustamissopimus sisältää 240 artiklaa, ja se on jaettu kuuteen osaan, joita edeltää esipuhe.

  • Ensimmäisessä osassa luetellaan periaatteet, jotka ovat ETY:n toteuttamisen taustalla yhteismarkkinoiden, tulliliiton ja yhteisten politiikkojen kautta.
  • Toisessa osassa käsitellään yhteisön perustaa. Se sisältää neljä osastoa, joissa tarkastellaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta, maataloutta, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaata liikkuvuutta sekä
    liikennettä.
  • Kolmas osa koskee yhteisön politiikkaa, ja se sisältää neljä osastoa, jotka liittyvät yhteisiin sääntöihin, talouspolitiikkaan, sosiaalipolitiikkaan ja Euroopan investointipankkiin.
  • Neljännessä osassa tarkastellaan merentakaisten maiden ja alueiden assosiointia.
  • Viides osa on omistettu yhteisön toimielimille, ja sen toisessa osastossa vahvistetaan institutionaaliset määräykset ja toisessa varainhoitoa koskevat määräykset.
  • Perustamissopimuksen viimeisessä osassa annetaan yleiset määräykset ja loppumääräykset.

Perustamissopimukseen sisältyy niin ikään neljä liitettä, jotka koskevat eräitä tariffinimikkeitä, maataloustuotteita, näkymättömiä toimia sekä merentakaisia maita ja alueita.

Sopimukseen on myös liitetty 12 pöytäkirjaa, joista ensimmäinen koskee Euroopan investointipankin perussääntöä. Seuraavissa pöytäkirjoissa käsitellään joihinkin maihin (Saksa, Ranska, Italia, Luxemburg ja Alankomaat) liittyviä erityisongelmia tai eri tuotteita kuten kivennäisöljyjä, banaaneja ja raakakahvia.

Päätösasiakirjaan on vielä liitetty yhdeksän julistusta.

TOIMIELIMET

ETY:n perustamissopimuksessa luodaan toimielimet ja päätöksentekomenettelyt, joissa yhdistyvät niin kansallisten etujen kuin yhteisön näkemysten ilmaisumuodot. Toimielinten välisen tasapainon takaa "kolmio", joka muodostuu neuvostosta, komissiosta ja Euroopan parlamentista, joita kaikkia kehotetaan yhteistyöhön. Neuvosto vahvistaa säädökset, komissio tekee ehdotukset ja parlamentti on neuvoa-antavassa asemassa. Päätöksenteossa neuvoa-antavassa asemassa on myös toinen elin, nimittäin talous- ja sosiaalikomitea.

Komissio muodostaa kollegion, joka on riippumaton jäsenvaltioiden hallituksista, jonka nämä ovat nimittäneet yhteisellä sopimuksella ja joka edustaa yhteistä etua. Komissiolla on lainsäädännössä yksinomainen aloiteoikeus, ja se tekee ehdotuksia yhteisön säädöksiksi ministerineuvostolle. Perustamissopimusten valvojana se valvoo perustamissopimusten ja johdetun oikeuden soveltamista. Komissiolla onkin käytettävissään monia keinoja jäsenvaltioiden ja yritysten valvomiseksi. Tehtäviään hoitaessaan komissiolla on täytäntöönpanovalta yhteisön politiikkojen toteuttamisessa.

Ministerineuvosto koostuu jäsenvaltioiden hallitusten edustajista ja se käyttää pääasiallista päätöksentekovaltaa. Sitä avustaa pysyvien edustajien komitea (COREPER), joka valmistelee sen työtä ja panee täytäntöön sille uskottuja tehtäviä.

Parlamentti pystyy antamaan ainoastaan lausuntoja, eikä sen jäseniä valita vielä yleisillä suorilla vaaleilla.
Perustamissopimuksessa määrätään myös tuomioistuimen perustamisesta.

Yhteisistä toimielimistä tehdyn sopimuksen mukaan, joka allekirjoitettiin ja joka tuli voimaan samaan aikaan Rooman sopimusten kanssa, parlamentti ja tuomioistuin ovat ETY:n ja Euratomin perustamissopimuksissa yhteisiä toimielimiä.
Sulautumissopimuksen tullessa voimaan vuonna 1967 neuvostosta ja komissiosta tuli kolmen yhteisön (EHTY, ETY ja Euratom) yhteisiä toimielimiä ja talousarvion yhtenäisyyttä koskeva periaate otettiin käyttöön.


PERUSTAMISSOPIMUKSEEN TEHDYT MUUTOKSET

Perustamissopimusta on muutettu seuraavilla sopimuksilla:

  • Brysselin sopimus eli ns. "sulautumissopimus" (1965)
    Sopimuksella korvataan kolme ministerineuvostoa (ETY, EHTY ja Euratom) sekä kaksi komissiota (ETY, Euratom) ja korkea viranomainen (EHTY) yhdellä neuvostolla ja yhdellä komissiolla. Hallinnollisen sulautumisen ohella otetaan käyttöön yksi hallintobudjetti.
  • Eräiden talousarviota koskevien määräysten muuttamisesta tehty sopimus (1970)
    Tällä sopimuksella korvataan jäsenvaltioiden rahoitusosuuksista koostuva yhteisöjen rahoitusjärjestelmä omien varojen järjestelmällä. Sopimuksella otetaan myös käyttöön yhteisöjen yhteinen talousarvio.
  • Eräiden varainhoitoa koskevien määräysten muuttamisesta tehty sopimus (1975)
    Tällä sopimuksella annetaan Euroopan parlamentille oikeus hylätä talousarvio ja antaa komissiolle vastuuvapaus sen toteuttamisessa. Sopimuksessa perustetaan kolmelle yhteisölle yhteinen tilintarkastustuomioistuin, joka valvoo tilinpitoa ja varainhoitoa.
  • Grönlannin sopimus (1984)
    Tällä sopimuksella lakkautetaan perustamissopimusten soveltaminen Grönlannin alueeseen ja luodaan merentakaisiin alueisiin sovellettavaa järjestelmää vastaavat erityissuhteet Euroopan yhteisön ja Grönlannin välille.
  • Euroopan yhtenäisasiakirja (1986)
    Euroopan yhtenäisasiakirja tuo perustamissopimuksiin merkittäviä uudistuksia ensimmäistä kertaa. Sen ansiosta määräenemmistöäänestykset neuvostossa tulevat mahdollisiksi, Euroopan parlamentin asema lujittuu (yhteistyömenettely) ja yhteisön toimivaltuudet laajentuvat. Siinä asetetaan tavoitteeksi sisämarkkinoiden toteuttaminen vuoteen 1992 mennessä.
  • Sopimus Euroopan unionista eli ns. "Maastrichtin sopimus" (1992)
    Maastrichtin sopimus yhdistää kolme yhteisöä (Euratom, EHTY, ETY) yhteisen katon alle Euroopan unioniksi, ja poliittinen yhteistyö ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä poliisi- ja oikeusasioiden aloilla virallistetaan. ETY:stä tulee EY. Lisäksi sopimuksella luodaan talous- ja rahaliitto, otetaan käyttöön uusia yhteisön politiikkoja (koulutus, kulttuuri) ja laajennetaan Euroopan parlamentin toimivaltuuksia (yhteispäätösmenettely).
  • Amsterdamin sopimus (1997)
    Amsterdamin sopimus laajentaa unionin toimivaltuuksia yhteisen työllisyyspolitiikan käyttöönoton, joidenkin aiemmin oikeus- ja sisäasioissa tehtävään yhteisyöhön kuuluneiden aiheiden yhteisön tasolle siirtämisen, unionin ja sen kansalaisten lähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden ja tiettyjen jäsenvaltioiden välisen tiiviimmän yhteistyön ansiosta. Sopimuksessa laajennetaan yhteispäätösmenettelyn ja määräenemmistöäänestyksen käyttöä, yksinkertaistetaan sopimusten artikloja ja numeroidaan ne uudelleen.
  • Nizzan sopimus (2001)
    Nizzan sopimuksessa käsitellään erityisesti Amsterdamin "tähteitä" ts. laajentumiseen liittyviä institutionaalisia ongelmia, joita ei saatu ratkaistua vuonna 1997. Kyseessä ovat komission kokoonpano, äänten painottaminen neuvostossa ja määräenemmistöäänestysten lisääminen. Sopimuksessa yksinkertaistetaan tiivistetyn yhteistyön menettelyä ja tehostetaan tuomioistuinjärjestelmää.
  • Lissabonin sopimus (2007)
    Lissabonin sopimuksella toteutetaan laajoja uudistuksia. Sillä lakkautetaan Euroopan yhteisö, poistetaan EU:n vanha rakenne sekä uudistetaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden välistä toimivallanjakoa. Myös EU:n toimielinten toimintatapoihin ja päätöksentekomenettelyyn tehdään muutoksia. Tavoitteena on parantaa päätöksentekoa 27 jäsenvaltioon laajentuneessa unionissa. Lissabonin sopimuksella uudistetaan niin ikään useita EU:n sisä‑ ja ulkopolitiikkoja. Siinä annetaan muun muassa toimielimille oikeus säätää lakeja ja toteuttaa toimenpiteitä uusilla politiikanaloilla.

Nykyistä sopimusta on niin ikään muutettu seuraavilla liittymissopimuksilla:

  • Yhdistyneen kuningaskunnan, Tanskan ja Irlannin liittymissopimus (1972), jossa Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden lukumäärä kasvaa kuudesta yhdeksään.
  • Kreikan liittymissopimus (1979)
  • Espanjan ja Portugalin liittymissopimus (1985), jossa Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden lukumäärä kasvaa 10:stä 12:een.
  • Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimus (1994), jossa Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden lukumääräksi tulee 15.
  • Kyproksen, Viron, Unkarin, Latvian, Liettuan, Maltan, Puolan, Tšekin, Slovakian ja Slovenian liittymissopimus (2003)
    Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden lukumäärä kasvaa 15:stä 25:een.
  • Bulgarian ja Romanian liittymissopimus (2005). Tämän liittymissopimuksen myötä Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden lukumäärä nousi 25:sta 27:een.

VIITTEET

SopimusAllekirjoitettu (pvm)VoimaantuloVirallinen lehti
Euroopan talousyhteisön (ETY) perustamissopimus

25.3.1957

1.1.1958

-

Sulautumissopimus

8.4.1965

1.7.1967

EYVL 152, 13.7.1967

Eräiden talousarviota koskevien määräysten muuttamisesta tehty sopimus

22.4.1970

1.1.1971

EYVL L 2, 2.1.1971

Eräiden varainhoitoa koskevien määräysten muuttamisesta tehty sopimus

22.7.1975

1.6.1977

EYVL L 359, 31.12.1977

Grönlannin sopimus

13.3.1984

1.1.1985

EYVL L 29, 1.2.1985

Euroopan yhtenäisasiakirja

28.2.1986

1.7.1987

EYVL L 169, 29.6.1987

Sopimus Euroopan unionista (Maastrichtin sopimus)

7.2.1992

1.11.1993

EYVL C 191, 29.7.1992

Amsterdamin sopimus

2.10.1997

1.5.1999

EYVL C 340, 10.11.1997

Nizzan sopimus

26.2.2001

1.2.2003

EYVL C 80, 10.3.2001

Lissabonin sopimus

13.12.2007

1.12.2009

EUVL C 306, 17.12.2007

LiittymissopimusAllekirjoitettu (pvm)VoimaantuloEYVL

Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan liittymissopimus

22.1.1972

1.1.1973

EYVL L 73, 27.3.1972

Kreikan liittymissopimus

28.5.1979

1.1.1981

EYVL L 291, 19.11.1979

Espanjan ja Portugalin liittymissopimus

12.6.1985

1.1.1986

EYVL L 302, 15.11.1985

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimus

24.6.1994

1.1.1995

EYVL C 241, 29.8.1994

Kymmenen uuden jäsenvaltion liittymissopimus

16.4.2003

1.5.2004

EUVL L 236, 23.9.2003

Bulgarian ja Romanian liittymissopimus

25.4.2005

1.1.2007

EUVL L 157, 21.6.2005

Nämä tiedot eivät sido Euroopan komissiota oikeudellisesti, ne eivät ole tyhjentäviä eikä niiden voida katsoa tulkitsevan sopimuksen tekstiä.

Viimeisin päivitys 26.10.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun