RSS
Aakkosellinen hakemisto

Sanasto

Vakaus- ja kasvusopimus

Sanastoa ajantasaistetaan parhaillaan Lissabonin sopimuksen allekirjoittamisen seurauksena.

Vakaus- ja kasvusopimus kuuluu talous- ja rahaliiton (EMU) kolmanteen vaiheeseen, joka alkoi 1. tammikuuta 1999. Sopimuksen tarkoituksena on varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat budjettikuria yhteisen rahan, euron, käyttöönoton jälkeenkin.

Vakaus- ja kasvusopimus on käytännössä paketti, joka koostuu Eurooppa-neuvoston päätöslauselmasta (annettu Amsterdamissa 17. kesäkuuta 1997) sekä kahdesta 7. heinäkuuta 1997 annetusta neuvoston asetuksesta. Näissä säädöksissä täsmennetään rahaliittoa koskevat tekniset säännöt (jäsenvaltioiden budjettitilanteiden valvonta sekä talouspolitiikkojen yhteensovittaminen; liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn käynnistäminen). Molempia asetuksia muutettiin kesäkuussa 2005 vakaus- ja kasvusopimuksen soveltamista käsitelleiden keskustelujen seurauksena.

Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet keskipitkällä aikavälillä saavuttamaan lähes tasapainoisen budjettitilanteen sekä esittämään neuvostolle ja komissiolle vakausohjelmansa 1. maaliskuuta 1999 mennessä (ohjelma ajantasaistetaan joka vuosi). Myös EMUn kolmannen vaiheen ulkopuolelle jättäytyvien jäsenvaltioiden, jotka eivät siis (vielä) ole ottaneet euroa käyttöön, on esitettävä saman mallin mukaan omat lähentymisohjelmansa.

Vakaus- ja kasvusopimus tarjoaa neuvostolle mahdollisuuden määrätä seuraamuksia sellaiselle rahaliittoon osallistuvalle jäsenvaltiolle, joka ei toteuta liiallisen alijäämän poistamiseksi tarvittavia toimenpiteitä (ns. liiallista alijäämää koskeva menettely). Seuraamus määrätään aluksi yhteisölle maksettavan korottoman talletuksen muodossa, mutta se voidaan muuttaa myös sakoksi, jos liiallista alijäämää ei korjata seuraavan kahden vuoden aikana. Seuraamuksille ei kuitenkaan ole olemassa itsestään selviä sääntöjä, vaan neuvosto määrää niitä tapauskohtaisesti.

Katso:

Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun