RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Ihmisoikeuksista EU:n ulkopuolisten maiden kanssa käytäviä vuoropuheluja koskevat suuntaviivat

Suuntaviivat koskevat Euroopan unionin (EU) lähestymistapaa ihmisoikeusvuoropuhelujen aloittamiseen ja käymiseen EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Vuoropuhelujen tarkoituksena on ottaa ihmisoikeuskysymykset osaksi kaikkia EU:n ulkopolitiikkaan liittyviä näkökohtia.

ASIAKIRJA

Ihmisoikeuksista kolmansien maiden kanssa käytäviä vuoropuheluja koskevat Euroopan unionin suuntaviivat – Ajantasaistus. Euroopan unionin maatalous- ja kalastusneuvosto, 19. tammikuuta 2009 [ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Euroopan unioni (EU) sitoutuu ottamaan ihmisoikeudet entistä suuremmassa määrin osaksi kaikkea ulkopolitiikkaansa. Tätä varten se käsittelee ihmisoikeuksia kaikissa vuoropuheluissaan ja keskusteluissaan EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. EU saattaa myös päättää (omasta aloitteestaan tai EU:n ulkopuolisen maan pyynnöstä) aloittaa erityisen ihmisoikeuksia käsittelevän vuoropuhelun jonkin tietyn maan kanssa.

EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden välillä käytävissä erityyppisissä vuoropuheluissa käsitellään jo nyt ihmisoikeuskysymyksiä. Kyseessä ovat:

  • sopimuksiin tai yleissopimuksiin taikka strategisiin kumppanuuksiin perustuvat yleisluonteiset vuoropuhelut
  • yksinomaan ihmisoikeuksiin keskittyvät jäsennellyt vuoropuhelut
  • ad hoc -vuoropuhelut, joissa käsitellään yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan (YUTP) alaan kuuluvia asioita
  • unionin ja joidenkin kolmansien maiden erityissuhteisiin liittyvät vuoropuhelut laajasti yhteneväisten näkökantojen pohjalta.

Ihmisoikeusvuoropuhelujen tavoitteet vaihtelevat kunkin maan tilanteen mukaisesti. Tavoitteisiin voivat olla muun muassa seuraavat:

  • käsitellään yhteistä etua koskevia kysymyksiä ja vahvistetaan yhteistyötä kansainvälisillä foorumeilla, kuten Yhdistyneissä Kansakunnissa (YK)
  • eritellään ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmia kyseisessä maassa, kerätään tietoja ja pyritään kohentamaan tilannetta.

Ihmisoikeusvuoropuheluissa käsiteltävät aiheet päätetään tapauskohtaisesti. Tiettyjä pääaiheita on kuitenkin aina tarkasteltava. Niitä ovat esimerkiksi seuraavat:

  • kansainvälisten ihmisoikeussopimusten allekirjoittaminen, ratifiointi ja täytäntöönpano
  • yhteistyö ihmisoikeuksia koskevissa kansainvälisissä menettelyissä ja järjestelmissä
  • kuolemanrangaistuksen, kidutuksen ja kaikkien syrjinnän muotojen torjuminen
  • lapsen oikeudet erityisesti aseellisten selkkausten yhteydessä
  • naisten oikeudet
  • sananvapaus
  • kansalaisyhteiskunnan asema
  • ihmisoikeuksien puolustajien suojelu
  • kansainvälinen oikeudellinen yhteistyö erityisesti Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa
  • konfliktien estäminen ja oikeusvaltioperiaate
  • demokratisoitumisen ja hyvän hallintotavan edistäminen.

Vuoropuhelujen aloittaminen ja menetelmät

Euroopan unionin neuvoston ja etenkin sen ihmisoikeustyöryhmän (COHOM) tehtävänä on päättää ihmisoikeusvuoropuhelun aloittamisesta jonkin EU:n ulkopuolisen maan kanssa. Aina ennen tällaisen päätöksen tekemistä on ensin arvioitava asianomaisen maan ihmisoikeustilanne. Arvioinnissa otetaan huomioon seuraavat seikat:

  • hallituksen suhtautuminen ihmisoikeuksiin
  • hallituksen sitoutuminen ihmisoikeuksia koskeviin kansainvälisiin yleissopimuksiin
  • hallituksen halukkuus tehdä yhteistyötä YK:n menettelyjen puitteissa
  • hallituksen suhtautuminen kansalaisyhteiskuntaan
  • maan yleisen ihmisoikeustilanteen kehittyminen.

Arvioinnin perustana käytetään valtioista riippumattomien järjestöjen, YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen, Euroopan parlamentin sekä Euroopan komission laatimia tämän alan raportteja. Ennen vuoropuhelun aloittamispäätöksen tekemistä on analysoitava vuoropuhelulla tavoiteltavat päämäärät sekä siitä koituva mahdollinen hyöty ja lisäarvo.

Vuoropuhelun käymispaikka, kokoontumisvälit ja edustuksen taso päätetään aina tapauskohtaisesti. Kyseessä olevien EU:n ulkopuolisten maiden edustajien on kuitenkin mahdollisuuksien mukaan oltava ihmisoikeusasioista vastaavia hallituksen jäseniä. EU:ta puolestaan edustaa troikka. Myös kansalaisyhteiskunta voi osallistua vuoropuhelun kaikkiin eri vaiheisiin. Kokoukset pidetään mieluiten aina kyseisessä maassa, ja niiden olisi oltava vähintään yhden päivän pituisia. Jos on kyse yhteistä etua koskevista kysymyksistä ja/tai yhteistyön vahvistamista käsittelevästä vuoropuhelusta, kokoukset pidetään mieluiten Brysselissä. Vuoropuhelun aikana EU voi ottaa EU:n ulkopuolisen maan kanssa esiin yksittäisiä tapauksia, joiden osalta se pyytää vastausta ja asianomaisten henkilöiden vapauttamista. Vuoropuhelun lopuksi EU voi julkaista lehdistötiedotteen tai järjestää yhteisen lehdistötilaisuuden kyseessä olevan maan kanssa.

EU:n on varmistettava, että EU‑maiden ja EU:n ulkopuolisten maiden kahdenväliset vuoropuhelut sekä koko EU:n käymät vuoropuhelut ovat keskenään johdonmukaiset. Tähän tavoitteeseen pääseminen edellyttää tietojenvaihtoa. Epäviralliset ad hoc -kokoukset olisivat ihanteellinen keino tietojenvaihdolle. Keskusteluja on käytävä myös EU:n tukitoimien, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) varojen käytön, johdonmukaisuuden arvioimiseksi. Lisäksi EU:n on varmistettava johdonmukaisuus kansainvälisillä foorumeilla (kuten YK:n yleiskokouksessa ja ihmisoikeusneuvostossa) antamiensa päätöslauselmien sekä EU:n ihmisoikeuksien alalla käymien vuoropuhelujen välillä.

Vuoropuhelujen arviointi ja seuranta

EU:n ulkopuolisten maiden kanssa ihmisoikeuksista käytävät vuoropuhelut on mieluiten arvioitava joka toinen vuosi. Arvioinnin toteuttaa EU:n puheenjohtajavaltio yhteistyössä neuvoston sihteeristön ja etenkin COHOM:n kanssa. Myös kansalaisyhteiskunta osallistuu arviointiin. Puheenjohtajavaltio voi myös tapauskohtaisesti turvautua ulkopuolisen konsultin palveluihin. Arvioinnissa otetaan huomioon ne tavoitteet, jotka EU oli asettanut ennen vuoropuhelun aloittamista, sekä odotettavissa oleva lisäarvo. Lisäksi on analysoitava vuoropuhelun ensisijaisissa aiheissa tapahtunutta edistymistä sekä sitä, missä määrin EU:n toiminta on myötävaikuttanut tapahtuneeseen edistymiseen. EU voi arvioinnin tuloksen perusteella mukauttaa vuoropuhelua, päättää jatkaa sitä sellaisenaan tai lopettaa sen (jos suuntaviivojen tavoitteita ei ole saavutettu tai jos tulokset eivät ole tyydyttäviä). Samoin vuoropuhelu, jonka tavoitteet on saavutettu ja joka on näin ollen menettänyt merkityksensä, voidaan päättää keskeyttää.

Vuoropuhelujen täytäntöönpano

Jatkuvuus ja varmat rakenteet, joilla avustetaan neuvoston vuorossa olevaa puheenjohtajaa valmistelu- ja jatkotoimissa, ovat välttämättömiä vuoropuhelujen hallinnoinnin kannalta. EU voi ottaa vuoropuheluihin mukaan yksityisen säätiön tai järjestön, joka on erikoistunut ihmisoikeusasioihin. EU sitoutuu ottamaan kaikkiin vuoropuheluihin osallistuviin valtuuskuntiinsa mukaan ihmisoikeusalan asiantuntijan.

Viimeisin päivitys 05.10.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun