RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Euroopan unionin oikeuden välitön oikeusvaikutus

Välittömän oikeusvaikutuksen (tai välittömän sovellettavuuden) periaate antaa kansalaisille mahdollisuuden vedota välittömästi Euroopan unionin lakiin kansallisissa ja unionin tuomioistuimissa. Periaate koskee vain joitain unionin säädöksiä. Lisäksi sen käytölle on asetettu useita edellytyksiä.

Unionin oikeuden välitön oikeusvaikutus on ensisijaisuuden periaatteen ohella yksi unionin oikeuden perusperiaatteista. Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut sen. Periaate antaa yksityisille kansalaisille mahdollisuuden vedota tuomioistuimissa unionin lakiin, vaikka vastaavaa kansallista säädöstä ei olisi annettu.

Välittömän oikeusvaikutuksen periaate takaa näin ollen unionin oikeuden sovellettavuuden ja tehokkuuden jäsenvaltioissa. Euroopan unionin tuomioistuin on kuitenkin asettanut unionin säädösten välittömälle sovellettavuudelle useita edellytyksiä. Säädöksen välitön vaikutus voi lisäksi koskea vain kansalaisen ja jäsenvaltion välisiä suhteita tai se voidaan ulottaa koskemaan kaikkien kansalaisten välisiä suhteita.

Määritelmä

Tuomioistuin vahvisti unionin oikeuden välittömän oikeusvaikutuksen 5. helmikuuta 1963 asiassa Van Gend en Loos antamassaan tuomiossa. Kyseisessä tuomiossa tuomioistuin toteaa, että unionin oikeus paitsi asettaa velvoitteita jäsenvaltioille, suo myös oikeuksia kansalaisille. Tämän ansiosta kansalaiset voivat vedota kansallisissa ja eurooppalaisissa tuomioistuimissa näihin oikeuksiin ja välittömästi Euroopan unionin lakiin, vaikka asianomainen jäsenvaltio ei olisikaan sisällyttänyt kyseistä unionin säädöstä kansalliseen lainsäädäntöönsä.

Horisontaalinen ja vertikaalinen välitön oikeusvaikutus

Unionin oikeuden välitön vaikutus voi olla vertikaalista ja horisontaalista.

Vertikaalinen välitön vaikutus ilmenee kansalaisten ja valtion suhteissa. Se tarkoittaa, että kansalaiset voivat vedota unionin säädökseen valtiota vastaan.

Horisontaalinen välitön vaikutus ilmenee kansalaisten keskinäisissä suhteissa. Se tarkoittaa, että kansalainen voi vedota unionin säädökseen toista kansalaista vastaan.

Sen mukaan, mistä säädöstyypistä on ollut kysymys, unionin tuomioistuin on hyväksynyt joko täyden välittömän oikeusvaikutuksen (eli sekä horisontaalisen että vertikaalisen välittömän oikeusvaikutuksen) tai osittaisen välittömän oikeusvaikutuksen (ainoastaan vertikaalisen välittömän oikeusvaikutuksen).

Välitön oikeusvaikutus ja primaarioikeus

Primaarioikeuden eli unionin oikeusjärjestyksen päätekstien suhteen unionin tuomioistuin on vahvistanut välittömän oikeusvaikutuksen periaatteen asiassa Van Gend en Loos annetussa tuomiossa. Se on kuitenkin ilmoittanut, että velvoitteiden on oltava tarkkoja, selkeitä ja ehdottomia. Ne eivät saa edellyttää täydentäviä toimenpiteitä kansallisella tai unionin tasolla.

Asiassa Becker antamassaan tuomiossa (19. tammikuuta 1982) unionin tuomioistuin kieltää välittömän oikeusvaikutuksen tilanteessa, jossa jäsenvaltioilla on vähänkin liikkumavaraa asianomaisen määräyksen (asiassa Kaefer ja Procacci 12. joulukuuta 1990 annettu tuomio) täytäntöönpanon suhteen.

Välitön oikeusvaikutus ja johdettu oikeus

Välittömän oikeusvaikutuksen periaate koskee myös johdettuun oikeuteen perustuvia säädöksiä, toisin sanoen säädöksiä, jotka toimielimet ovat hyväksyneet perussopimusten nojalla. Välittömän oikeusvaikutuksen soveltamisala vaihtelee kuitenkin säädöstyypin mukaan.

  • Asetus: Asetuksilla on aina välitön oikeusvaikutus. EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artiklassa määrätäänkin, että asetuksia sovelletaan sellaisinaan jäsenvaltioissa. Euroopan unionin tuomioistuin toteaa asiassa Politi 14. joulukuuta 1971 antamassaan tuomiossa, että kyse on täydestä välittömästä oikeusvaikutuksesta.
  • Direktiivi: Direktiivi on jäsenvaltioille suunnattu säädös, joka jäsenvaltioiden on saatettava osaksi kansallista oikeuttaan. Tuomioistuin tunnustaa kuitenkin niiden välittömän oikeusvaikutuksen joissain tapauksissa kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi. Näin ollen tuomioistuin on todennut oikeuskäytännössään, että direktiivillä on välitön oikeusvaikutus, kun sen säännökset ovat ehdottomia sekä riittävän selkeitä ja tarkkoja (asiassa Van Duyn 4. joulukuuta 1974 annettu tuomio). Välitön oikeusvaikutus voi kuitenkin olla luonteeltaan vain vertikaalinen, ja sitä voidaan soveltaa ainoastaan, jos jäsenvaltiot eivät ole saattaneet direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään määräajassa (asiassa Ratti 5. helmikuuta 1979 annettu tuomio).
  • Päätös: Päätöksellä voi olla välitön oikeusvaikutus, silloin kun se osoitetaan tietylle jäsenvaltiolle. Tässä tapauksessa tuomioistuin tunnustaa yksinomaan vertikaalisen välittömän oikeusvaikutuksen (asiassa Hansa Fleisch 10. marraskuuta 1972 annettu tuomio).
  • Kansainväliset sopimukset: Tuomioistuin tunnusti tiettyjen sopimusten välittömän oikeusvaikutuksen asiassa Demirel 30. syyskuuta 1987 antamassaan tuomiossa samoin edellytyksin kuin asiassa Van Gend en Loos annetussa tuomiossa
  • Lausunnot ja suositukset: Lausunnot ja suositukset eivät ole oikeudellisesti velvoittavia. Näin ollen niillä ei ole välitöntä oikeusvaikutusta.
Viimeisin päivitys 22.09.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun