RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 23 kielellä
Uudet kielet:  BG - CS - ET - GA - LV - LT - HU - MT - PL - RO - SK - SL

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Lissabonin sopimus: johdanto

Lissabonin sopimus laadittiin, jotta EU:n rakenteeseen ja toimintatapoihin voitaisiin tehdä välttämättömiä muutoksia. EU:n laajentumisten seurauksena jäsenvaltioiden määrä oli kasvanut 27:ään. EU:n toimielinten toimintaa ja päätöksentekomenettelyjä oli muokattava sen mukaisesti.

Lissabonin sopimus on mahdollistanut myös monien EU:n politiikkojen uudistamisen. Sen avulla on voitu määritellä uudelleen ja vahvistaa EU:n tasolla toteutettavia toimia.

TAUSTAA

Uudistuksia yritettiin ensimmäistä kertaa toteuttaa laadittaessa sopimusta Euroopan perustuslaista. Tavoitteena oli korvata EU:n perussopimukset Euroopan perustuslailla.

Perustuslaki allekirjoitettiin Roomassa 29. lokakuuta 2004. Ennen sen voimaantuloa kaikkien jäsenvaltioiden piti vielä ratifioida se. Ratifiointiprosessi kuitenkin epäonnistui useissa jäsenvaltioissa.

Lissabonissa järjestettiin 23. heinäkuuta 2007 uusi hallitustenvälinen konferenssi, jossa etsittiin vaihtoehtoa perustuslailliselle sopimukselle uudistusten viemiseksi eteenpäin. Ajatus Euroopan perustuslaista hylättiin ja uudet neuvottelut uudistussopimuksen laatimiseksi käynnistettiin.

EU:n kaikkien jäsenvaltioiden valtion ja hallitusten päämiehet allekirjoittivat uuden uudistussopimuksen Lissabonissa 13. joulukuuta 2007. Lissabonin sopimus tuli voimaan 1. joulukuuta 2009 sen jälkeen, kun jäsenvaltiot olivat ratifioineet sen omien perustuslaillisten sääntöjensä mukaisesti.

MITEN LISSABONIN SOPIMUS EROAA EUROOPAN PERUSTUSLAISTA TEHDYSTÄ SOPIMUKSESTA

Lissabonin sopimus perustuu suurelta osin perustuslaista tehtyyn sopimukseen. Suurin osa perustuslaissa esitetyistä toimielinuudistuksista ja poliittisista uudistuksista on säilytetty Lissabonin sopimuksessa, mutta ne on esitetty toisenlaisessa muodossa.

Perustuslaista tehdyn sopimuksen piti kumota EU:n perussopimukset korvaamalla ne yhdellä ja ainoalla asiakirjalla: Euroopan perustuslailla. Lissabonin sopimus ei sen sijaan korvaa perussopimuksia, vaan ainoastaan muuttaa niitä, kuten Amsterdamin ja Nizzan sopimukset olivat tehneet sitä ennen. Lissabonin sopimus on näin ollen ikään kuin luettelo perussopimuksiin tehtävistä tarkistuksista.

Tällä muodollisella muutoksella ei ole juridisia vaikutuksia, mutta symbolisella ja poliittisella tasolla sillä on suuri merkitys. Ajatus Euroopan perustuslain laatimisesta on hylätty, ja eurooppalainen oikeus perustuu jatkossakin vain kansainvälisiin sopimuksiin.

Näin ollen EU:n perustan muodostavat yhä kaksi perussopimusta: sopimus Euroopan unionista ja Euroopan yhteisön perustamissopimus. Euroopan yhteisön perustamissopimus on kuitenkin nimetty uudelleen sopimukseksi Euroopan unionin toiminnasta.

LISSABONIN SOPIMUKSEN HYÖDYT

Lissabonin sopimuksella

  • uudistetaan EU:n toimielimiä ja kehitetään niiden päätöksentekomenettelyjä
  • lisätään EU:n demokraattisuutta
  • uudistetaan EU:n sisäpolitiikkoja
  • vahvistetaan EU:n ulkopolitiikkaa.

Toimielinuudistus

EU:n toimielinten uudistaminen oli tarpeen jäsenvaltioiden määrän lisääntymisen vuoksi. Lissabonin sopimuksella muutetaan sääntöjä, jotka säätelevät komission, Euroopan parlamentin, alueiden komitean sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kokoonpanoa.

Tämän lisäksi Lissabonin sopimuksella uudistetaan neuvoston sisäistä päätöksentekomenettelyä. Sopimuksessa kumotaan vanha äänten painotukseen perustuva järjestelmä ja määritellään uudelleen äänestyksissä käytettävä määräenemmistön käsite.

Lissabonin sopimuksella perustetaan EU:n rakenteeseen kaksi uutta virkaa, jotka ovat

Lissabonin sopimuksella pyritään selkeyttämään ja parantamaan EU:n toimintaa. Sillä poistetaan vanha pilarirakenne ja uudistetaan EU:n ja jäsenvaltioiden välistä toimivallanjakoa. Lissabonin sopimuksella yksinkertaistetaan myös lainsäädäntömenettelyitä ja EU:n hyväksymien säädösten luokittelua.

Lissabonin sopimus tekee EU:n toiminnasta aiempaa joustavampaa. Siinä asetetaan useita toimielinlausekkeita, joiden tarkoituksena on helpottaa Euroopan yhdentymishanketta tietyillä politiikan aloilla. Myös jäsenvaltioiden välisen tiiviimmän yhteistyön käynnistämistä on helpotettu.

EU:n demokraattisuuden lisääminen

Yksi Lissabonin sopimuksen tavoitteista on lisätä EU:n demokraattisuutta erityisesti päätöksenteon legitiimiyden parantamiseksi ja EU:n ja sen kansalaisten lähentämiseksi. Euroopan parlamentin toimivaltaa on tästä syystä lisätty huomattavasti. Lissabonin sopimuksella annetaan myös kansallisille kansanedustuslaitoksille aiempaa merkittävämpi rooli EU:n sisällä.

Lissabonin sopimuksessa määrätään ensimmäistä kertaa kansalaisaloitteesta, jota hyödyntämällä kansalaiset voivat osallistua Euroopan rakentamiseen aiempaa aktiivisemmin.

EU:n sisäpolitiikka

Yksi merkittävimmistä muutoksista koskee vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta. Lissabonin sopimus lisää EU:n toimivaltuuksia seuraavilla alueilla:

  • rajavalvonta, turvapaikka- ja maahanmuuttoasiat
  • oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeuden alalla
  • oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla
  • poliisiyhteistyö.

Lissabonin sopimuksella selkeytetään myös EU:n toimivaltuuksia talous-, sosiaali-ja energiapolitiikan osalta. Lisäksi siinä asetetaan uudeksi tavoitteeksi eurooppalaisen tutkimusalueen perustaminen.

EU:n ulkopolitiikka

Lissabonin sopimuksella vahvistetaan EU:n kansainvälistä toimintaa. Sopimuksella parannetaan ennen kaikkea EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikanyhdenmukaisuutta ja näkyvyyttä. EU saa näin oikeushenkilön aseman, jonka ansiosta se voi neuvotella kansainvälisiä sopimuksia ja toimia niiden sopimuspuolena. Tämän lisäksi EU:ta edustaa tästä lähtien kansainvälisissä yhteyksissä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.

Lisäksi yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle on nyt perussopimuksissa oma jaksonsa. Pitkän aikavälin tavoitteena on laatia Euroopan unionin yhteinen puolustuspolitiikka.

Viimeisin päivitys 14.07.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun