RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Rehujen ja elintarvikkeiden virallinen valvonta

Elintarvikkeita koskevan lainsäädännön ("hygieniapaketin") tarkistuksen yhteydessä tällä asetuksella järjestetään uudestaan elintarvikkeiden ja rehujen viralliset tarkastukset siten että ne liittyvät kaikkiin tuotantovaiheisiin kaikilla toimialoilla. Asetuksessa määritetään Euroopan unionille tarkastusten järjestämisessä kuuluvat tehtävät sekä vahvistetaan säännökset, joita virallisten tarkastusten suorittamisesta vastaavien kansallisten viranomaisten on noudatettava, mukaan luettuna yhteisön lainsäädännön noudattamatta jättämisen johdosta toteutettavat täytäntöönpanotoimenpiteet.

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta [ks. muutossäädökset].

TIIVISTELMÄ

Asetuksella pyritään korjaamaan puutteita, joita esiintyy elintarvikkeiden ja rehujen virallista valvontaa koskevassa lainsäädännössä. Tähän pyritään jäsenvaltioiden valvontajärjestelmien suunnittelua ja kehittämistä varten laaditun yhteisön yhdenmukaistetun toimintamallin avulla.

Asetuksella pyritään

  • estämään, poistamaan tai vähentämään hyväksyttäville tasoille ihmisiin ja eläimiin joko suoraan tai ympäristön kautta kohdistuvia riskejä
  • takaamaan oikeudenmukaiset käytännöt rehujen ja elintarvikkeiden kaupassa ja suojelemaan kuluttajien etuja, myös niitä, jotka koskevat rehujen ja elintarvikkeiden merkitsemistä ja muuta kuluttajille annettavaa tietoa.

Virallisella valvonnalla tarkoitetaan "kaikenlaisia toimivaltaisen viranomaisen tai yhteisön suorittamia valvontatoimia, joilla todetaan, noudatetaanko rehu- ja elintarvikelainsäädäntöä ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevia sääntöjä".

Tätä asetusta ei sovelleta viralliseen valvontaan, joka koskee maataloustuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn sääntöjen noudattamista.

VIRALLISIIN TARKASTUKSIIN LIITTYVÄT VELVOITTEET

Jäsenvaltioiden viranomaisten vastuuseen liittyvät perusperiaatteet on vahvistettu elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) 178/2002. Käsillä olevassa asetuksessa kuvataan yksityiskohtaisemmin, kuinka nämä periaatteet on tulkittava ja pantava täytäntöön.

Jäsenvaltioiden on virallisen valvonnan avulla kyettävä panemaan täytäntöön kansallinen ja yhteisön rehu- ja elintarvikelainsäädäntö ja toteamaan sen noudattaminen. Virallinen valvonta tapahtuu säännöllisesti, yleensä ilman ennakkovaroitusta, ja sitä on harjoitettava rehujen ja elintarvikkeiden kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa. Valvonta on määriteltävä tunnistettujen riskien, valvonnasta saatujen aiempien kokemusten, rehu- ja elintarvikealan toimijoiden jo suorittaman valvonnan luotettavuuden sekä mahdollista lainsäädännön noudattamatta jättämistä koskevien epäilysten perusteella.

Toimivaltaiset viranomaiset

Jäsenvaltioiden on nimettävä viranomaiset, joilla on toimivalta harjoittaa virallista valvontaa. Viranomaisten on täytettävä tietyt toimintakriteerit, joiden on määrä taata valvonnan tehokkuus ja puolueettomuus. Viranomaisten käytössä on oltava tehtävien hoitoon tarvittavat laitteet ja pätevä henkilökunta (alat on määritelty tarkemmin liitteessä II). Viranomaisilla on oltava valmiit varosuunnitelmat, joita ne ovat valmiit toteuttamaan hätätapauksissa. Sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset saavuttavat asetuksessa vahvistetut tavoitteet, voidaan suorittaa sisäisiä ja ulkoisia tarkistuksia.

Mikäli osa valvontatehtävistä on siirretty alueellisille tai paikallisille viranomaisille, on välttämätöntä, että toimivaltaisen keskusviranomaisen ja siirrettyä toimivaltaa käyttävien viranomaisten yhteistyö on tehokasta.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat siirtää tiettyjä valvontatehtäviä muille kuin viranomaistahoille, mikäli nämä tahot noudattavat toiminnassaan tarkkaan tässä asetuksessa määritettyjä ehtoja. Siksi säädetään menettelystä sellaisten tehtävien luetteloimiseksi, jotka voidaan tai joita ei voida siirtää. Täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamista ei voida siirtää. Toimivaltainen viranomainen voi suorittaa tarkastuksia tahoilla, joille tehtäviä on siirretty.

Avoimuus ja luottamuksellisuus

Toimivaltaisten viranomaisten on saatettava yleisön saataville hallussaan olevat asiaankuuluvat tiedot erityisesti, jos on olemassa perusteltuja syitä epäillä, että jokin elintarvike tai rehu voi aiheuttaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle.

Toimivaltaisten viranomaisten henkilöstöllä ei ole lupaa paljastaa valvontatehtäviensä harjoittamisen yhteydessä saatuja tietoja, jotka luonteensa vuoksi kuuluvat ammatillisen salassapitovelvollisuuden piiriin.

Näytteenotto ja määritys

Virallisessa valvonnassa on käytettävä yhteisön lainsäädännön tai kansainvälisesti hyväksyttyjen protokollien mukaisesti validoituja näytteenotto- ja määritysmenetelmiä. Määrityksissä on käytettävä liitteessä III vahvistettujen vaatimusten mukaisia menetelmiä. Määrityksiä voivat suorittaa akkreditoidut laboratoriot Euroopan standardointikomitean (CEN) laatimien standardien mukaisesti.

Varosuunnitelmat

Jäsenvaltioiden on laadittava varosuunnitelmat, joissa yksilöidään hätätilanteissa toteutettavat toimenpiteet, kun rehujen tai elintarvikkeiden on todettu voivan aiheuttaa suoraan tai ympäristön välityksellä vakavaa vaaraa ihmisille tai eläimille. Näissä varosuunnitelmissa yksilöidään toimenpiteisiin osallistuvat hallintoviranomaiset sekä niiden toimivalta ja vastuu.

Kolmansista maista tuotavien tuotteiden valvonta

Asetuksella täydennetään neuvoston direktiivin 97/78/EY määräyksiä, jotka koskevat eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden tarkastuksia. Asetuksessa säädetään muun muassa seuraavat muita kuin eläinperäisiä rehuja ja elintarvikkeita koskevat periaatteet:

  • Jäsenvaltioiden on säännöllisesti harjoitettava Euroopan unionin (EU:n) alueelle tuotavien muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden virallista valvontaa. Valvonta voi tapahtua missä hyvänsä tavaroiden jakelun vaiheessa: ennen luovutusta vapaaseen liikkeeseen tai sen jälkeen (esim. maahantuojan tiloissa), jalostuksen aikana tai vähittäismyyntipisteessä. Tullin ja toimivaltaisten viranomaisten on joka tapauksessa toimittava läheisessä yhteistyössä.
  • Yhteisön tasolla on laadittava luettelo tärkeimmistä rehuista ja elintarvikkeista, joihin tiedetään voivan liittyä vaaroja, ja se on pidettävä ajan tasalla. Tällaiset rehut ja elintarvikkeet on ehdottomasti tarkastutettava valvontaa varten erityisesti nimetyssä ja varustetussa tarkastuspisteessä. Valvontatoimet on tehtävä tavaroiden saapuessa EU:hun ennen niiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen.
  • Yhteisö voi toteuttaa virallisia valvontatoimia kolmansista maista peräisin oleville rehuille ja elintarvikkeille, jotka saapuvat vapaa-alueille ja vapaavarastoihin tai jotka osoitetaan passitukseen, tullivarastointiin, sisäiseen jalostukseen, tullivalvonnassa tapahtuvaan valmistukseen tai väliaikaiseen maahantuontiin.

Edellä mainittuihin valvontatoimiin on sisällyttävä ainakin asiakirjojen tarkastus, tunnistustarkastus ja tarvittaessa fyysinen tarkastus.

Jos todetaan, että lainsäädäntöä ei ole noudatettu, kyseessä olevat tuotteet voidaan ottaa haltuun tai takavarikoida, ja ne on tuhottava, saatettava erikoiskäsittelyyn tai lähetettävä edelleen yhteisön ulkopuolelle kyseisestä erästä vastaavan toimijan kustannuksella.

Kolmansien valtioiden suorittamat vientiä edeltävät erityistarkastukset voidaan hyväksyä sillä varauksella, että ne ovat yhteisön määräysten tai niitä vastaavina pidettävien vaatimusten mukaisia. Jos hyväksyntä on annettu, jäsenvaltion suorittamien tuontivalvontatoimien tiheyttä voidaan muuttaa.

Virallisen valvonnan rahoitus

Jäsenvaltioiden on huolehdittava virallisen valvonnan riittävästä rahoituksesta.

Jos tätä tarkoitusta varten asetetaan maksuja rehu- ja elintarvikealan toimijoille, maksujen tason määrittelyssä on sovellettava yhteisiä periaatteita. Maksujen laskemisessa käytettävät menetelmät ja tiedot on julkaistava tai saatettava muuten yleisön saataville.

Jos virallisen valvonnan yhteydessä paljastuu rehu- ja elintarvikelainsäädännön noudattamatta jättäminen, joka aiheuttaa lisävalvontatoimia, näistä valvontatoimista aiheutuneet kustannukset on perittävä niiltä rehu- ja elintarvikealan toimijoilta, joita lisävalvontatoimet koskevat.

Todistusten myöntäminen

Asetuksessa määrätään menettelystä, jonka avulla määritetään virallisen todistuksen myöntämistä edellyttävät tapaukset ja tilanteet.

Vertailulaboratoriot

Yhteisön lainsäädännössä on vahvistettu joukko yhteisön vertailulaboratorioita (liite VII). Niille voidaan myöntää EU:n rahoitusta. Yhteisön vertailulaboratorioiden tehtävänä on

  • tarjota kansallisille vertailulaboratorioille yksityiskohtaista tietoa määritysmenetelmistä,
  • järjestää vertailutestejä sekä koordinoida toimialallaan uusien määritysmenetelmien selvittämisessä tarvittavaa käytännön ja tieteellistä toimintaa,
  • järjestää koulutusta,
  • tarjota teknistä apua komissiolle.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kutakin yhteisön vertailulaboratoriota kohti nimetään yksi tai useampi kansallinen vertailulaboratorio. Nämä laboratoriot toimivat yhteisön vertailulaboratorioiden ja jäsenvaltioiden kaikkien virallisesti hyväksyttyjen laboratorioiden yhteyspisteinä.

HALLINNOLLISET TOIMENPITEET

Avunanto ja yhteistyö

Jos virallinen valvonta edellyttää useamman kuin yhden jäsenvaltion toimia, asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava toisilleen hallinnollista apua. Avunanto voidaan ulottaa aktiiviseen yhteistyöhön, myös jäsenvaltioiden asiantuntijoiden itse paikalla toisessa jäsenvaltiossa tekemiin tarkastuksiin.

Jäsenvaltioiden on nimettävä yhdyselin, jonka tehtävänä on avustaa ja koordinoida avunpyyntöjen lähettämistä, välittämistä ja vastaanottamista. Saatuaan perustellun pyynnön (vakava riski) yhdyselimen on otettava yhteys vastuullisiin viranomaisiin ja varmistettava, että pyynnön esittäneelle taholle toimitetaan kaikki tarvittavat tiedot ja asiakirjat, joiden avulla se pystyy toteamaan, onko säännöksiä noudatettu.

Kun jonkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa tietoja kolmannelta maalta, sen on välitettävä tiedot niistä mahdollisesti kiinnostuneille jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

Hallinnollista avunantoa sovelletaan kaikkeen tietojenvaihtoon lukuun ottamatta tietoja, joita ei voida luovuttaa siksi että ne ovat oikeustoimien kohteena, ja niitä, jotka voivat loukata luonnollisten tai oikeushenkilöiden kaupallisia etuja.

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Jäsenvaltioiden on laadittava yhdennetty monivuotinen valvontasuunnitelma. Valvontasuunnitelmat on pantava täytäntöön viimeistään 1. tammikuuta 2007. Suunnitelmissa on selvitettävä kattavasti kansallista valvontajärjestelmää ja sen toimintaa. Valvontasuunnitelmat on laadittava suuntaviivojen mukaisesti, jotka komissio on asettanut jäsenvaltioita kuultuaan. Suuntaviivojen avulla pyritään yhdenmukaiseen valvontamalliin ja kannustetaan omaksumaan parhaat toimintatavat.

Jäsenvaltioiden on esitettävä vuoden kuluttua valvontasuunnitelmien täytäntöönpanon alkamisesta ja siitä lähtien vuosittain komissiolle raportti, jossa alkuperäistä suunnitelmaa päivitetään. Komissio laatii jäsenvaltioiden raporttien ja komission suorittaminen tarkastusten tulosten perusteella jäsenvaltioiden kansallisten valvontajärjestelmien toiminnasta yleiskatsauksen. Katsaus toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ja se julkaistaan.

Yhteisön harjoittama valvonta jäsenvaltioissa

Tähän saakka yhteisön valvonta jäsenvaltioissa on järjestetty eri alakohtaisissa direktiiveissä komissiolle annettujen toimeksiantojen pohjalta. Tällä asetuksella vahvistettava yhtenäinen oikeusperusta ja valvontasuunnitelmien laatiminen antavat EU:n valvontayksiköille mahdollisuuden auditoida yleisesti ja kattavasti jäsenvaltioiden valvontajärjestelmät. Elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto voi tarvittaessa suorittaa tarkastuksia. Niitä voidaan tarvittaessa täydentää yksityiskohtaisemmilla auditoinneilla, jotka koskevat tiettyä alaa tai ongelmaa. Komission on laadittava kunkin suoritetun valvontatoimen osalta raportti tarkastuksen tuloksista. Raporttiin on tarvittaessa sisällyttävä suosituksia jäsenvaltioille. Jäsenvaltioiden on varmistettava suositusten asianmukainen seuranta.

Asetuksessa säädetään, että komission asiantuntijat voivat harjoittaa valvontaa myös kolmansissa maissa. Kolmansien maiden on EU:hun viemiensä tuotteiden osalta laadittava samanlaiset valvontasuunnitelmat kuin jäsenvaltioilta edellytetään. Valvontasuunnitelman on oltava teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoinen, ja siinä on otettava huomioon kullekin maalle ominainen tilanne ja rakenne sekä vietävien tuotteiden luonne.

Valvonta kolmansissa maissa

Kolmansien maiden, jotka haluavat viedä tavaroita EU:hun, on toimitettava komissiolle tiedot terveystarkastusjärjestelmiensä organisaatiosta ja yleisestä hallinnosta. Jos tiedot eivät ole tyydyttäviä, komissio voi toteuttaa tilapäistoimenpiteitä kyseisiä maita kuultuaan.

Komissio ottaa huomioon luettelot, jotka on laadittu ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 854/2004 nojalla. Toisenlaisten tuotteiden osalta komissio voi laatia vastaavia luetteloita tai toteuttaa muita toimenpiteitä (todistuksia, erityisiä tuontiehtoja jne.).

Valvontahenkilöstön koulutus

Jäsenvaltioiden valvontahenkilöstön koulutuksen on tapahduttava yhteisön tasolla, jotta taataan valvontahenkilöstön tekemien päätösten yhtenäisyys. Komissio voi järjestää koulutusta, jossa käsitellään esimerkiksi rehujen ja elintarvikkeiden tuotanto-, jalostus- ja markkinointimenetelmiä koskevia säännöksiä, valvontamenetelmiä ja tekniikoita.

Kolmansien maiden harjoittama valvonta jäsenvaltioissa

Kolmannen maan viranomaisilla on myös oikeus järjestää valvontaa jäsenvaltioissa. Elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston edustajat voivat seurata valvontakäynnillä olevien kolmansien maiden viranomaisia. Toimiston edustajat voivat antaa apua jäsenvaltioille toimittamalla yhteisön tasolla saatavia tietoja, joista voi olla hyötyä kolmannen maan suorittamien tarkastusten yhteydessä.

Kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet

Kun virallisessa valvonnassa todetaan, että lainsäädäntöä ei ole noudatettu, asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet ottaen huomioon laiminlyönnin laatu ja siihen syyllistyneen toimijan aikaisempi toiminta. Toimenpiteet voivat olla hallinnollisia toimenpiteitä (tuotteen vetäminen markkinoilta tai sen tuhoaminen, yrityksen sulkeminen tai sen toiminnan keskeyttäminen jne.) tai muita seuraamuksia. Toimenpiteiden ja seuraamusten on oltava tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia.

Yhteisön täytäntöönpanotoimet

Tämä asetus tuo uuden ulottuvuuden asetuksessa (EY) N:o 178/2002 säädettyihin suojatoimenpiteisiin ja antaa komissiolle mahdollisuuden toteuttaa toimenpiteitä, jos on näyttöä siitä, että jäsenvaltion valvontajärjestelmässä on vakavia puutteita. Toimenpiteisiin voi kuulua tiettyjen tuotteiden markkinoille saattamisen keskeyttäminen tai tuotteiden jakelulle asetetut erityisehdot. Toimenpiteet toteutetaan, mikäli yhteisön valvonnassa on paljastunut yhteisön lainsäädännön noudattamatta jättäminen ja mikäli kyseinen jäsenvaltio on jättänyt korjaamatta tilanteen komission asettamaan määräaikaan mennessä.

TAUSTAA

Tammikuussa 2000 komissio teki esityksen elintarvikehygieniaa ja eläinlääkärikysymyksiä koskevan lainsäädännön, "hygieniapaketin" täydeksi uudelleenlaatimiseksi. Järjestely sisältää viisi säädöstä seuraavista aiheista:

Tämä asetus on tullut voimaan 20. toukokuuta 2004. Sitä on sovellettava 1. tammikuuta 2006 alkaen lukuun ottamatta 27 ja 28 artiklaa (valvonnasta aiheutuvien kustannusten kattaminen), jota on sovellettava vasta 1. tammikuuta 2007 alkaen.

VIITTEET

AsiakirjaVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL

Asetus (EY) N:o 882/2004

20.5.2004

-

EUVL L 165, 30.4.2004

POIKKEUS SÄÄDÖKSEEN

Asetus (EY) N:o 1162/2009 [EUVL L 314, 1.12.2009].
Asetuksella (EY) N:o 1162/2009 annetaan virallisia trikiinikokeita suorittaville, teurastamoissa ja riistankäsittelylaitoksissa sijaitseville laboratorioille lisäaikaa täydellisen akkreditoinnin hankkimiseksi. Poikkeuksen myöntämiselle on asetettuja tiettyjä edellytyksiä. Kyseisten laboratorioiden on erityisesti osoitettava, että ne ovat aloittaneet menettelyt akkreditoinnin saamiseksi ja että ne pystyvät riittävällä tavalla takaamaan suorittamiensa analyysien laadun.

MuutosasiakirjatVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL

Asetus (EY) N:o 1029/2008

10.11.2008

-

EUVL L 278, 21.10.2008

Asetus (EY) N:o 596/2009

7.8.2009

-

EUVL L 188, 18.7.2009

Asetukseen (EY) N:o 882/2004 tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission päätös 2009/821/EY, tehty 28 päivänä syyskuuta 2009 hyväksyttyjen rajatarkastusasemien luettelon laatimisesta, komission eläinlääkintäalan asiantuntijoiden tekemiä tarkastuksia koskevien tiettyjen sääntöjen vahvistamisesta sekä Traces‑järjestelmän eläinlääkintäyksikköjen määrittämisestä [EUVL L 296, 12.11.2009].
Konsolidoitu toisinto

Komission asetus (EY) N:o 669/2009, tehty 24 päivänä heinäkuuta 2009 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 täytäntöönpanosta tiettyjen muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden tuontia koskevan tehostetun virallisen valvonnan osalta ja päätöksen 2006/504/EY muuttamisesta [EUVL L 194, 25.7.2009].
Konsolidoitu toisinto

Viimeisin päivitys 07.10.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun