RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Tiiviimpi yhteistyö

JOHDANTO

Amsterdamin sopimuksella luotiin mahdollisuus siihen, että tietty määrä jäsenvaltioita voi toteuttaa keskenään entistä tiiviimpää yhteistyötä perussopimusten soveltamisalalla Euroopan unionin (EU) toimielimiä ja menettelyitä käyttäen.

Vaikka näitä määräyksiä ei ole koskaan sovellettu käytännössä, Eurooppa-neuvosto katsoi välttämättömäksi muuttaa niitä aiempaa lievemmiksi silmällä pitäen unionin laajentumista 27-jäseniseksi. Tiiviimpi yhteistyö ei sisältynyt hallitustenvälisen konferenssin (HVK) alkuperäisiin tehtäviin, vaan Feiran Eurooppa-neuvosto lisäsi sen HVK:n tehtäviin 20. kesäkuuta 2000.

Nizzan sopimuksella tiiviimmän yhteistyön perustamisesta tuli helpompaa: jäsenvaltioiden aiempi veto-oikeus tiiviimmän yhteistyön perustamisessa poistui (ulkopolitiikan alaa lukuun ottamatta), perustamismenettelyyn vaadittavaa jäsenvaltioiden määrää vähennettiin enemmistöstä pysyvästi kahdeksaan ja tiiviimmän yhteistyön soveltamisala laajennettiin koskemaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP). Kaikessa tiiviimmässä yhteistyössä sovellettavat yleiset määräykset on koottu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VII osastoon. Määräykset perustamismenettelystä ja jäsenvaltion osallistumisesta myöhemmässä vaiheessa eroavat toisistaan kolmessa "pilarissa".

YLEISET EHDOT

Nizzan sopimuksella muutettiin merkittävästi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VII osastoa tiiviimmästä yhteistyöstä, mutta järjestelmän perusrakenne ei kuitenkaan muuttunut. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 43 artiklaan on koottu tiiviimmän yhteistyön perusperiaatteet. Nizzan sopimuksella aiempiin edellytyksiin lisättiin yksi uusi edellytys: tällaisen yhteistyön on vahvistettava unionin yhdentymiskehitystä, eikä se saa vahingoittaa unionin sisämarkkinoita tai taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Se ei voi myöskään luoda esteitä tai aiheuttaa syrjintää jäsenvaltioiden välisessä kaupankäynnissä tai saada aikaan kilpailun vääristymistä. Nizzan sopimuksessa vahvistettiin tiiviimmän yhteistyön perustavien jäsenvaltioiden vähimmäismääräksi kahdeksan, huolimatta siitä, kuinka monta jäsenvaltiota unionissa on laajentumisen jälkeen.

Uudessa 43 a artiklassa selvennetään, että tiiviimpää yhteistyötä voidaan toteuttaa vasta viimeisenä keinona, jos neuvosto katsoo, ettei yhteistyölle asetettuja tavoitteita voida saavuttaa kohtuullisessa ajassa soveltamalla perussopimusten asiaa koskevia määräyksiä.

Uudessa 43 b artiklassa vaaditaan, että tiiviimpi yhteistyö on sitä perustettaessa avoinna kaikille jäsenvaltioille. Siihen voi myös liittyä milloin tahansa edellyttäen, että kyseinen jäsenvaltio mukautuu tiiviimmän yhteistyön yhteydessä tehtyihin päätöksiin. Komissio ja jäsenvaltiot huolehtivat siitä, että tiiviimpään yhteistyöhön osallistuu mahdollisimman monta jäsenvaltiota.

Sopimuksen 44 artiklaa muutettiin sen täsmentämiseksi, etteivät tiiviimmän yhteistyön yhteydessä hyväksytyt säädökset kuulu yhteisön säännöstöön. Tiiviimmän yhteistyön yhteydessä hyväksyttyjä säädöksiä soveltavat yhteistyöhön osallistuvat jäsenvaltiot, eivätkä muut jäsenvaltiot estä toteuttamasta sitä.

Tiiviimmästä yhteistyöstä aiheutuvista menoista (hallintomenoja lukuun ottamatta) huolehtivat yhteistyöhön osallistuvat jäsenvaltiot, jolleivät kaikki neuvoston jäsenet Euroopan parlamenttia kuultuaan yksimielisesti toisin päätä. Nizzan sopimuksella parlamentti otettiin mukaan tähän menettelyyn.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 45 artiklaa muutettiin sen täsmentämiseksi, että neuvosto ja komissio varmistavat, että tiiviimmän yhteistyön yhteydessä toteutetut toimet ovat johdonmukaisia unionin muihin politiikkoihin ja toimiin nähden.

EUROOPAN YHTEISÖT

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 43-45 artiklan yleisiä määräyksiä sovelletaan jollakin Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa (Rooman sopimus) tarkoitetulla alalla perustettavaan tiiviimpään yhteistyöhön. Tämän vuoksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 11 ja 11 a artiklassa määritellään ainoastaan perustamismenettely sekä menettely jäsenvaltion osallistuessa yhteistyöhön myöhemmässä vaiheessa, mikä on ominaista tälle pilarille.

Jäsenvaltiot, jotka aikovat perustaa tiiviimmän yhteistyön perustamissopimuksen soveltamisalalla, esittävät asiasta pyynnön komissiolle, joka voi tehdä siitä ehdotuksen neuvostolle. Neuvosto myöntää oikeuden määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ja parlamenttia kuultuaan.

Neuvoston jäsen voi vielä esittää asian valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle. Tämän viimeisen käsittelyn jälkeen asia palautuu ministerineuvostolle, joka tekee päätöksensä perustamissopimuksissa määrätyllä enemmistöllä. Amsterdamin sopimuksen määräyksillä jäsenvaltioille taattu veto-oikeus siis poistui.

Niillä aloilla, joilla on sovellettava yhteispäätösmenettelyä (perustamissopimuksen 251 artikla), tiiviimpi yhteistyö edellyttää Nizzan sopimuksen mukaisesti parlamentin puoltavaa lausuntoa, millä varmistetaan, että parlamentin oikeuksia kunnioitetaan asiassa.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 11 a artiklassa määritellään menettelyt, joita sovelletaan jäsenvaltion osallistuessa yhteistyöhön myöhemmässä vaiheessa. Jäsenvaltio, joka haluaa osallistua tiiviimpään yhteistyöhön, esittää pyyntönsä komissiolle, joka päättää asiasta. Perustamissopimuksen soveltamisalalla komissiolla on siis merkittävämpi rooli kuin muissa pilareissa.

YHTEINEN ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKKA

Nizzan sopimukseen sisällytettiin mahdollisuus turvautua tiiviimpään yhteistyöhön "toisessa pilarissa", yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osasto). Kyseessä on yksi Nizzan sopimuksen merkittävimmistä edistysaskelista tällä alalla. Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen sisällytettiin uusia artikloja (27 a-27 e artikla), joissa määritellään YUTP:n alalla sovellettavat erityissäännöt.

YUTP:n alalla toteutettavan tiiviimmän yhteistyön tavoitteena on vaalia koko unionin arvoja ja toimia sen etujen mukaisesti ottamalla huomioon YUTP:n periaatteet, tavoitteet, yleiset suuntaviivat ja johdonmukaisuus, Euroopan yhteisöjen toimivalta sekä unionin kaikkien politiikkojen ja sen ulkoisen toiminnan yhdenmukaisuus.

Tällainen yhteistyö voi koskea ainoastaan yhteisen toiminnan tai yhteisen kannan täytäntöönpanoa. Se ei kuitenkaan voi koskea asioita, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla.

Jäsenvaltiot, jotka aikovat perustaa keskenään tiiviimmän yhteistyön, esittävät asiasta pyynnön neuvostolle. Saatuaan komissiolta lausunnon ja annettuaan asiasta tiedon parlamentille neuvosto myöntää oikeuden määräenemmistöllä. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 23 artiklan mukaisesti jäsenvaltio voi kuitenkin pyytää, että asia annetaan Eurooppa-neuvoston yksimielisesti ratkaistavaksi. Tällä alalla jäsenvaltioilla on siis edelleen veto-oikeus.

Parlamentti ja kaikki neuvoston jäsenet pidetään täysin selvillä toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä. Tiedonannosta vastaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.

POLIISIYHTEISTYÖ JA OIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ RIKOSASIOISSA

EU:n "kolmannen pilarin" alalla, eli poliisiyhteistyössä ja oikeudellisessa yhteistyössä, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 40 artiklan määräyksiä tiiviimmästä yhteistyöstä muutettiin. Artiklassa täsmennetään, että tällaisen yhteistyön tavoitteena on oltava sen mahdollistaminen, että unioni kehittyy nopeammin vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaksi alueeksi. Lisäksi Nizzan sopimuksella laajennettiin yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa tällä alalla.

Uudessa 40 a artiklassa määritellään perustamismenettely. Jäsenvaltiot, jotka aikovat perustaa 40 artiklan mukaisen tiiviimmän yhteistyön, esittävät asiasta pyynnön komissiolle, joka tekee siitä ehdotuksen neuvostolle. Komission ehdotuksesta tai kahdeksan jäsenvaltion aloitteesta sekä parlamenttia kuultuaan neuvosto myöntää oikeuden määräenemmistöllä. Uudessa 40 b artiklassa täsmennetään menettely jäsenvaltion osallistuessa yhteistyöhön myöhemmässä vaiheessa. Neuvosto päättää myöhemmästä osallistumisesta niiden jäsenvaltioiden määräenemmistöllä, jotka osallistuvat tiiviimpään yhteistyöhön.

TIIVISTELMÄTAULUKKO

Artikla

Aihe

EY:n perustamissopimus

11

Perustamismenettely

11 a

Jäsenvaltion osallistuminen yhteistyöhön myöhemmässä vaiheessa

Euroopan unionista tehty sopimus

27 a - 27 e

Tiiviimpi yhteistyö yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla (YUTP)

40

Tiiviimpi yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa (YOS)

40 a

Perustamismenettely (YOS)

40 b

Jäsenvaltion osallistuminen myöhemmässä vaiheessa (YOS)

43

Tiiviimmän yhteistyön yleiset periaatteet

43 a

Viimeisen keinon periaate

43 b

Avoimuuden periaate

44

Päätöksenteko tiiviimmässä yhteistyössä

44 a

Tiiviimmästä yhteistyöstä aiheutuvat menot

45

Johdonmukaisuus EU:n politiikkoihin nähden

Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun