RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Kansainvälisten sopimusten tekomenettely

Kansainvälisten sopimusten tekomenettely on monivaiheinen. Ensin neuvosto antaa suositukset, joissa määritellään komission neuvotteluvaltuutus. Sen jälkeen komissio neuvottelee sopimuksen ja allekirjoittaa sen neuvoston kanssa. Parlamenttia kuullaan aina, ja joissain tapauksissa tarvitaan sen hyväksyntä. Lopuksi neuvosto tekee sopimuksen. Euroopan unionin tuomioistuin saattaa osallistua prosessiin tarkastaakseen sopimuksen oikeellisuuden.

Euroopan unionin (EU) ja kolmannen maan tai järjestön välisen kansainvälisen sopimuksen tekomenettely määritellään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklassa. Menettelyssä on useita vaiheita.

Aloite

Aloitteen tekee komissio sille EU:n edustajana kuuluvan yleisen toimivallan nojalla. Se antaa neuvostolle suositukset neuvottelujen aloittamisesta. Komitologiamenettelyn mukaisesti suosituksen laativat toimivaltaiset komission yksiköt kansallisia asiantuntijoita kuullen.

Mikäli sopimus koskee yksinomaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, suositukset laatii unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.

Neuvottelut

Neuvottelujen käymisestä huolehtii komissio neuvoston valtuutuksella. Näin ollen päätöksen neuvotteluiden käynnistämisestä tekee neuvosto. Neuvosto voi lisäksi antaa komissiolle ohjeita, joissa vahvistetaan neuvotteluiden käymiselle rajatut puitteet.

Tämän jälkeen komissio käy neuvottelut yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Niiden osallistuminen menettelyyn riippuu alasta, jota sopimus koskee:

  • yksinomainen toimivalta, komissio neuvottelee yksin sopimuksen ja kansalliset asiantuntijat osallistuvat komission työhön erityiskomiteoissa komitologiamenettelyllä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.
  • Kun sopimus koskee alaa, jolla toimivalta on jaettu, komissio ja kansalliset asiantuntijat käyvät neuvottelut yhdessä.

Euroopan parlamentin hyväksyntä ja kuuleminen

Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan huomattavasti Euroopan parlamentin asemaa kansainvälisten sopimusten hyväksyntämenettelyssä. Euroopan parlamentin hyväksyntä vaaditaan:

  • kaikille sopimuksille aloilla, joilla sovelletaan joko tavallista lainsäätämisjärjestystä tai erityistä lainsäätämisjärjestystä, kun edellytetään Euroopan parlamentin hyväksyntää
  • EU:n ja kolmansien maiden assosiaatiosopimuksille
  • sopimuksille, joissa yhteistyömenettelyjä järjestämällä luodaan erityiset institutionaaliset rakenteet (esimerkiksi kun sopimuksella luodaan päätösvaltainen sekakomitea)
  • sopimuksille, joilla on huomattavia vaikutuksia EU:n talousarvioon
  • sopimukselle unionin liittymisestä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen
  • EU:n uusien jäsenvaltioiden liittymissopimuksille.

Muut sopimukset eivät edellytä Euroopan parlamentin hyväksyntää, mutta parlamenttia on kuultava menettelyn aikana.

Sopimuksen tekeminen

Sopimuksen tekomenettely on kolmivaiheinen:

  • merkitsee nimikirjoituksensa sopimustekstiin sillä varauksella, että neuvosto päättää myöhemmin tehdä sopimuksen. Se tekee neuvostolle kaksi säädösehdotusta, joista toinen koskee sopimuksen allekirjoittamista ja toinen sen tekemistä.
  • Neuvosto tekee päätöksen (joskus antaa asetuksen) sopimuksen allekirjoittamisesta. Lisäksi väliaikaisella soveltamisella halutaan mahdollistaa sopimuksen nopea soveltaminen, ja se voi perustua joko johonkin allekirjoittamisesta tehdyn päätöksen säännökseen tai samanaikaisesti allekirjoitettuun väliaikaiseen sopimukseen.
  • Neuvosto tekee sopimuksen varsinaista tekemistä koskevan päätöksen, jolla sopimus ratifioidaan. Jos on kyse sekasopimuksista, jäsenvaltioissa toteutetaan tässä yhteydessä sopimuksen ratifiointimenettely kunkin jäsenvaltion valtiosääntöjen asettamien vaatimusten mukaisesti.

Tavallisesti neuvosto tekee sopimuksen tekemistä koskevan päätöksensä määräenemmistöllä. Neuvosto tekee päätöksen kuitenkin yksimielisesti seuraavissa tapauksissa:

  • EU:n ja kolmansien maiden väliset assosiaatiosopimukset
  • sopimukset sellaisilla aloilla, joilla ratkaisut tehdään yksimielisesti.

Lisäksi EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklassa määrätään kaksi muuta erityistapausta, joissa neuvosto voi tehdä ratkaisunsa yksimielisesti:

  • kulttuuri- tai audiovisuaalisten palvelujen kaupan alan sopimukset
  • sosiaali-, koulutus- ja terveyspalvelujen kaupan alan sopimukset.

Euroopan unionin tuomioistuimen kuuleminen

Neuvosto, komissio, Euroopan parlamentti tai jäsenvaltio voivat pyytää tuomioistuimelta lausuntoa voidakseen varmistua sopimuksen oikeellisuudesta. Tarkastus koskee sopimuksen muodollista (tekomenettelyn noudattaminen) ja aineellista (vastaavuus perustamissopimuksen määräysten kanssa) oikeellisuutta. Jos tuomioistuimen kanta on kielteinen, sopimusta on tarkistettava, ennen kuin se voi tulla voimaan.

Viimeisin päivitys 20.08.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun