RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Lainsäädäntömenettelyt

JOHDANTO

Lissabonin sopimuksella pyritään parantamaan Euroopan unionin (EU) päätöksenteko- ja toimintakykyä ja samalla varmistamaan sen tekemien päätösten legitiimiys. Sopimuksella uudistetaan EU:n päätöksentekoprosessia muun muassa muuttamalla voimassa olevia lainsäädäntömenettelyitä.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 289 artiklassa viitataan tästä lähin enää vain kahdentyyppisiin lainsäädäntömenettelyihin:

  • tavalliseen lainsäätämisjärjestykseen
  • erityisiin lainsäätämisjärjestyksiin.

Lisäksi Lissabonin sopimuksessa otetaan käyttöön yhdyskäytävälausekkeita. Niiden ansiosta tavallinen lainsäätämisjärjestys voidaan tietyin edellytyksin ulottaa koskemaan sellaisia aloja, jotka alun perin jäävät sen soveltamisalan ulkopuolelle.

TAVALLINEN LAINSÄÄTÄMISJÄRJESTYS

Tavallinen lainsäätämisjärjestys korvaa aiemman yhteispäätösmenettelyn. Uusi menettely on demokratian näkökulmasta kaikkein legitiimein. Se edellyttää Euroopan parlamentin toimimista toisena lainsäätäjänä neuvoston rinnalla. Ajan mittaan siitä on myös tullut yleisimmin käytetty lainsäädäntömenettely. Lissabonin sopimuksessa vakiinnutetaan tämä kehityssuunta muuttamalla menettelyn nimeä ja vahvistamalla se säännönmukaiseksi menettelyksi. Lissabonin sopimuksessa jatketaan edellisten perussopimusten mukaisesti myös tavallisen lainsäätämisjärjestyksen laajentamista uusille politiikanaloille (ks. tiivistelmä "Määräenemmistöpäätöksenteon ja tavallisen lainsäätämisjärjestyksen laajentaminen").

Tavallista lainsäätämisjärjestystä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat samat kuin aiemmassa yhteispäätösmenettelyssä. Ne on esitetty tarkemmin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklassa. Neuvosto ja parlamentti ovat tasavertaisessa asemassa. Molemmat toimielimet antavat lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset joko ensimmäisessä tai toisessa käsittelyssä. Jos ne eivät vielä toisenkaan käsittelyn päätteeksi ole päässeet yksimielisyyteen, kutsutaan koolle sovittelukomitea.

Tavallista lainsäätämisjärjestystä noudatettaessa äänestyssääntönä on määräenemmistö. Päätöksenteon helpottamiseksi ja päätöksentekomenettelyn tehostamiseksi Lissabonin sopimuksessa esitetään myös määräenemmistön uusi määritelmä (ks. tiivistelmä "Euroopan unionin neuvosto").

ERITYISET LAINSÄÄTÄMISJÄRJESTYKSET

Erityiset lainsäätämisjärjestykset korvaavat aiemmat kuulemismenettelyn, yhteistoimintamenettelyn ja hyväksyntämenettelyn. Tavoitteena on yksinkertaistaa EU:n päätöksentekomenettelyä selkeyttämällä ja tehostamalla sitä. Nimensä mukaisesti nämä menettelyt poikkeavat tavallisesta lainsäätämisjärjestyksestä.

Erityisen lainsäätämisjärjestyksen mukaan Euroopan unionin neuvosto on käytännössä ainoa lainsäätäjä. Euroopan parlamentti on ainoastaan mukana menettelyssä. Sen tehtävä rajoittuukin tapauskohtaisesti kuulemiseen tai hyväksyntään.

Tavallisesta lainsäätämisjärjestyksestä poiketen Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ei esitetä erityisistä lainsäätämisjärjestyksistä täsmällistä kuvausta. Niitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat siis tapauskohtaisia, ja niiden soveltamisesta määrätään Euroopan unionista ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyjen sopimuksen artikloissa.

YHDYSKÄYTÄVÄLAUSEKKEET

Lissabonin sopimuksessa otettiin käyttöön yhdyskäytävälausekkeita, jotta tavallista lainsäätämisjärjestystä voidaan soveltaa sellaisilla aloilla, joilla perussopimusten mukaan on noudatettava erityistä lainsäätämisjärjestystä. Lisäksi lausekkeet antavat mahdollisuuden soveltaa määräenemmistöpäätöksentekoa sellaisiin säädöksiin, jotka on hyväksyttävä yksimielisesti.

Yhdyskäytävälausekkeita on kahdentyyppisiä:

  • yleinen yhdyskäytävälauseke, jota sovelletaan kaikkiin EU:n politiikanaloihin; lausekkeen käytöstä päättää neuvosto, joka tekee ratkaisunsa yksimielisesti (ks. tiivistelmä "Perussopimusten tarkistaminen")
  • tiettyihin EU:n politiikanaloihin sovellettavat erityiset yhdyskäytävälausekkeet.

Erityisiin yhdyskäytävälausekkeisiin kuuluu yleiseen yhdyskäytävälausekkeeseen verrattuna joitakin menettelyllisiä erityispiirteitä. Kansallisilla kansanedustuslaitoksilla ei esimerkiksi yleensä ole oikeutta vastustaa niiden käyttöä samalla tavoin kuin yleisen yhdyskäytävälausekkeen käyttöä. Muissa tapauksissa tiettyjen erityislausekkeiden käyttö voidaan sallia neuvoston päätöksellä, toisin kuin yleisen lausekkeen, jonka käytöstä päättää Eurooppa‑neuvosto. Erityislausekkeiden soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat siis tapauskohtaisia, ja niistä määrätään tarkemmin perussopimusten artikloissa.

Erityisiä yhdyskäytävälausekkeita on kuusi, ja niitä sovelletaan seuraaviin aloihin:

  • monivuotinen rahoituskehys (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 312 artikla)
  • yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artikla)
  • oikeudellinen yhteistyö perheoikeuden alalla (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artikla). Tämä on ainoa erityislauseke, jonka käyttöä kansallisilla kansanedustuslaitoksilla on oikeus vastustaa
  • yksimielisen päätöksenteon tai erityisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin kuuluva tiiviimpi yhteistyö (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 333 artikla)
  • sosiaaliasioiden ala (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artikla)
  • ympäristöasioiden ala (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artikla)

Tämä tiivistelmä on laadittu tiedotustarkoituksessa. Sillä ei ole tarkoitus tulkita tai korvata viiteasiakirjaa, joka on ainoa sitova oikeusperusta.

Viimeisin päivitys 26.02.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun