RSS
Aakkosellinen hakemisto

Sanasto

Yhteinen kauppapolitiikka

Yhteinen kauppapolitiikka on yksi Euroopan unionin ulkosuhteiden keskeisimmistä välineistä (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207 artikla). Se kuuluu kokonaisuudessaan unionin yksinomaiseen toimivaltaan (SEUT 3 artikla). Sen ansiosta on voitu muodostaa yhteisön jäsenvaltioiden välinen tullialue.

Yhteinen kauppapolitiikka merkitsee yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa ylläpidettävien kauppasuhteiden yhtenäistä hallintaa muun muassa yhteisen tullitariffin ja tuontiin ja vientiin sovellettavien yhteisten tullimenettelyjen kautta. Lissabonin sopimuksessa yhteinen kauppapolitiikka laajennetaan koskemaan myös ulkomaisia suoria sijoituksia.

Unioni tukee kaupan rajoitusten ja tulliesteiden poistamista. EU suojelee eurooppalaisia markkinoita käyttäen erilaisia välineitä, kuten polkumyynnin ja tukien vastaisia toimenpiteitä, kaupan esteitä koskevaa asetusta ja suojatoimenpiteitä.

Komissio neuvottelee unionin nimissä kaupan alan kansainvälisiä yhteistyösopimuksia kahdenvälisten ja monenvälisten suhteidensa puitteissa. Neuvosto päättää näiden sopimusten tekemisestä määräenemmistöllä Euroopan parlamentin annettua hyväksyntänsä; parlamentti pidetään ajan tasalla neuvotteluiden etenemisestä. Neuvosto tekee päätöksensä kuitenkin yksimielisesti, kun kyse on sopimuksista, jotka koskevat palvelukauppaa, teollis- ja tekijänoikeuksia, ulkomaisia suoria sijoituksia, kulttuuri- ja audiovisuaalialan palveluja sekä sosiaali-, koulutus- ja terveyspalveluja.

Komissio on Maailman kauppajärjestön (WTO) aktiivinen jäsen.

Euroopan unioni tukee vapaata ja sopusointuista kauppaa, joka on kaikkien kansainvälisten toimijoiden etujen mukaista. Se tukee erityisesti kehitysmaiden osallistumista kansainväliseen kauppaan tarjoamalla niille kauppaa tukevaa apua.

Katso:

Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun