RSS
Aakkosellinen hakemisto

Sanasto

Naapuruus(politiikka)

Euroopan unionin naapuruuspolitiikalla pyritään luomaan erityissuhteet sellaisiin EU:n Itä-Euroopassa, Välimeren eteläpuolella ja Etelä-Kaukasiassa sijaitseviin naapurimaihin, joilla ei ole jäsenyysnäkymiä. Naapuruuspolitiikka, joka laadittiin vuonna 2003 laajentumisesta aiheutuvien hyötyjen jakamiseksi naapurimaiden kanssa ja uusien kahtiajakojen syntymisen estämiseksi, on osa Euroopan unionin turvallisuusstrategiaa.

Naapuruuspolitiikassa keskitytään demokratian, vapauksien, vaurauden, turvallisuuden ja vakauden edistämiseen laajentamalla kunkin naapurimaan kanssa jo vakiintuneita suhteita. Erityissuhteiden luominen edellyttää kuitenkin molemminpuolista halua kunnioittaa yhteisiä arvoja: demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia, hyvää hallintoa, markkinatalouden periaatetta ja kestävää kehitystä.

Naapuruuspolitiikkaa toteutetaan kahdenvälisillä toimintasuunnitelmilla, jotka perustuvat kyseisen naapurivaltion tarpeisiin sekä sen ja unionin yhteisiin etuihin. Toimintasuunnitelmat muodostavat 3–5-vuotisen työohjelman, joka sisältää poliittisia ja taloudellisia uudistuksia, lainsäädännön lähentämistä yhteisön lainsäädäntöön, osallistumista joihinkin yhteisön ohjelmiin sekä yhteistyön ja vuoropuhelujen kehittämistä tai lujittamista.

Ennen naapuruuspolitiikkaa tehdyt kahdenväliset sopimukset muodostavat naapuruuspolitiikan täytäntöönpanon puitteet. Naapurimaat saavat myös taloudellista ja teknistä tukea, ennen kaikkea eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineestä (ENPI), joka vuosien 2007 ja 2013 välisenä aikana korvaa Tacis- ja MEDA-ohjelmat (2000–2006).

Katso:

Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun