RSS
Aakkosellinen hakemisto

Sanasto

Talous- ja rahaliitto (EMU)

Talous- ja rahaliitto (EMU) merkitsee unionin jäsenvaltioiden talous- ja rahapolitiikkojen yhdenmukaistamisprosessia, jonka tavoitteena on yhteisen rahan, euron, käyttöönottaminen. EMU oli Maastrichtissa joulukuussa 1991 pidetyn hallitustenvälisen konferenssin (HVK) pääaihe.

EMU on kehittynyt kolmessa vaiheessa:

  • Ensimmäinen vaihe (1.7.1990–31.12.1993): pääomien vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä, talouspolitiikkojen läheinen yhteensovittaminen ja keskuspankkien välinen läheinen yhteistyö.
  • Toinen vaihe (1.1.1994–31.12.1998): jäsenvaltioiden talous- ja rahapolitiikkojen lähentyminen (hintatason vakauden ja terveen julkisen talouden varmistamiseksi) ja Euroopan rahapoliittisen instituutin (ERI) ja sen jälkeen Euroopan keskuspankin (EKP) perustaminen vuonna 1998.
  • Kolmas vaihe (alkoi 1.1.1999): valuuttakurssien kiinnittäminen peruuttamattomasti euroon sekä yhteisen rahan käyttöönotto valuuttamarkkinoilla ja sähköisessä maksuliikenteessä. Euron käyttöönotto käteismaksuissa.

Toistaiseksi Euroopan unionin 27 jäsenmaasta 17 on ottanut käyttöön yhteisen rahan.

Kolme jäsenvaltiota ei osallistu euroalueeseen: Yhdistynyt kuningaskunta ja Tanska, jotka hyödyntävät mahdollisuutta jättäytyä EMUn ulkopuolelle (”opt-out”), ja Ruotsi, jossa euron käyttöönottoa koskeva kansanäänestys päätyi kielteiseen tulokseen syyskuussa 2003. Unioniin 1. toukokuuta 2004 ja 1. tammikuuta 2007 liittyneiden jäsenvaltioiden on tarkoitus siirtyä euron käyttöön, kun ne täyttävät kaikki lähentymisperusteet. Niille ei jäsenyysneuvotteluissa myönnetty vapauttavia lausekkeita.

EMUn pitkän aikavälin menestyksen varmistamiseksi on vastattava tiettyihin haasteisiin, joita ovat julkisen talouden vakauttaminen ja jäsenvaltioiden talouspolitiikoiden entistä tiiviimpi yhteensovittaminen.

Katso:

Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun