RSS
Aakkosellinen hakemisto

Sanasto

Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP)

Euroopan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP) sisältyy yhteisen puolustuspolitiikan asteittainen määrittäminen. Yhteinen puolustuspolitiikka saattaa puolestaan johtaa myöhemmin yhteiseen puolustukseen. Sen tarkoituksena on antaa unionille mahdollisuus kehittää siviili- ja sotilasvalmiuksiaan kriisinhallintaan ja konfliktien ehkäisyyn kansainvälisellä tasolla. Se edistää näin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämistä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan mukaisesti. Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ei edellytä Euroopan armeijan perustamista, vaan sitä kehitetään Natoon yhteensopivalla tavalla ja Naton kanssa koordinoiden.

Maastrichtin sopimus (1992) oli ensimmäinen sopimus, johon sisältyi määräyksiä unionin turvallisuuspoliittisista velvoitteista ja mahdollisesta yhteisestä puolustuspolitiikasta. Amsterdamin sopimuksen (1999) voimaantulon seurauksena Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen (V osastoon) sisällytettiin uusia tehtäviä, kuten kriisinhallinta- ja rauhanturvatehtävät. Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (PTK), EU:n sotilaskomitea (EUSK) ja EU:n pääesikunta muodostavat unionin itsenäisen puolustus- ja sotilaspolitiikan pysyvät poliittiset ja sotilaalliset rakenteet. Lisäksi Helsingissä joulukuussa 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti unionille yleistavoitteeksi pystyä kokoamaan jopa 60 000 miehen joukon 60 päivässä vähintään vuoden ajaksi.

Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan, että yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP) on keskeinen osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. YTPP:sta tulee "yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka", ja se voi johtaa yhteiseen puolustukseen, jos Eurooppa-neuvosto niin yksimielisesti päättää (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 42 artikla). Neuvosto tekee YTPP:aa koskevat päätökset yksimielisesti.

Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja vastaa yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta ja niin kutsuttujen Petersbergin tehtävien siviili- ja sotilasnäkökohtien yhteensovittamisesta (SEU 43 artikla). Jäsenvaltiot voivat osallistua näiden tehtävien toteutukseen pysyvän rakenteellisen yhteistyön puitteissa.

Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan jäsenvaltioiden ja unionin yhteisvastuuta koskevaa velvoitetta toisia jäsenvaltioita kohtaan asettamalla

  • "yhteistä puolustusta koskeva lauseke", joka velvoittaa jäsenvaltiot auttamaan jäsenvaltiota, joka joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi omalla alueellaan, ja
  • "yhteisvastuulauseke" (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 222 artikla), joka antaa mahdollisuuden ottaa käyttöön kaikki siviili- tai sotilaskeinot sellaisen jäsenvaltion auttamiseksi, joka on joutunut terrori-iskun taikka luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi.

Lisäksi Lissabonin sopimuksessa vakiinnutetaan heinäkuussa 2004 neuvoston yhteisen toiminnan kautta perustetun Euroopan puolustusviraston asema. Puolustusviraston tehtävänä on

  • kehittää unionin puolustusvalmiuksia erityisesti kriisinhallinnan alalla
  • kehittää unionin teollisia ja teknisiä valmiuksia puolustusmateriaalialalla
  • edistää eurooppalaista yhteistyötä puolustusmateriaalialalla.

Katso:

Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun