RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Yksipuoliset säädökset

Yksipuoliset säädökset ovat Euroopan unionin (EU) johdetun oikeuden säädöksiä. Niistä johtuvat oikeudet perustuvat toimielinten tahtoon. Ensimmäiseen säädöstyyppiin kuuluvat EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artiklassa mainitut säädökset: asetus, direktiivi, päätös, lausunto ja suositus. Toiseen säädöstyyppiin kuuluvat nk. ei-normatiiviset säädökset. Näitä ovat tiedonannot sekä valkoiset ja vihreät kirjat.

Yksipuoliset säädökset voidaan määritellä säädöksiksi, joista johtuvat oikeudet perustuvat yksinomaan toimielinten tahtoon. Toimielimet hyväksyvät ne Euroopan unionin (EU) perustamissopimusten nojalla. Yksipuoliset säädökset ovat sopimusten ohella EU:n johdetun oikeuden säädöksiä.

Yksipuolisten säädösten nimistö

EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artiklan nimistössä mainitut yksipuoliset säädökset ovat seuraavat:

Lisäksi EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 289 artiklassa erotetaan toisistaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset, jotka hyväksytään siis lainsäätämisjärjestystä noudattaen, ja muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset. Muiden kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien säädösten tarkoituksena on yleensä panna täytäntöön lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä tai tiettyjä perussopimusten määräyksiä. Ne voivat olla esimerkiksi toimielinten työjärjestyksiä, tiettyjä neuvoston päätöksiä tai komission kilpailun alalla hyväksymiä toimenpiteitä.

Myös eräät ei-normatiiviset säädökset voidaan luokitella yksipuolisiksi säädöksiksi. Näitä säädöksiä kutsutaan ei-normatiivisiksi siksi, että niitä ei mainita EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artiklan luokituksessa. Niistä on määrätty muissa perussopimusten osissa tai ne on luotu toimielinten käytännön myötä. Toimielimet käyttävät näitä säädöksiä usein. Esimerkiksi päätöslauselmat, päätelmät ja tiedonannot kuuluvat tähän ryhmään. Ei-normatiivisten säädösten soveltamisala on poliittinen, mutta ne eivät yleensä ole oikeudellisesti velvoittavia.

Yksipuoliset säädökset ovat EU:n politiikassa hyödynnettäviä välineitä

EU:n viranomaiset voivat valita säädöstyypin, jonka ne katsovat soveltuvan parhaiten politiikkansa täytäntöönpanoon. Esimerkiksi kannustavan politiikan tapauksessa neuvosto ja komissio voivat valita säädöstyypiksi suosituksen.

Toimivallan siirtämisen periaatteen mukaan säädökset perustuvat EU:sta tehdyn sopimuksen tai EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen oikeusperustaan alalla, johon EU:n viranomaisten toimet kohdistuvat. Täsmällisen oikeusperustan puuttuessa EU:n viranomaiset voivat käyttää joustomääräystä (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 352 artikla), joka koskee EU:n täydentäviä toimivaltuuksia.

EU:n toimielinten hyväksymät yksipuoliset säädökset kuuluvat EU:n tuomioistuimen valvonnan piiriin.

Yksipuolisten säädösten oikeudellinen asema

Säädöksissä on oltava johdanto-osan viitekappaleita (joiden alussa on ilmaus "ottaa huomioon") ja perustelukappaleita (joiden alussa on ilmaus "sekä katsoo seuraavaa") viittauksena niiden oikeusperustaan.

Säädökset on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Päätöksen tavoin yksipuoliset säädökset voidaan myös antaa tiedoksi niille, joille ne on osoitettu.

Yksipuoliset säädökset tulevat yleensä voimaan tiedoksiantopäivänään tai päivänä, jona ne julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Poikkeuksellisesti säädökset voivat tulla voimaan 20 päivän kuluttua niiden julkaisemisesta. Niiden soveltaminen voi myös alkaa vasta myöhemmin kuin voimaantulopäivänä.

Viimeisin päivitys 27.08.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun