Sanasto
Unionin kansalaisuus
EU:n kansalaisuus otettiin käyttöön Maastrichtissa vuonna 1992 allekirjoitetulla Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella (EU-sopimus). Sopimuksessa Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) vahvistettiin EU:n kansalaisuudesta johtuvat oikeudet.
Jokainen jäsenvaltion kansalainen katsotaan samalla unionin kansalaiseksi, ja näin ollen hänellä on oikeus:
- liikkua ja oleskella missä tahansa unionin alueella
- äänestää ja asettua ehdolle kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa asuinmaassa
- saada minkä tahansa jäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta suojelua EU:n ulkopuolella, jos kansalaisen omalla jäsenvaltiolla ei ole siellä edustusta
- vedota Euroopan parlamenttiin ja kannella Euroopan oikeusasiamiehelle
- ottaa yhteyttä unionin toimielimiin jollakin virallisista kielistä ja saada vastaus samalla kielellä
- oikeus tasa-arvoiseen kohteluun ilman kansallisuuteen, sukupuoleen, rotuun, uskonnolliseen vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää
- pyytää komissiota esittämään säädösehdotuksia (kansalaisaloite)
- tutustua Euroopan unionin toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin tietyin edellytyksin (SEUT:n 15 artikla).
Neuvoston voi yksimielisesti Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan täydentää edellä lueteltuja oikeuksia.
Unionin kansalaisuus ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta, vaan täydentää sitä. Se antaa kansalaisille konkreettisemman tunteen kuulumisesta unioniin.
Katso: