RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Vihreä kirja Euroopan avoimuusaloitteesta

Arkisto

Tässä vihreässä kirjassa käynnistettiin julkinen kuuleminen kolmesta osatekijästä, joilla on tarkoitus parantaa päätöksentekomenettelyn avoimuutta. Näitä ovat selkeiden sääntöjen laatiminen edunvalvojien toiminnalle, palaute komission toteuttamasta kansalaisyhteiskunnan kuulemisesta ja yhteisesti hallinnoitujen EU:n varojen vastaanottajatietojen julkaisemisvelvoite. Aloite perustui niihin moniin erityisesti avoimuutta koskeviin toimiin, jotka komissio on jo toteuttanut eurooppalaisesta hallintotavasta julkaistun valkoisen kirjan jälkeen.

ASIAKIRJA

Vihreä kirja Euroopan avoimuusaloitteesta, annettu 3. toukokuuta 2006 [KOM(2006) 194 lopullinen – EUVL C 151, 29.6.2006].

TIIVISTELMÄ

Kertoessaan avoimuusaloitteestaan 9. marraskuuta 2005 komissio esitteli seuraavat kolme toimenpidekokonaisuutta:

  • EU:n varojen hallintaa ja käyttöä koskevan tiedotuksen lisääminen
  • EU:n toimielinten ammattietiikka
  • lobbausryhmien ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen* menettelysäännöt.

Rahoituksen alalla komissio on perustanut internetsivuston, jonka tarkoituksena on helpottaa yhteisesti hallinnoitujen EU:n varojen käytön valvontaa.

Toisen toimenpidekokonaisuuden ansiosta voitiin käynnistää Euroopan unionin muiden toimielinten kanssa uudelleen keskustelu seuraavista aiheista:

  • EU:n toimielinten poliittisten viranhaltijoiden ammattietiikkaa koskevat säännöt ja normit
  • asiakirjojen julkisuutta koskevan lainsäädännön tarkistaminen
  • EU:n petostentorjuntavirastoa OLAFia koskevien säännösten tarkistaminen.

Lopuksi komissio mainitsi vielä kolme tärkeää avoimuuspolitiikan osatekijää, joissa pitäisi edetä järjestämällä avoin julkinen kuuleminen. Juuri ne ovat tämän vihreän kirjan aiheena.

Asianomaisilta osapuolilta pyydettiin näkemyksiä näistä kolmesta aiheesta. Kuuleminen alkoi 3. toukokuuta ja päättyi 31. elokuuta 2006. Kaikki kannanotot julkaistaan komission verkkosivustolla.

Avoimuus ja edunvalvonta (lobbaus)

Komission avoimuuspolitiikkaan kuuluu lobbauksen* suhteen kahdenlaisia toimenpiteitä. Toisaalta suurelle yleisölle annetaan tietoja edunvalvojien ja komission välisistä suhteista, jotta ulkopuolinen tarkastelu olisi mahdollista. Toisaalta komissiolla on rehellisyyssäännöt, joita lobbaamisen kohteena olevien ja itse lobbaajien* kuuluu noudattaa.

Lobbaamiseen kohdistuvaa ulkopuolista tarkastelua voidaan helpottaa tietyillä vaihtoehtoisilla tavoilla:

  • antamalla lisää tietoja henkilöistä, jotka ovat osallistuneet politiikan tai säädösten laadintaan
  • ottamalla käyttöön kannusteiden avulla toimiva rekisteröintijärjestelmä.

Ensimmäisen vaihtoehdon osalta komission tarkoituksena on varmistaa, että avoimissa julkisissa kuulemisissa eturyhmiä pyydetään järjestelmällisesti kertomaan tavoitteistaan, rahoituksestaan ja edustamistaan intresseistä. Näitä tietoja pyydettäisiin sähköisellä lomakkeella.

Komissio harkitsee myös mahdollisuutta kehittää verkkopohjainen rekisteröintijärjestelmä, jota se ylläpitäisi ja johon voisivat halutessaan ilmoittautua kaikki ne edunvalvojat ja lobbaajat, jotka toivovat, että EU:n hankkeista kysytään heidän mielipidettään. Rekisteriin päästäkseen hakijan olisi ilmoitettava edustamansa tahot, päämääränsä ja rahoituksensa alkuperä. Hakijan olisi myös sitouduttava noudattamaan menettelysääntöjä.

Komissio ei pidä pakollista rekisteröintijärjestelmää tarkoituksenmukaisena vaan on tiukemman itsesääntelyjärjestelmän kannalla. Se ehdottaa kuitenkin, että itsesääntelyjärjestelmän toimivuutta tarkasteltaisiin jonkin ajan kuluttua ja tarvittaessa harkittaisiin pakollisia menettelyjä.

Sen lisäksi, että komission ja lobbaajien suhteita on voitava tarkastella ulkopuolelta, avoin lobbaus edellyttää ehdottomasti myös sääntöjä rehellisyydestä, toisin sanoen eettisestä toiminnasta. Komissio on katsonut, että vapaaehtoiset menettelysäännöt olisivat järjestelmälle hyödyllinen tuki. Vuonna 1992 antamassaan tiedonannossa erityisistä eturyhmistä komissio kehotti lobbaajia laatimaan omat menettelysääntönsä komission ehdottamien vähimmäisvaatimusten pohjalta. Tältä osin komissio katsoo nyt, että järjestelmää on syytä täydentää luomalla seuranta- ja seuraamusjärjestelmä, jota noudatetaan, kun rekisteröinnissä on tapahtunut virheitä ja/tai menettelysääntöjä on rikottu.

Palaute konsultointiprosessin vähimmäisvaatimusten soveltamisesta

Komissio antoi joulukuussa 2002 tiedonannon konsultointiprosessin vähimmäisvaatimuksista. Tavoitteena oli luoda avoimet ja johdonmukaiset konsultointisäännöt. Peruslähtökohtana oli varmistaa, että eturyhmien tarpeet otetaan asianmukaisesti huomioon komission valmistelutyössä.

Vähimmäisvaatimukset ovat olleet voimassa vuoden 2003 alusta lähtien. Ne käsittelevät konsultointiprosessiin sovellettavia yleisiä periaatteita eli osallistuvuutta, avoimuutta, vastuullisuutta, tehokkuutta ja johdonmukaisuutta.

Komission arvion mukaan vähimmäisvaatimuksia noudatettiin kokonaisuutena katsoen tyydyttävästi vuosina 2003–2005, sillä komission yksiköt sovelsivat niistä suurinta osaa asianmukaisesti. Avoimien julkisten kuulemisten yhteydessä tulleita kannanottoja ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa ole julkaistu Internetissä. Lisäksi joissakin tapauksissa ei saatu riittävästi palautetta siitä, miten konsultaatioissa saadut kannanotot otettiin huomioon komission lopullisessa ehdotuksessa.

Yhteisön varojen vastaanottajien ilmoittaminen

Euroopan komissio ilmoittaa vihreässä kirjassaan sitoutuneensa tekemään tunnetuksi EU:n varojen käyttöä erityisesti selittämällä tarkemmin, mitä EU tekee ja mitä merkitystä sillä on.

EU:n budjettivaroista voidaan todeta, että komissio hallinnoi suurinta osaa varoista yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa eikä suinkaan keskistetysti ja suoraan. Myös tiedot siitä, ketkä ovat vastaanottaneet EU:n rahoitusta, ovat nykyisin pääosin kunkin jäsenvaltion hallussa. Julkisuuteen annettavien tietojen määrä vaihteleekin huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen.

Kun kansallisella tai aluetasolla ei ole tarjolla tietoa EU:n rahoituksen vastaanottajista, kansalaiset pyytävät näitä tietoja usein komissiolta. Komissio on silloin hankalassa asemassa, koska sillä joko ei ole pyydettyjä tietoja tai sillä ei ole oikeutta luovuttaa niitä ilman kyseisen jäsenvaltion ennakolta antamaa lupaa. Lisäksi joidenkin jäsenvaltioiden kielteinen suhtautuminen tietojen julkistamiseen perustuu usein kansalliseen lainsäädäntöön tai tietosuojakäytäntöihin.

Komissio katsoo, että näiden ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan uutta, kaikkien jäsenvaltioiden suoraan soveltamaa lainsäädäntöä, jolloin samat säännöt koskisivat kaikkia EU:n varojen vastaanottajia.

Tausta

Komissio on korostanut mahdollisimman ”suuren avoimuuden” merkitystä, koska Euroopan unionin on oltava avoin julkiselle tarkastelulle, ja sen on vastattava työstään. Komissio uskoo, että tiukat avoimuusvaatimukset ovat osa nykyaikaisen hallinnon legitimiteettiä. Tämän perusteella se käynnisti marraskuussa 2005 Euroopan avoimuusaloitteen.

Aloitteen oli tarkoitus rakentua useille komission jo toteuttamille toimille, joista monet ovat osa vuodesta 1999 lähtien toteutettuja kattavia hallinnonuudistuksia ja perustuvat eurooppalaisesta hallintotavasta julkaistuun valkoiseen kirjaan. Pääsaavutuksia tällä saralla ovat seuraavat:

  • asiakirjojen julkisuudesta annettu lainsäädäntö (asetus (EY) N:o 1049/2001)
  • tietokannat komissiota avustavista neuvoa-antavista elimistä ja asiantuntijaryhmistä
  • laaja sidosryhmien kuuleminen ja perusteellinen vaikutusten arviointi ennen säädösehdotuksen tekemistä
  • hyvän hallintotavan säännöstö, joka on komission yleisösuhteiden laadukkaan hoitamisen mittapuu.

Keskeiset termit

  • Lobbaus: kaikki toiminta, jolla pyritään vaikuttamaan Euroopan unionin politiikan muotoutumiseen ja sen toimielinten päätöksentekoon.
  • Lobbaajat: lobbausta harjoittavat henkilöt, jotka toimivat yhteiskuntasuhteiden parissa työskentelevissä konsulttitoimistoissa, lakiasiaintoimistoissa, kansalaisjärjestöissä, työryhmissä (aivoriihissä) tai ammattiyhdistyksissä.
  • Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot: laaja käsite, joka kattaa eurooppalaisten eturyhmien (lobbausryhmien) lisäksi myös ammatti- ja työnantajaliitot, kansalaisjärjestöt, kuluttajajärjestöt, yhteiskunnan ja talouden toimijoiden edustajat, hyväntekeväisyysjärjestöt ja yhteisölähtöiset organisaatiot.
Viimeisin päivitys 15.09.2008

Katso myös

Tarkempia tietoja löytyy Euroopan avoimuusaloitetta koskevalta internetsivustolta (EN).

Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun