RSS
Aakkosellinen hakemisto

Sanasto

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla tarkoitetaan työmarkkinaosapuolten käymiä neuvotteluita, joissa ne pyrkivät puolustamaan jäsentensä etuja.

Vuoropuhelu vaikuttaa Euroopan sosiaalipolitiikan muotoiluun. Työmarkkinaosapuolten järjestöt osallistuvat keskusteluihin, kuulemisiin, neuvotteluihin ja EU:n tasolla toteutettavaan yhteiseen toimintaan, joka täydentää kansallisia toimia.

Vuoropuhelun käynnisti Euroopan komissio vuonna 1985, ja se on tunnustettu Euroopan yhtenäisasiakirjassa. Vuoropuhelun toiminta on määritelty Maastrichtin sopimukseen liitetyllä työmarkkinaosapuolia koskevalla sopimuksella, joka on sittemmin sisällytetty Amsterdamin sopimukseen. Lissabonin sopimuksessa tunnustetaan työmarkkinaosapuolten merkittävä asema EU:n tasolla. Euroopan unioni (EU) tukee työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua kunnioittaen osapuolten itsemääräämisoikeutta.

EU:n tasolla käytävä työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu voi olla luonteeltaan:

  • kolmikantaista, jolloin siihen osallistuvat sekä työmarkkinaosapuolet että EU:n toimielimet. Osapuolet tapaavat kasvua ja työllisyyttä käsittelevässä sosiaalialan kolmikantahuippukokouksessa;
  • kaksikantaista, jolloin siihen osallistuvat vain työnantajajärjestöt ja työntekijäjärjestöt.

EU:n tasolla käytävä työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu voi olla:

  • toimialakohtaista; tällöin osapuolet kokoontuvat käsitelläkseen kysymyksiä, jotka koskevat taloutta kokonaisuutena, pääasiassa sosiaalialan kolmikantahuippukokouksessa ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun komiteassa;
  • alakohtaista; tällöin työmarkkinaosapuolet kokoontuvat oman alansa toimijoiden kesken alakohtaisissa neuvottelukomiteoissa.

Komissio edistää työmarkkinaosapuolten kuulemista ja tukee niiden välistä vuoropuhelua. Komissio kuulee niitä kaikista työllisyyttä ja sosiaaliasioita koskevista lakiesityksistä (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 154 artikla). Kuulemisen perusteella työmarkkinaosapuolet voivat neuvotella sopimuksia, jotka ne panevat täytäntöön itsenäisesti kansallisten menettelyidensä mukaisesti tai pyytämällä niiden täytäntöönpanoa neuvoston päätöksellä (SEUT 155 artikla).

Katso:

Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun