RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 23 kielellä
Uudet kielet:  BG - CS - ET - GA - LV - LT - HU - MT - PL - RO - SK - SL

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Euroopan parlamentti

JOHDANTO

Parlamentin paikkojen jakautuminen jäsenvaltioiden kesken ja parlamentin toimivalta lainsäädäntömenettelyssä ovat usein olleet merkittäviä puheenaiheita perussopimusten aiempien muutosten yhteydessä.

Euroopan unionin (EU) laajennuttua useaan otteeseen Euroopan parlamentin jäsenten määrä on jatkuvasti noussut ja antanut aihetta jäsenvaltioiden välisiin pitkällisiin neuvotteluihin. Lisäksi Euroopan parlamentin jäsenten toimivalta on laajentunut huomattavasti muun muassa yhteispäätösmenettelyn yleistymisen ansiosta.

Lissabonin sopimuksessa esitetään ehdotus Euroopan parlamentin paikkajakoa koskevaksi uudeksi menettelyksi ja lisätään huomattavasti parlamentin lainsäädäntö- ja budjettivaltaa muuttamalla EU:n päätöksentekomenettelyjä.

KOKOONPANO

Parlamentin paikkojen jakautuminen jäsenvaltioiden kesken on monitahoinen kysymys. Paikkajaon avulla on ennen kaikkea varmistettava, että jäsenvaltioille jaetaan sopiva määrä paikkoja suhteessa niiden väkilukuun. Parlamentin jäsenten kokonaismäärä ei myöskään saa ylittää tiettyä enimmäismäärää, jotta se ei haittaisi parlamentin tehokasta työskentelyä.

Parlamentin paikkojen määrästä onkin käyty pitkiä neuvotteluja, ja paikkojen jakautuminen jäsenvaltioiden kesken on yleensä vahvistettu yksityiskohtaisesti uudistussopimuksissa. Lissabonin sopimuksen tultua voimaan paikkajaosta ei enää määrätä perussopimuksissa. Tästedes Euroopan parlamentti laatii paikkajakoa koskevan ehdotuksen, jonka Eurooppa‑neuvosto hyväksyy yksimielisesti.

Lissabonin sopimuksessa annetaan näin ollen parlamentin tehtäväksi laatia paikkajakoa koskeva ehdotus, mutta vahvistetaan kuitenkin asiaa koskevat perussäännöt:

  • parlamentissa on enintään 751 jäsentä puhemies mukaan luettuna
  • jäsenvaltion edustajien vähimmäismääräksi vahvistetaan kuusi, jotta pienimpienkin jäsenvaltioiden kaikilla tärkeimmillä poliittisilla aatesuunnilla olisi mahdollisuus tulla edustetuiksi
  • jäsenvaltioiden edustajien enimmäismäärä on 96
  • paikkajako perustuu alenevan suhteellisuuden periaatteeseen. Toisin sanoen mitä suurempi on jäsenvaltion väkiluku, sitä suurempi on niiden asukkaiden määrä, joita sen jäsenet edustavat.

SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

Kesäkuussa 2009 valittuun Euroopan parlamenttiin kuuluu Nizzan sopimuksen määräysten mukaisesti 736 jäsentä. Eurooppa‑neuvosto on kuitenkin ennakoinut Lissabonin sopimuksen voimaantulon määräämällä Euroopan parlamentin kokoonpanoa koskevia siirtymätoimenpiteitä. Se täsmentääkin 11 ja 12 päivänä joulukuuta 2008 antamissaan päätelmissä (FR ), että Euroopan parlamentin edustajien määrä kasvaa 754 edustajaan vaalikauden 2009–2014 loppuun asti. Kaikkien jäsenvaltioiden on ratifioitava tämä muutos. Jäsenmäärän lisäyksen lopulliseen hyväksymiseen saakka 18 ylimääräistä Euroopan parlamentin jäsentä ovat ainoastaan tarkkailijan asemassa.

TOIMIVALTA

Lissabonin sopimus vahvistaa EU:n demokraattista luonnetta laajentamalla Euroopan parlamentin oikeuksia. Yhteispäätösmenettelystä, jossa parlamentti on tasa‑arvoinen neuvoston kanssa, käytetään nimitystä "tavanomainen lainsäätämisjärjestys". Tämä menettely on ulotettu koskemaan uusia politiikanaloja, kuten maataloutta, oikeusasioita ja maahanmuuttoa (ks. "lainsäätämisjärjestystä" koskeva tietosivu). Parlamentti säilyttää myös hyväksymisoikeuden kuulemismenettelyn ja hyväksyntämenettelyn mukaisesti annettujen säädösten osalta. Kyseisiä menettelyjä kutsutaan tästedes nimellä "erityinen lainsäätämisjärjestys".

Parlamentti hyväksyy myös erilaisia kansainvälisiä sopimuksia, kuten assosiaatiosopimuksia sekä sopimuksia, joihin sovelletaan tavanomaista lainsäätämisjärjestystä tai, silloin kun parlamentin hyväksyntä vaaditaan, erityistä lainsäätämisjärjestystä. Sille on lisäksi ilmoitettava kaikista muun tyyppisistä kansainvälisistä sopimuksista ja kuultava niistä.

Myös parlamentin budjettivaltaa vahvistetaan. Sillä on tästä lähin tasaveroinen asema neuvoston kanssa EU:n vuotuisen talousarvion hyväksymismenettelyssä. Jako pakollisiin menoihin, joiden osalta parlamentti saattoi ainoastaan tehdä muutosehdotuksia, ja muihin menoihin, joista parlamentti viime kädessä päätti, on poistettu. Menettelyä on myös yksinkertaistettu: siihen kuuluu vain yksi käsittely parlamentissa ja neuvostossa, minkä jälkeen turvaudutaan tarvittaessa sovittelukomiteaan (SEU‑sopimuksen 314 artikla).

Parlamentti harjoittaa edelleen Euroopan komission osalta tiivistä poliittista valvontaa. Se valitsee komission puheenjohtajan ja antaa sen jälkeen hyväksyntänsä komission kokoonpanolle. SEU‑sopimuksen 234 artiklan mukaisesti parlamentti voi myös erottaa komission äänestämällä sitä koskevasta epäluottamuslauseesta.

Myös parlamentin vastuu EU:n perustamissopimusten muuttamisesta kasvaa. Sillä on aloiteoikeus ja se voi esittää neuvostolle ehdotuksen perussopimusten muuttamiseksi. Se kuuluu valmistelukuntaan, joka käsittelee perussopimusten tavanomaisessa tarkistusmenettelyssä esitettyjä ehdotuksia. Parlamentin kuuleminen on edelleen välttämätöntä perussopimusten muuttamiseksi yksinkertaistetussa tarkistusmenettelyssä, joka ei edellytä valmistelukunnan osallistumista.

TIIVISTELMÄTAULUKKO

ArtiklatAihe

SEU‑sopimus

14

Parlamentin asema ja kokoonpano

SEUT‑sopimus

223234

Parlamentin työskentelytavat ja toimivalta
Viimeisin päivitys 07.01.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun