Lähentymisperusteet

Jotta EU-maat voivat ottaa valuutakseen euron, niiden on saatettava kansallinen lainsäädäntönsä tätä koskevan EU:n lainsäädännön mukaiseksi. Niiden on myös täytettävä seuraavat Maastrichtissa vuonna 1991 sovittua neljä erityistä edellytystä, joita kutsutaan lähentymisperusteiksi.

• Hintavakaus. Kestävän hintatason vakaus ja keskimääräisen rahanarvon alenemisaste, joka ylittää enintään 1,5 prosenttiyksiköllä enintään kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavan asteen.
• Terve ja kestävä julkistalous. Maa ei saa olla liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn kohteena.
• Lähentymisen pysyvyys. Pitkän aikavälin korkokantojen keskimääräinen nimellistaso on enintään kaksi prosenttiyksikköä suurempi verrattuna kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavaan tasoon.
• Valuuttakurssivakaus. EU:n valuuttakurssimekanismin (ERM II) tavanomaisen vaihteluvälin noudattaminen ainakin kahden vuoden ajan ilman vakavia jännitteitä siten, ettei valuutan ulkoista arvoa suhteessa euroon ole alennettu, sen osoittamiseksi, että maa kykenee hallinnoimaan talouttaan turvautumatta liiallisiin valuuttakurssien vaihteluihin.

Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (140 artikla ja liitteenä oleva pöytäkirja) sisältää talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtymistä koskevat säännöt. Siirtyminen tapahtuu EU-maan ottaessa euron käyttöön valuutakseen.

KS. MYÖS:

• Euroopan unionin neuvosto
• Talous- ja rahaliitto (EMU)
• Euroalue
• Euroopan unioni
• Vakaus- ja kasvusopimus
• EU:n talous- ja rahaliitto (tiivistelmä)
• Talous- ja rahaliiton vahvistaminen (tiivistelmä)
• Uudet aloitteet talous- ja rahaliiton vahvistamiseksi (tiivistelmä)
• Liittymisen lähentymisperusteet (Euroopan komissio)
• Lähentymiskriteerit (Euroopan keskuspankki).