RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Jäsenvaltioiden kansanedustuslaitokset

JOHDANTO

Euroopan yhdentymiskehityksen myötä EU:n toimielinten toimivaltaa on laajennettu aloille, jotka ovat perinteisesti kuuluneet kansallisen toimivallan alaisuuteen, kuten oikeus- ja sisäasioihin. Jäsenvaltioiden kansanedustuslaitosten on myös tärkeä saada parasta mahdollista tietoa mahdollisimman nopeasti, jotta ne (ja niiden kautta Euroopan unionin kansalaiset) voisivat paremmin osallistua EU:n päätöksentekoprosessiin.

Kansallisten tilanteiden erilaisuuden vuoksi jäsenvaltioiden mielestä oli tarpeellista määrittää tiedotusta ja kansallisten parlamenttien osallistumista koskevat yhteiset periaatteet. Tästä syystä perussopimuksiin on lisätty pöytäkirja kansallisten kansanedustuslaitosten asemasta.

Lissabonin sopimus on tärkeä virstanpylväs jäsenvaltioiden kansanedustuslaitoksia koskevassa EU:n yhdentymiskehityksessä, koska niitä käsitellään ensimmäisen kerran omassa artiklassaan. Perussopimuksissa jäsenvaltioiden kansanedustuslaitoksista annetut epäyhtenäiset määräykset on nimittäin koottu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 12 artiklaan. Kansallisten kansanedustuslaitosten kaksi tärkeintä osallistumiskeinoa ovat tiedonsaantioikeus ja vastustusoikeus.

TIEDONSAANTIOIKEUS

On laadittu tarkka luettelo asiakirjoista, jotka on ehdottomasti toimitettava jäsenvaltioiden kansanedustuslaitoksille:

  • valkoiset kirjat
  • vihreät kirjat
  • tiedonannot
  • vuotuinen lainsäädäntöohjelma
  • esitykset lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviksi säädöksiksi.

Jäsenvaltioiden kansanedustuslaitoksilla on lisäksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeva erityinen tiedonsaantioikeus. Ne osallistuvat siten tällä alalla toteutettavien politiikkojen täytäntöönpanoon. Jäsenvaltioiden kansanedustuslaitokset osallistuvat myös Eurojustin toiminnan arviointiin ja Europolin toiminnan valvontaan.

Lisäksi kansallisille kansanedustuslaitoksille ilmoitetaan EU:hun liittymistä koskevista hakemuksista.

VASTUSTUSOIKEUS

Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyssä pöytäkirjassa annetaan kansallisille kansanedustuslaitoksille vastustusoikeus lainsäädäntömenettelyissä. Siten kolmasosa jäsenvaltioiden kansanedustuslaitoksista voi vaatia säädösluonnoksen uudelleentarkastelua, jos ne katsovat, ettei toissijaisuusperiaatetta ole noudatettu. Komissio voi tällöin vetää säädösluonnoksen takaisin, muuttaa sitä tai säilyttää sen, ja sen on perusteltava päätöksensä. Jos komissio päättää säilyttää säädösluonnoksen, vaikka kansallisten kansanedustuslaitosten yksinkertainen enemmistö vastustaa sitä, neuvosto ja parlamentti päättävät viime kädessä menettelyn jatkamisesta. Kansallinen kansanedustuslaitos voi myös jälkeenpäin nostaa EU:n tuomioistuimessa kanteen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävästä säädöksestä, jota se pitää toissijaisuusperiaatteen vastaisena.

Jäsenvaltioiden kansanedustuslaitoksilla on lisäksi oikeus vastustaa päätöksiä, jotka koskevat määrättyjä perheoikeudellisia seikkoja ja joilla on rajatylittäviä vaikutuksia (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artikla). Tällainen päätös voidaan tehdä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen vain, jos yksikään kansallisista kansanedustuslaitoksista ei vastusta sitä.

Lisäksi Lissabonin sopimuksella otetaan kansalliset kansanedustuslaitokset täysipainoisesti mukaan perussopimusten tarkistusmenettelyihin:

  • tavanomaisessa tarkistusmenettelyssä kansallisten kansanedustuslaitosten edustajat osallistuvat tarkistusehdotusten tarkastelusta vastaavaan valmistelukuntaan
  • yksinkertaistetussa tarkistusmenettelyssä perussopimusten tarkistaminen ei edellytä valmistelukunnan koolle kutsumista. Jotta uudet määräykset tulisivat voimaan, kunkin jäsenvaltion on kuitenkin hyväksyttävä ne valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti, mikä edellyttää tosiasiallisesti jäsenvaltioiden kansanedustuslaitosten toimia
  • yhdyskäytävälausekkeiden yhteydessä ei voida siirtyä erityisestä lainsäätämisjärjestyksestä tavalliseen lainsäätämisjärjestykseen eikä yksimielisestä päätöksenteosta määräenemmistöpäätöksentekoon ilman jäsenvaltioiden kansanedustuslaitosten hyväksyntää.

UNIONIN ASIOITA KÄSITTELEVIEN PARLAMENTAARISTEN ELINTEN KONFERENSSI

Vuodesta 1989 alkaen jäsenvaltioiden kansanedustuslaitosten ja Euroopan parlamentin jäsenet ovat kokoontuneet puolivuosittain yhteisöasioita käsittelevien elinten konferenssiin (COSACiin) pääasiassa tietojen vaihtamiseksi.

Lissabonin sopimuksessa COSACin nimi on muutettu unionin asioita käsittelevien parlamentaaristen elinten konferenssiksi. Sen asema vahvistetaan kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyssä pöytäkirjassa. Parlamentaaristen elinten konferenssi voi saattaa aiheellisina pitämänsä näkemykset Euroopan unionin toimielinten tietoon, etenkin niiden säädösehdotusten perusteella, jotka jäsenvaltioiden hallitusten edustajat voivat yhteisellä sopimuksella asian luonteen vuoksi päättää sille toimittaa.

Tämä tiivistelmä on laadittu tiedotustarkoituksessa. Sillä ei ole tarkoitus tulkita tai korvata viiteasiakirjaa, joka on ainoa sitova oikeusperusta.

Viimeisin päivitys 25.01.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun