RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Kansainväliset sopimukset

Kansainväliset sopimukset ovat yksi Euroopan unionin (EU) säädöstyyppi. EU tekee kansainväliset sopimukset joko yksin tai yhdessä jäsenvaltioiden kanssa perussopimusten määräysten mukaisesti.

JOHDANTO

Lissabonin sopimuksen voimaantulon myös Euroopan unionista (EU) on tullut oikeushenkilö. EU on siis nyt kansainvälisen oikeuden subjekti, joka voi neuvotella ja tehdä kansainvälisiä sopimuksia omissa nimissään.

Näillä kansainvälisillä sopimuksilla on oikeudellisia vaikutuksia EU:n ja jäsenvaltioiden sisäiseen lainsäädäntöön. EU:n perussopimuksissa määritetään yksityiskohtaiset säännöt, joiden puitteissa EU voi tehdä kansainvälisiä sopimuksia.

Määritelmä

Kansainväliset sopimukset ovat tulosta EU:n ja kolmannen maan tai jonkin organisaation välisestä yhteisymmärryksestä. Sopimukset asettavat EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille oikeuksia ja velvoitteita. Sopimuksista tulee osa eurooppalaista oikeusjärjestystä niiden voimaantulopäivänä tai niissä määrättynä päivänä.

Kansainväliset sopimukset ovat juridisesti katsottuna johdetun oikeuden piiriin kuuluvia sopimuksia, joten niiden on oltava EU:n perustamissopimusten mukaisia. Ne ovat kuitenkin niin sanottujen "yksipuolisten" johdetun oikeuden säädösten, toisin sanoen EU:n toimielinten yksipuolisesti hyväksymien säädösten (asetukset, direktiivit ja päätökset) yläpuolella.

EU:n ulkoinen toimivalta

EU:n ulkoinen toimivalta on määritelty EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 216 artiklassa. Sen nojalla EU voi tehdä kansainvälisiä sopimuksia

  • perussopimuksissa määrätyissä tapauksissa
  • kun sopimuksen tekemisestä säädetään oikeudellisesti sitovassa säädöksessä
  • kun sopimuksen tekeminen on välttämätöntä jonkin unionin tavoitteen saavuttamiseksi myös eurooppalaisen sisäisen lainsäädännön puuttuessa
  • kun sopimuksen tekeminen voi vaikuttaa EU:n hyväksymiin sisäisen oikeuden yhteisiin sääntöihin. Sen jälkeen kun EU on hyväksynyt yhteisiä sääntöjä politiikan täytäntöön panemiseksi, jäsenvaltiot eivät enää voi sopia kolmansien maiden kanssa velvoitteista, jotka vaikuttavat yhteisiin sääntöihin.

Yksinomainen toimivalta ja jaettu toimivalta

EU:n ja jäsenvaltioiden välinen toimivallan jako näkyy myös kansainvälisellä tasolla. Näin ollen EU:lla on kansainvälisiä sopimuksia neuvotellessaan ja tehdessään joko yksinomainen toimivalta tai jäsenvaltioiden kanssa jaettu toimivalta.

Toimivallan ollessa yksinomainen ainoastaan EU voi neuvotella ja tehdä sopimuksen. EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklassa nimetään alat, joilla EU:lla on yksinomainen toimivalta kansainvälisten sopimuksen tekemiseen.

Kun EU:lla on jaettu toimivalta jäsenvaltioiden kanssa, sopimuksen tekevät EU ja jäsenvaltiot yhdessä. Tällöin kyseessä on sekasopimus, jolle on saatava jäsenvaltioiden hyväksyntä. Jaetun toimivallan piiriin kuuluvat alat on lueteltu EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 4 artiklassa.

Viimeisin päivitys 13.08.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun