RSS
Aakkosellinen hakemisto

Sanasto

Lainsäädännön yksinkertaistaminen

Lainsäädännön yksinkertaistaminen tarkoittaa sen karsimista siten, että noudatetaan tiukasti välttämättömyyden ja suhteellisuuden periaatteita. Pääasiallisina keinoina ovat säädösten uudelleenlaatiminen, lainsäädännön kodifiointi sekä koonnelman laatiminen säädöksistä.

EU:n lainsäädäntö on lisääntynyt viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen tavoitevuoteen 1992 mennessä edellytti runsaasti EU:n sääntelyä. Kun EU:n sääntelyä on lisätty, on väistämätöntä, että joillakin aloilla on syntynyt päällekkäisyyttä ja toistoa.

Näissä olosuhteissa lainsäädännön yksinkertaistamisesta on tullut ensisijainen tavoite, jolla halutaan varmistaa yhteisön toiminnalle välttämätön avoimuus ja tehokkuus. Toukokuussa 1996 käynnistettiin kokeiluhanke (SLIM: Simplification of Legislation for the Internal Market), joka käsittää neljä erityisalaa. Sen toimintaa parannettiin monivuotisella yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamis- ja päivitysohjelmalla, jonka Euroopan komissio hyväksyi vuoden 2003 helmikuussa. Ohjelmalla pyritään vähentämään byrokratiaa, parantamaan sääntelyn laatua ja laatimaan parempia säädöksiä.

Vastauksena hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan (1997) liitettyyn yhteisön lainsäädännön valmistelun laatua koskevaan julistukseen hyväksyttiin joulukuussa 1998 toimielinten välinen sopimus, jossa määritellään suuntaviivat lainsäädännön valmistelun laadun parantamiseksi. Joulukuussa 2003 hyväksyttiin uusi toimielinten välinen sopimus paremmasta lainsäädännöstä ja se kattaa valmistelun laadun lisäksi myös muita seikkoja.

Katso:

Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun