RSS
Aakkosellinen hakemisto

Sanasto

Avoin koordinointimenetelmä

Avoin koordinointimenetelmä perustettiin työllisyyspolitiikan ja Luxemburgin prosessin yhteyteen. Se on määritelty Lissabonin strategian (2000) toteuttamisen välineeksi.

Avoin koordinointimenetelmä muodostaa uuden kehyksen jäsenvaltioiden sellaiselle yhteistyölle, jolla pyritään lähentämään kansallisia politiikkoja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä hallitustenvälisessä menetelmässä jäsenvaltiot arvioivat toisiaan (vertaisarviointi), ja komissiolla on ainoastaan valvova tehtävä. Euroopan parlamentti ja yhteisön tuomioistuin jäävät lähes kokonaan avoimen koordinointimenetelmän ulkopuolelle.

Avointa koordinointimenetelmää käytetään jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvilla aloilla, joita ovat työllisyys, sosiaalinen suojelu, sosiaalinen osallisuus, koulutus ja ammatillinen koulutus sekä nuoriso.

Sen kulmakiviä ovat

  • yhdessä nimetyt ja määritellyt tavoitteet (jotka neuvosto hyväksyy)
  • yhdessä määritellyt mittarit (tilastot, indikaattorit, suuntaviivat)
  • vertaileva analyysi ("benchmarking") eli jäsenvaltioiden suoritusten vertailu ja parhaiden käytäntöjen vaihto (komissio valvoo).

Avoimessa koordinointimenetelmässä käytetään alasta riippuen erilaisia ei-sitovia säädöksiä, jotka velvoittavat jäsenvaltioita enemmän tai vähemmän mutta eivät koskaan ole direktiivejä, asetuksia tai päätöksiä. Esimerkiksi Lissabonin strategian yhteydessä avoin koordinointimenetelmä edellyttää jäsenvaltioiden laativan kansallisia uudistussuunnitelmia ja toimittavan ne komissiolle. Nuorisopolitiikassa sen sijaan ei aseteta määrällisiä tavoitteita, eikä tavoitteiden saavuttamiseksi laadita EU:ssa koordinoitavia kansallisia toimintasuunnitelmia. Jäsenvaltiot arvioivat etenemistä itse.

Katso:

Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun