RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Euroopan hiili - ja teräsyhteisön perustamissopimus, EHTY:n perustamissopimus

Pariisissa vuonna 1951 allekirjoitettu EHTY:n perustamissopimus yhdistää Ranskan, Saksan, Italian ja Benelux-maat yhteisöksi, jonka tavoitteena on varmistaa hiilen ja teräksen vapaa liikkuvuus sekä vapaa pääsy tuotantolähteille. Lisäksi yhteinen korkea viranomainen valvoo markkinoita, kilpailusääntöjen noudattamista ja hintojen avoimuutta. Tässä perustamissopimuksessa luodaan toimielimet sellaisina kuin ne ovat vielä tänäkin päivänä.

SYNTY

Ensimmäinen yhteisön organisaatio perustettiin toisen maailmansodan jälkimainingeissa, kun näytti siltä, että oli aloitettava Euroopan taloudellinen jälleenrakennus ja varmistettava kestävä rauha.

Tällöin syntyi ajatus Ranskan ja Saksan hiili- ja terästuotannon yhdistämisestä, ja Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY) syntyi. Sen syntyyn vaikuttivat taloudellisten seikkojen ohella poliittiset seikat, sillä näiden kahden maan teollisuus ja vaikutusvalta perustuivat näihin raaka-aineisiin. Poliittisena tavoitteena oli lujittaa saksalais-ranskalaista solidaarisuutta, hälventää sodan uhkakuvaa ja käynnistää Euroopan yhdentyminen.

Ranskan tasavallan silloinen ulkoministeri Robert Schuman ehdotti 9. toukokuuta 1950 tunnetussa julistuksessaan, että Ranskan ja Saksan hiili- ja terästuotanto asetettaisiin yhteisen korkean viranomaisen alaisuuteen. Myös muille Euroopan maille annettiin mahdollisuus liittyä yhteisöön.

Ranska, Saksa, Italia, Belgia, Luxemburg ja Alankomaat ottivat haasteen vastaan ja aloittivat sopimusneuvottelut. Tämä ei vastannut ranskalaisen korkean virkamiehen ja aatteen isän Jean Monnet'n alkuperäistä visiota, sillä hän oli ehdottanut yksinkertaisempaa ja teknisempää järjestelyä. Kuusi perustajavaltiota eivät kuitenkaan olleet valmiita hyväksymään tätä ajatusta, vaan neuvottelivat satakunta artiklaa, jotka muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden.

Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimus allekirjoitettiin Pariisissa 18. huhtikuuta 1951, ja se tuli voimaan 23. heinäkuuta 1952. Sopimuksen voimassaoloaika oli 50 vuotta, ja se päättyi 23. heinäkuuta 2003.

Yhteismarkkinat avattiin 10. helmikuuta 1953 hiilelle, rautamalmille ja rautaromulle ja 1. toukokuuta 1953 teräkselle.

TAVOITTEET

Perustamissopimuksen tavoitteena on edistää hiilen ja teräksen yhteismarkkinoiden toteuttamisella työllisyyden kasvua ja elintason nousua, kuten sen 2 artiklassa todetaan. Toimielinten onkin huolehdittava säännöllisistä toimituksista yhteismarkkinoille varmistamalla yhtäläinen pääsy tuotantolähteille, huolehtimalla mahdollisimman alhaisten hintojen toteuttamisesta ja edistämällä työntekijöiden olojen kohentamista. Tämän lisäksi on edistettävä kansainvälisen kaupan kasvua ja tuotannon nykyaikaistamista.

Yhteismarkkinoiden toteuttamiseksi perustamissopimuksessa määrätään tuotteiden vapaasta liikkuvuudesta tulleitta ja ilman muita maksuja. Perustamissopimuksessa kielletään syrjivät toimenpiteet tai menettelyt, valtioiden avustukset, tuet tai erityismaksut sekä rajoittavat menettelyt.

RAKENNE

Perustamissopimus on jaettu neljään osastoon. Ensimmäisessä osastossa käsitellään hiili- ja teräsyhteisöä, toisessa yhteisön toimielimiä, kolmannessa taloudellisia ja sosiaalisia määräyksiä ja neljännessä yleisiä määräyksiä. Perustamissopimuksessa on lisäksi kaksi pöytäkirjaa, joista toinen koskee tuomioistuinta ja toinen EHTY:n suhteita Euroopan neuvostoon. Perustamissopimukseen sisältyy niin ikään yleissopimus siirtymämääräyksistä, jotka koskevat perustamissopimuksen täytäntöönpanoa, suhteita kolmansiin maihin ja yleisiä suojatoimenpiteitä.

TOIMIELIMET

EHTY:n perustamissopimuksessa luodaan toimielimet sellaisina kuin ne ovat vielä tänäkin päivänä. Siinä perustetaan korkea viranomainen, edustajakokous, ministerineuvosto ja tuomioistuin. Yhteisö on oikeushenkilö.

Korkea viranomainen on riippumaton kollegiaalinen täytäntöönpanoelin, jonka tehtävänä on varmistaa perustamissopimuksessa asetettujen tavoitteiden toteutuminen ja toimia yhteisön yleisen edun hyväksi. Se koostuu yhdeksästä jäsenestä (enintään kaksi kansalaisuutta kohden), jotka valitaan kuuden vuoden ajaksi. Korkea viranomainen on todellinen ylikansallinen elin, jolla on päätösvaltaa. Se huolehtii tuotannon nykyaikaistamisesta ja sen laadun parantamisesta, tuotteiden toimittamisesta tasavertaisin edellytyksin, yhteisen viennin kehittämisestä sekä hiili- ja terästeollisuuden työolojen parantamisesta. Korkea viranomainen tekee päätöksiä sekä antaa suosituksia ja lausuntoja. Sitä avustaa neuvoa-antava komitea, joka koostuu tuottajien, työntekijöiden, käyttäjien ja kaupan edustajista.

Edustajakokouksessa on 78 edustajaa, jotka kansalliset parlamentit valitsevat. Edustajia on 18 Saksasta, Ranskasta ja Italiasta, 10 Belgiasta ja Alankomaista sekä 4 Luxemburgista. Perustamissopimuksen mukaan edustajakokouksella on valvontavalta.

Neuvosto koostuu kuudesta edustajasta, jotka ovat kansallisten hallitusten valitsemia. Kukin neuvoston jäsen huolehtii vuorollaan puheenjohtajan tehtävästä kolmen kuukauden ajan. Neuvoston tehtävänä on yhdenmukaistaa korkean viranomaisen toimintaa ja hallitusten yleistä talouspolitiikkaa. Korkean viranomaisen tekemät tärkeät päätökset edellyttävät neuvoston puoltavaa lausuntoa.

Tuomioistuimeen kuuluu kuusi tuomaria, jotka jäsenvaltioiden hallitukset nimeävät yhteisellä sopimuksella kuuden vuoden ajaksi. Tuomioistuin varmistaa, että perustamissopimusta tulkittaessa ja sovellettaessa noudatetaan lakia.

TEHTÄVÄT

Perustamissopimuksessa määrätään, että korkean viranomaisen toiminnan perustana ovat yritysten sille toimittamat tiedot sekä hiili- ja terästuotantoa koskevat ennusteet. Tehtäviensä hoitamiseksi EHTY voi hankkia tietoja, kuulla asianomaisia tahoja ja toimittaa tarkastuksia. Jos yritykset eivät noudata korkean viranomaisen tahtoa, se voi määrätä rangaistuksia kuten sakon (jonka enimmäismäärä on yksi prosentti vuosittaisesta liikevaihdosta) tai uhkasakon (jonka määrä kultakin viivästyspäivältä on viisi prosenttia keskimääräisestä päivittäisestä liikevaihdosta).

Näiden tietojen perusteella laaditaan ennusteita asianomaisten toimijoiden toiminnan ohjaamiseksi ja EHTY:n toimien määrittämiseksi. Yrityksiltä ja järjestöiltä saatujen tietojen täydentämiseksi EHTY teettää tutkimuksia hintojen ja markkinoiden kehittymisestä.

EHTY:n toiminta rahoitetaan määräämällä maksuja hiilen ja teräksen tuotannolle sekä ottamalla lainaa. Maksuilla on tarkoitus kattaa hallinnolliset menot, mukautumista varten myönnettävät avustukset, joita ei makseta takaisin, sekä tekniset ja taloudelliset tutkimukset, joiden tekemistä on rohkaistava. Lainaa ottamalla saatuja varoja voidaan käyttää ainoastaan lainan antamiseen.

Investointien alalla EHTY voi lainojen antamisen ohella myöntää takuunsa yritysten kolmansilta osapuolilta ottamille lainoille. Lisäksi EHTY voi ohjata sellaisia investointeja, joiden rahoitukseen se ei osallistu.

Tuotannon alalla EHTY toimii välillisesti tekemällä yhteistyötä hallitusten kanssa sekä puuttumalla hintoihin ja kauppapolitiikkaan. Jos kysyntä laskee tai joudutaan pulatilanteeseen, EHTY voi toteuttaa suoria toimenpiteitä ottamalla käyttöön kiintiöitä tuotannon rajoittamiseksi järjestäytyneellä tavalla tai pulatilanteessa päättämällä varojen ensisijaisesta käytöstä ja jakamisesta sekä viennistä tuotanto-ohjelmien puitteissa.

Hintojen osalta perustamissopimuksessa kielletään hintojen perusteella tapahtuva syrjintä, kilpailua vääristävät menettelytavat ja syrjivät menettelytavat, joissa sovelletaan erilaisia ehtoja toisiinsa verrattavissa oleviin liiketoimiin. Näitä sääntöjä sovelletaan myös liikenteen alalla.

Lisäksi tietyissä olosuhteissa, kuten kriisitilanteessa, korkea viranomainen voi vahvistaa enimmäis- tai vähimmäishinnat yhteisön sisällä tai viennissä sovellettaville hinnoille.

Vapaan kilpailun varmistamiseksi korkean viranomaisen tietoon on saatettava jäsenvaltioiden kaikki toimet, jotka ovat omiaan vaarantamaan sen toiminnan. Lisäksi perustamissopimuksessa mainitaan erityisesti kolme tapausta, jotka voivat vääristää kilpailua: sopimukset, keskittymät ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttö. Korkea viranomainen voi peruuttaa sopimukset tai yritysten yhteenliittymät, jos ne estävät, rajoittavat tai vääristävät kilpailua suoraan tai välillisesti.

Työntekijöiden palkoille ja liikkuvuudelle on omistettu perustamissopimuksessa oma lukunsa. Vaikka palkat kuuluvat edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan, korkea viranomainen voi puuttua asiaan tietyin perustamissopimuksessa vahvistetuin edellytyksin, jos palkkataso on tavanomaista alhaisempi ja palkkoja alennetaan.

Korkea viranomainen voi myöntää taloudellista tukea ohjelmille, joiden tavoitteena on lieventää työvoimaan teollisuudenalan teknisen kehityksen vuoksi kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia (korvaukset, avustukset ja ammatillinen uudelleenkoulutus).

Pätevän työvoiman liikkuvuuden osalta perustamissopimuksessa määrätään, että jäsenvaltioiden on poistettava kaikki kansalaisuuteen perustuvat rajoitukset työskentelystä. Muiden työntekijäluokkien osalta, ja jos sopivasta työvoimasta on pulaa, valtioita kehotetaan muuttamaan siirtotyöläisiä koskevia määräyksiä muiden jäsenvaltioiden työntekijöiden palkkaamisen helpottamiseksi.

Perustamissopimuksessa käsitellään myös EHTY:n kauppapolitiikkaa kolmansien maiden suhteen. Vaikka kansallista toimivaltaa ei rajoiteta, yhteisöllä on käytettävissään joitakin valtaoikeuksia kuten enimmäis- ja vähimmäistullien vahvistaminen, tuonti- ja vientilisenssien myöntämisen valvonta ja tiedonsaantioikeus hiiltä ja terästä koskevista kauppasopimuksista.

Lisäksi korkea viranomainen on toimivaltainen tapauksissa, joissa esiintyy polkumyyntiä, joissa yhteisön lainsäädäntöä rikkovat yritykset käyttävät perustamissopimuksen vastaisia kilpailukeinoja ja joissa tuonnin merkittävä kasvu voi aiheuttaa vakavaa haittaa yhteisön tuotannolle.

TULOKSET

EHTY:n aikaansaamat tulokset ovat positiivisia. Yhteisö on selvinnyt kriiseistä varmistamalla varojen tuotannon ja jakelun tasapainoisen kehityksen ja helpottamalla teollisuudenalojen rakenneuudistusta ja uudelleenjärjestelyä. Teräksentuotanto on nelinkertaistunut 1950-lukuun verrattuna, ja eurooppalainen teräs on nykyään korkealuokkaista sekä entistä edullisempaa ja puhtaampaa. Hiilentuotanto puolestaan on laskenut, ja sen parissa työskentelee vähemmän työntekijöitä. Hiilialalla on kuitenkin saavutettu erittäin korkea taso teknologisessa kehityksessä, turvallisuudessa ja ympäristönäkökohtien huomioon ottamisessa. Kriisien yhteydessä EHTY:n sosiaaliturvajärjestelmät (varhaiseläke, tilapäiset avustukset, liikkuvuutta edistävät tuet, koulutus jne.) ovat osoittautuneet erittäin merkittäviksi.

EHTY:N PERUSTAMISSOPIMUKSEN VOIMASSAOLON PÄÄTTYMINEN

Perustamissopimuksen voimassaoloaika päättyi odotetusti 23. heinäkuuta 2002, 50 vuotta sen voimaantulon jälkeen. Ennen sopimuksen kumoamista sitä muutettiin useaan otteeseen seuraavilla sopimuksilla: sulautumissopimus (Bryssel 1965), eräiden varainhoitoa koskevien määräysten muuttamisesta tehdyt sopimukset (1970 ja 1975), Grönlannin sopimus (1984), sopimus Euroopan unionista (SEU, Maastricht, 1992), Euroopan yhtenäisasiakirja (1986), Amsterdamin sopimus (1997), Nizzan sopimus (2001) ja liittymissopimukset (1972, 1979, 1985 ja 1994).

1990‑luvun alussa perustamissopimuksen voimassaolon päättymistä pidettiin laajojen keskustelujen jälkeen parhaimpana vaihtoehtona verrattuna perustamissopimuksen uudistamiseen tai kompromissiratkaisuun. Komissio ehdottikin näiden kahden alan asteittaista siirtämistä Euroopan yhteisön perustamissopimukseen, jonka määräyksiä on sovellettu EHTY:n perustamissopimuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen hiilen ja teräksen kauppaan.

Pöytäkirja EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen taloudellisista seurauksista ja hiili- ja terästutkimusrahastosta liitettiin Nizzan sopimukseen. Tässä pöytäkirjassa EHTY:n kaikki varat ja vastuut siirretään Euroopan yhteisölle. Laskettu nettovarallisuus käytetään hiili- ja terästeollisuuteen liittyvien alojen tutkimukseen.
Helmikuussa 2003 tehdyissä päätöksissä vahvistetaan tarvittavat toimenpiteet pöytäkirjan määräysten täytäntöönpanemiseksi, varainhoitoa koskevat suuntaviivat ja hiili- ja terästutkimusrahastoa koskevat säännökset.

PERUSTAMISSOPIMUKSEEN TEHDYT MUUTOKSET

Perustamissopimusta on muutettu seuraavilla sopimuksilla:

  • Brysselin sopimus eli ns. "sulautumissopimus" (1965)
    Sopimuksella korvataan kolme ministerineuvostoa (ETY, EHTY ja Euratom) sekä kaksi komissiota (ETY, Euratom) ja korkea viranomainen (EHTY) yhdellä neuvostolla ja yhdellä komissiolla. Hallinnollisen sulautumisen ohella otetaan käyttöön yksi hallintobudjetti.
  • Eräiden talousarviota koskevien määräysten muuttamisesta tehty sopimus (1970)
    Tällä sopimuksella korvataan jäsenvaltioiden rahoitusosuuksista koostuva yhteisöjen rahoitusjärjestelmä omien varojen järjestelmällä. Sopimuksella otetaan myös käyttöön yhteisöjen yhteinen talousarvio.
  • Eräiden varainhoitoa koskevien määräysten muuttamisesta tehty sopimus (1975)
    Tällä sopimuksella annetaan Euroopan parlamentille oikeus hylätä talousarvio ja antaa komissiolle vastuuvapaus sen toteuttamisessa. Sopimuksessa perustetaan kolmelle yhteisölle yhteinen tilintarkastustuomioistuin, joka valvoo tilinpitoa ja varainhoitoa.
  • Grönlannin sopimus (1984)
    Tällä sopimuksella lakkautetaan perustamissopimusten soveltaminen Grönlannin alueeseen ja luodaan merentakaisiin alueisiin sovellettavaa järjestelmää vastaavat erityissuhteet Euroopan yhteisön ja Grönlannin välille.
  • Euroopan yhtenäisasiakirja (1986)
    Euroopan yhtenäisasiakirja tuo perustamissopimuksiin merkittäviä uudistuksia ensimmäistä kertaa. Sen ansiosta määräenemmistöäänestykset neuvostossa tulevat mahdollisiksi, Euroopan parlamentin asema lujittuu (yhteistyömenettely) ja yhteisön toimivaltuudet laajentuvat. Siinä asetetaan tavoitteeksi sisämarkkinoiden toteuttaminen vuoteen 1992 mennessä.
  • Sopimus Euroopan unionista eli ns. "Maastrichtin sopimus" (1992)
    Maastrichtin sopimus yhdistää kolme yhteisöä (Euratom, EHTY, ETY) yhteisen katon alle Euroopan unioniksi, ja poliittinen yhteistyö ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä poliisi- ja oikeusasioiden aloilla virallistetaan. ETY:stä tulee EY. Lisäksi sopimuksella luodaan talous- ja rahaliitto, otetaan käyttöön uusia yhteisön politiikkoja (koulutus, kulttuuri) ja laajennetaan Euroopan parlamentin toimivaltuuksia (yhteispäätösmenettely).
  • Amsterdamin sopimus (1997)
    Amsterdamin sopimus laajentaa unionin toimivaltuuksia yhteisen työllisyyspolitiikan käyttöönoton, joidenkin aiemmin oikeus- ja sisäasioissa tehtävään yhteistyöhön kuuluneiden aiheiden yhteisön tasolle siirtämisen, unionin ja sen kansalaisten lähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden ja tiettyjen jäsenvaltioiden välisen tiiviimmän yhteistyön ansiosta. Sopimuksessa laajennetaan yhteispäätösmenettelyn ja määräenemmistöäänestyksen käyttöä, yksinkertaistetaan sopimusten artikloja ja numeroidaan ne uudelleen.
  • Nizzan sopimus (2001)
    Nizzan sopimuksessa käsitellään erityisesti Amsterdamin "tähteitä" ts. laajentumiseen liittyviä institutionaalisia ongelmia, joita ei saatu ratkaistua vuonna 1997. Kyseessä ovat komission kokoonpano, äänten painottaminen neuvostossa ja määräenemmistöäänestysten lisääminen. Sopimuksessa yksinkertaistetaan tiivistetyn yhteistyön menettelyä ja tehostetaan tuomioistuinjärjestelmää.
  • Lissabonin sopimus (2007)
    Lissabonin sopimuksella toteutetaan laajoja uudistuksia. Sillä lakkautetaan Euroopan yhteisö, poistetaan EU:n vanha rakenne sekä uudistetaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden välistä toimivallanjakoa. Myös EU:n toimielinten toimintatapoihin ja päätöksentekomenettelyyn tehdään muutoksia. Tavoitteena on parantaa päätöksentekoa 27 jäsenvaltioon laajentuneessa unionissa. Lissabonin sopimuksella uudistetaan niin ikään useita EU:n sisä‑ ja ulkopolitiikkoja. Siinä annetaan muun muassa toimielimille oikeus säätää lakeja ja toteuttaa toimenpiteitä uusilla politiikanaloilla.

Nykyistä sopimusta on niin ikään muutettu seuraavilla liittymissopimuksilla:

  • Yhdistyneen kuningaskunnan, Tanskan ja Irlannin liittymissopimus (1972), jossa Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden lukumäärä kasvaa kuudesta yhdeksään.
  • Kreikan liittymissopimus (1979)
  • Espanjan ja Portugalin liittymissopimus (1985), jossa Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden lukumäärä kasvaa 10:stä 12:een.
  • Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimus (1994), jossa Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden lukumääräksi tulee 15.
  • Kyproksen, Latvian, Liettuan, Maltan, Puolan, Slovakian, Slovenian, Tšekin tasavallan, Unkarin ja Viron liittymissopimus (2003)
    Sopimuksen myötä Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden määrä kasvaa 15:sta 25:een.
  • Bulgarian ja Romanian liittymissopimus (2005). Sopimuksen myötä Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden määrä kasvaa 25:stä 27:ään

VIITTEET

SopimusAllekirjoitettu (pvm)VoimaantuloEYVL/EUVL
Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimus

18.4.1951

23.07.1952
Voimassaolo päättyi 23.7.2002

-

Sulautumissopimus

8.4.1965

1.7.1967

EYVL 152, 13.7.1967

Eräiden talousarviota koskevien määräysten muuttamisesta tehty sopimus

22.4.1970

1.1.1971

EYVL L 2, 2.1.1971

Eräiden varainhoitoa koskevien määräysten muuttamisesta tehty sopimus

22.7.1975

1.6.1977

EYVL L 359, 31.12.1977

Grönlannin sopimus

13.3.1984

1.1.1985

EYVL L 29, 1.2.1985

Euroopan yhtenäisasiakirja

28.2.1986

1.7.1987

EYVL L 169, 29.6.1987

Sopimus Euroopan unionista

7.2.1992

1.11.1993

EYVL C 191, 29.7.1992

Amsterdamin sopimus

2.10.1997

1.5.1999

EYVL C 340, 10.11.1997

Nizzan sopimus

26.2.2001

1.2.2003

EYVL C 80, 10.3.2001

Lissabonin sopimus

13.12.2007

1.12.2009

 EUVL C 306, 17.12.2007

LiittymissopimusAllekirjoitettu (pvm)VoimaantuloVirallinen lehti

Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan liittymissopimus

22.1.1972

1.1.1973

EYVL L 73, 27.3.1972

Kreikan liittymissopimus

28.5.1979

1.1.1981

EYVL L 291, 19.11.1979

Espanjan ja Portugalin liittymissopimus

12.6.1985

1.1.1986

EYVL L 302, 15.11.1985

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimus

24.6.1994

1.1.1995

EYVL C 241, 29.8.1994

Kymmenen uuden jäsenvaltion liittymissopimus

16.4.2003

1.5.2004

 EUVL L 236, 23.9.2003

Bulgarian ja Romanian liittymissopimus

25.4.2005

1.1.2007

 EUVL L 157, 21.6.2005

Nämä tiedot eivät sido Euroopan komissiota oikeudellisesti, ne eivät ole tyhjentäviä eikä niiden voida katsoa tulkitsevan sopimuksen tekstiä.

Viimeisin päivitys 15.10.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun