RSS
Aakkosellinen hakemisto

Sanasto

Omat varat

Euroopan yhdentymisen alkuvaiheessa Euroopan yhteisön (EY) talousarvio oli riippuvainen jäsenvaltioiden maksuosuuksista.

Huhtikuun 21. päivänä 1970 tehdyn päätöksen seurauksena jäsenvaltioiden maksuosuudet korvattiin omilla varoilla. Näillä tarkoitetaan jäsenvaltioiden varainsiirtoja yhteisön budjettiin Euroopan unionin (EU) menojen kattamiseksi. Koska yhteisön talousarvio rahoitetaan omista varoista, EU:sta tuli näin taloudellisesti itsenäinen.

Omat varat voivat tällä hetkellä yhteensä olla enintään 1,24 prosenttia jäsenvaltioiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta (BKTL). Omien varojen järjestelmä käsittää neljä tulonlähdettä:

  • maatalousmaksut ja sokerimaksut, jotka ovat pääasiassa yhteisen markkinajärjestelyn piiriin kuuluvista yhteisön ulkopuolisista maista tuotavien maataloustuotteiden tulleja sekä sokeri-, isoglukoosi- ja inuliinisiirappimaksuja,
  • tullit, joita kerätään ulkorajoilla yhteistä tullitariffia soveltaen kolmansista maista peräisin olevasta tuonnista.

Nämä kaksi ovat niin sanottuja perinteisiä omia varoja.

  • arvonlisäverotulot, joita kerätään kunkin jäsenvaltion arvonlisäverokertymästä tietty prosenttimäärä. Vuonna 2004 prosenttimäärä laskettiin 0,50 prosenttiin. Se noudattaa rajattua alv-perustetta, joka voi olla enintään 50 prosenttia jäsenvaltion BKTL:stä,
  • bruttokansantulo (BKTL) (ns. "neljäs tulolähde"), joka otettiin käyttöön vuonna 1988. Sitä kutsutaan "täydentäväksi" tulolähteeksi, koska se määräytyy kolmen muun tulolähteen perusteella. Osuus BKTL:stä määritellään talousarviomenettelyssä kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketun BKTL:n perusteella.

Katso:

Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun