RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Perussopimusten tarkistaminen

JOHDANTO

Perussopimusten tarkistaminen on Euroopan unionin (EU) kannalta välttämätöntä. Sen ansiosta lainsäädäntöä ja EU:n politiikanaloja on mahdollista mukauttaa EU:n kohtaamiin uusiin haasteisiin. Ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa perussopimusten tarkistamiseksi oli käytössä vain yksi menettely. Se edellytti hallitustenvälisen konferenssin (HVK) koollekutsumista.

Lissabonin sopimuksella kevennetään tarkistusmenettelyä ja lisätään samalla sen demokraattisuutta. Sillä muutetaan hieman tavanomaista tarkistusmenettelyä lisäämällä Euroopan parlamentin ja kansallisten kansanedustuslaitosten osallistumista. Ennen kaikkea Lissabonin sopimuksella otetaan käyttöön kahdentyyppisiä yksinkertaistettuja menettelyjä, joilla helpotetaan joidenkin perussopimusten määräysten tarkistamista.

Perussopimusten kevennetty tarkistusmenettely on kuitenkin suhteutettava siihen, että äänestyssääntönä jää voimaan yksimielinen päätöksenteko. Valitusta menettelystä riippumatta jäsenvaltioiden on siis hyväksyttävä kyseessä olevien määräysten tarkistaminen yksimielisellä päätöksellä.

Tarkistusmenettelyt esitetään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artiklassa.

TAVANOMAINEN TARKISTUSMENETTELY

Tavanomainen tarkistusmenettely koskee perussopimuksiin tehtäviä tärkeimpiä muutoksia, kuten EU:n toimivallan lisäämistä tai vähentämistä. Sitä varten on kutsuttava koolle HVK, joka hyväksyy muutosehdotukset yhteisymmärryksessä. Perussopimuksiin tehdyt muutokset tulevat voimaan vasta kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet ne.

Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan nykyinen käytäntö, jossa ennen HVK:ta kutsutaan koolle Eurooppa‑valmistelukunta. Valmistelukunnan tehtävänä on tutkia muutosehdotukset ja antaa sen jälkeen HVK:lle suositus. Valmistelukunta koostuu jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiesten, komission sekä kansallisten kansanedustuslaitosten ja Euroopan parlamentin edustajista. Lissabonin sopimuksella pyritään siten lisäämään perussopimusten tarkistusmenettelyn demokraattisuutta. Toinen merkittävä uudistus on aloiteoikeuden myöntäminen Euroopan parlamentille. Se voi vastaisuudessa esittää tarkistusehdotuksia samalla tavoin kuin jäsenvaltioiden hallitukset ja komissio.

Eurooppa-neuvosto voi myös päättää Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan olla kutsumatta valmistelukuntaa koolle, jos muutokset eivät ole kovin laajoja. Tällöin Eurooppa‑neuvosto antaa valtuutuksen suoraan HVK:lle.

YKSINKERTAISTETTU TARKISTUSMENETTELY

Lissabonin sopimuksella otetaan käyttöön EU:n sisäisiin politiikkoihin ja toimiin sovellettava yksinkertaistettu tarkistusmenettely. Tavoitteena on edistää Euroopan yhdentymiskehitystä kyseisillä aloilla. Tällaisen menettelyn ansiosta Eurooppa‑valmistelukunnan ja hallitustenvälisen konferenssin koollekutsuminen ei ole välttämätöntä. Yksinkertaistetun tarkistusmenettelyn avulla ei kuitenkaan voida laajentaa EU:n toimivaltaa.

Aivan kuten tavanomaisessakin tarkistusmenettelyssä, jäsenvaltioiden hallitukset, komissio tai Euroopan parlamentti voivat esittää Eurooppa-neuvostolle tarkistusehdotuksia. Eurooppa‑neuvosto tekee sen jälkeen päätöksen, jossa ilmoitetaan perussopimuksiin tehdyt muutokset. Eurooppa-neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti kuultuaan komissiota, Euroopan parlamenttia ja Euroopan keskuspankkia, jos tarkistus koskee rahapolitiikan alaa. Perussopimusten uudet määräykset tulevat voimaan vasta, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet ne valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti.

YLEINEN YHDYSKÄYTÄVÄLAUSEKE

Toinen yksinkertaistettu tarkistusmenettely on Lissabonin sopimuksella käyttöön otettu yhdyskäytävälauseke. Lausekkeen avulla on mahdollista antaa säädöksiä muiden kuin perussopimuksissa määrättyjen menettelyjen mukaisesti tekemättä kuitenkaan muodollisia muutoksia perussopimuksiin. Yleinen yhdyskäytävälauseke koskee kahta tapausta:

  • kun perustamissopimuksessa määrätään, että neuvosto antaa säädöksen yksimielisellä päätöksellä, Eurooppa-neuvosto voi tehdä päätöksen, jonka mukaan neuvosto voi tehdä ratkaisunsa määräenemmistöllä
  • kun perussopimuksissa määrätään, että säädös annetaan erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen, Eurooppa-neuvosto voi tehdä päätöksen, jonka mukaan kyseinen säädös annetaan tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.

Molemmissa tapauksissa Eurooppa-neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan. Kullakin kansallisella kansanedustuslaitoksella on lisäksi oikeus vastustaa yleisen yhdyskäytävälausekkeen käyttöä ja estää se.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artiklassa tarkoitettua yhdyskäytävälauseketta sovelletaan kaikkiin EU:n politiikanaloihin lukuun ottamatta puolustuspolitiikkaa ja päätöksiä, joilla on sotilaallista merkitystä. Euroopan unionista ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyissä sopimuksissa kuitenkin määrätään tiettyihin erityisaloihin sovellettavista yhdyskäytävälausekkeista (ks. tiivistelmä "Lainsäädäntömenettelyt"). Näiden lausekkeiden lisäarvo verrattuna yleiseen yhdyskäytävälausekkeeseen perustuu tiettyihin menettelyllisiin erityispiirteisiin. Kansallisilla kansanedustuslaitoksilla ei esimerkiksi yleensä ole oikeutta vastustaa erityisten yhdyskäytävälausekkeiden käyttöä.

Tämä tiivistelmä on laadittu tiedotustarkoituksessa. Sillä ei ole tarkoitus tulkita tai korvata viiteasiakirjaa, joka on ainoa sitova oikeusperusta.

Viimeisin päivitys 29.01.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun