RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Tavarakauppaan liittyviä näkökohtia

Euroopan yhteisö sitoutuu vapauttamaan teollisuus- ja maataloustuotteiden kaupan tasapuolisen kilpailun edellytysten mukaisesti ja vähentämään tavarakauppaa haittaavia tulleja ja tullien ulkopuolisia esteitä.

SÄÄDÖS

Neuvoston päätös 94/800/EY, tehty 22 päivänä joulukuuta 1994, Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa [EYVL L 336, 23.12.1994].

TIIVISTELMÄ

MARKKINOILLE PÄÄSY

Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus (GATT 1994)

Tämä perustavanlaatuinen sopimus sisältää yleiset tavarakauppaa koskevat säännöt ja ne erityissäännöt, joista määrätään päätösasiakirjassa vahvistetuissa alakohtaisissa sopimuksissa. GATT 1994 -sopimukseen yhdistettiin GATT 1947 -sopimus ja kaikki ne oikeudelliset asiakirjat, jotka hyväksyttiin ennen Maailman kauppajärjestöstä (WTO) tehtyä sopimusta.

Yleissopimukseen sisältyy muutamia GATT 1947 -sopimuksesta peräisin olevia perusperiaatteita, muun muassa:

  • Suosituimmuuskohtelun periaate: mikään WTO:n jäsenmaa ei saa antaa toisen jäsenmaan tuotteelle vähemmän suotuisaa kohtelua kuin muiden jäsenmaiden samankaltaiselle tuotteelle (syrjimättömyyden käsite).
  • Kansallisen kohtelun periaate verotusta ja sisäisiä määräyksiä koskevissa asioissa: jokaisen WTO:n jäsenmaan on annettava toisen jäsenmaan tuotteille määräyksiin ja verotukseen liittyvissä asioissa yhtä suotuisa kohtelu kuin oman maansa tuotteille.

Sopimuksessa määrätään myös tullien alentamisesta ja sitomisesta, määrällisten tuonti- ja vientirajoitusten kieltämisestä sekä valtion kaupallisia yrityksiä koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta. Sopimuksessa käsitellään polkumyyntitulleja ja annetaan tukia ja suojatoimenpiteitä koskevia määräyksiä. Neuvotteluja ja riitojen ratkaisua koskevia määräyksiä selvennetään WTO:n riitojen ratkaisua koskevissa säännöissä.

Lisäksi sopimuksessa asetetaan tiettyjä vapaakauppa-alueita ja tulliliittoja koskevia kriteerejä sekä näihin alueisiin ja liittoihin kuuluvien jäsenten velvollisuuksia. Vuonna 1965 lisätyt määräykset sisältävät kehitysmaita koskevia sääntöjä ja niille myönnettäviä erityisetuja.

Marrakeshin pöytäkirja

GATT 1994 -sopimukseen liitetty Marrakeshin pöytäkirja on oikeudellinen asiakirja, jolla GATT 1994 -sopimukseen liitetään Uruguayn kierroksen neuvotteluissa käsiteltyjä tavaroita koskevat tullimyönnytysluettelot ja sitoumuksia koskevat listat. Pöytäkirjassa vahvistetaan myös näiden luettelojen aitous sekä niiden täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset ehdot. Jokainen WTO:n jäsen laatii tuotteita koskevan myönnytysluettelon. Tämä luettelo on oleellinen osa GATT 1994 ‑sopimusta. Jokainen luettelo sisältää kaikki ne tullimyönnytykset, joita jäsenmaa on tarjonnut Uruguayn kierroksen tai aikaisempien neuvottelujen aikana. GATT 1994 ‑sopimuksen II artiklan mukaan mikään jäsenmaa ei saa antaa tavarakaupassa toiselle jäsenmaalle vähemmän suotuisaa kohtelua kuin luettelon asianomainen kohta edellyttää.

Teollisuustuotteet

Uruguayn kierroksen neuvottelujen tavoitteena oli vähentää teollisuustuotteiden tulliesteitä vähintään kolmanneksella viiden vuoden kuluessa ja lisätä sidottujen tullien määrää (hallitukset sitoutuvat olemaan nostamatta näiden tullien tasoa). Jokaisen jäsenen hyväksymät tullialennukset toteutetaan viitenä tasasuuruisena alennuksena 1. tammikuuta 1995 alkaen, ellei myönnytysluetteloissa mahdollisesti toisin mainita.

Näiden sitoumusten ansiosta ne tullit, joita teollisuusmaat kantoivat kaikkialta maailmasta tuotavista teollisuustuotteista, alenivat keskimäärin 40 prosenttia, eli 6,3 prosentista 3,8 prosenttiin.

Lähes 40 prosenttia teollisuustuotteista tuodaan Euroopan yhteisöön tullitta. EY:n teollisuustuotteista kantamat tullit ovatkin alhaisimpia maailmassa, ja suurin osa tulleista poistetaan vuoteen 2004 mennessä yhteisön Uruguayn kierroksen neuvotteluissa tekemien sitoumusten mukaisesti.

Maataloustuotteet

Maataloussopimuksessa maataloustuotteiden markkinoille pääsyä ohjataan vastaisuudessa yksinomaan tulleihin perustuvalla järjestelmällä. Rajalla toteutettavat muut kuin tariffitoimenpiteet korvataan vastaavan suojan varmistavilla tulleilla. Näitä "tariffointiprosessin" tuloksena syntyneitä uusia tulleja sekä muita maataloustuotteita koskevia tulleja pitäisi alentaa teollisuusmaissa keskimäärin 36 prosenttia kuuden vuoden aikana ja kehitysmaissa 24 prosenttia kymmenen vuoden aikana. Vähiten kehittyneiden maiden ei tarvitse alentaa tulleja.

WTO:n jäsenten on pienennettävä sekä vientituista aiheutuvia kuluja että tiettyjen tuettavien vientituotteiden määriä. Maataloutta koskevassa sopimuksessa tarkennetaan, että niille tuotteille, jotka eivät ole vientituen alennussitoumusten kohteena, ei voida tulevaisuudessa enää myöntää tällaista tukea. Teollisuusmaiden on alennettava suorien vientitukien arvoa 36 prosenttia vuosien 1986–1990 peruskauden tasosta kuuden vuoden toimeenpanokauden aikana ja vähennettävä tuettujen vientituotteiden määrää 21 prosenttia saman toimeenpanokauden aikana. Kehitysmaiden on alennettava tukien arvoa 2/3 teollisuusmaiden toteuttamista alennuksista kymmenen vuoden aikana (vähiten kehittyneiden maiden ei tarvitse alentaa tukia).

Maataloustuottajien kotimaisia tukitoimia (hintatukea) säännellään vähentämällä kokonaistuen mittausmenetelmän ilmoittamaa kokonaistukea (kokonais-AMS:ää). Teollisuusmaat ovat sitoutuneet vähentämään kokonais-AMS:ää 20 prosenttia kuudessa vuodessa (vuosia 1986–1988 käytetään peruskautena vähennyksiä koskevissa laskelmissa). Kehitysmaiden on vähennettävä kokonais-AMS:ää 13 prosenttia kymmenessä vuodessa. Näitä sitoumuksia ei sovelleta toimiin, joilla on vähän tai ei lainkaan kauppaa vääristäviä vaikutuksia (niin sanotut WTO:n vihreät tuet, jotka koskevat esimerkiksi hallituksen ohjelmiin sisältyvää maataloutta koskevaa tutkimusta ja koulutusta).

Kaikkia näitä toimia pidetään katkeamattomana prosessina, jossa pitkän aikavälin tavoitteena on toteuttaa huomattavia asteittaisia maataloustukea ja suojaa koskevia vähennyksiä.

Tekstiili- ja vaatetustuotteet

Vuonna 1973 tehty monikuitusopimus (MFA), joka kattaa luonnonkuidut ja synteettiset kuidut sekä niihin liittyvät tuotteet, asetti tekstiilituotteiden kaupan yleisen GATT-järjestelmän ulkopuolelle. Tämä sopimus mahdollisti poikkeavan järjestelmän laillistamalla valtioiden kahdenväliset sopimukset vapaaehtoisista rajoituksista, toisin sanoen GATT-sopimuksessa kielletyt määrälliset rajoitukset.

Uruguayn kierroksen neuvottelujen tavoitteena oli varmistaa, että tekstiili- ja vaatetusala voidaan sisällyttää vaikeuksitta GATT 1994 -sopimukseen. Näin ollen sopimuksessa tekstiili- ja vaatetustuotteista pyritään vaiheittain purkamaan monikuitusopimus (MFA) 1. tammikuuta 2005 mennessä. Tarkoituksena on poistaa asteittain määrälliset rajoitukset, erityisesti MFA:n puitteissa neuvotellut kahdenväliset kiintiöt. Sisällyttäminen merkitsee sitä, että sen jälkeen kun tuote on sisällytetty GATT 1994 -sopimukseen, tuotteen kaupassa sovelletaan tämän sopimuksen yleisiä määräyksiä. Sisällyttämisohjelmassa on neljä vaihetta, ja kaikki tuotteet on sisällytettävä GATT-ohjelmaan viimeistään 1. tammikuuta 2005. Sopimuksessa määrätään myös, että tekstiili- ja vaatetustuotteiden kaikista muista kuin MFA-pohjaisista tuontirajoituksista on ilmoitettava ja että ne on mukautettava GATT-sopimukseen vuoden kuluessa tekstiili- ja vaatetusalan tuotteita koskevan sopimuksen voimaantulosta tai poistettava asteittain ennen sopimuksen päättymistä (vuoteen 2005 mennessä).

Suojatoimenpiteitä voidaan toteuttaa sellaisissa maissa, joissa paikallisella teollisuudella on mukautumisvaikeuksia. Näitä enintään kolme vuotta voimassa olevia toimia valvoo tarkasti tekstiilivalvontaelin.

MUITA KUIN TARIFFITOIMENPITEITÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖT

Kaupan tekniset esteet

Kaupan teknisistä esteistä tehdyssä sopimuksessa on tavoitteena taata, että tekniset määräykset ja standardit sekä vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt eivät aiheuta tarpeettomia esteitä kansainväliselle kaupalle. Sopimuksen mukaan mailla on oikeus ryhtyä tarvittaviin toimiin silloin, kun ne ryhtyvät toteuttamaan legitiimiä tavoitetta esimerkiksi ihmisten terveyden tai turvallisuuden sekä ympäristön suojaamiseksi. Tekniset määräykset ja standardit eivät kuitenkaan saa aiheuttaa kotimaisten ja samankaltaisten tuontituotteiden eriarvoista kohtelua. Vastaavasti sopimuksessa rohkaistaan turvautumaan kansainvälisiin standardeihin sekä teknisten määräysten, standardien ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen yhdenmukaistamiseen ja vastavuoroiseen tunnustamiseen.

Sopimus sisältää standardien laatimista, hyväksymistä ja soveltamista koskevia menettelyohjeita keskushallinnolle sekä teknisten määräysten laatimista ja soveltamista koskevia määräyksiä paikallisille viranomaisille ja valtiosta riippumattomille elimille. Sopimuksen mukaan tuotteiden kansallisten standardien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyillä ei saa syrjiä tuontituotteita. Lisäksi sopimuksessa määrätään, että jäsenmaihin on perustettava tiedotuspisteitä, jotta teknisiä määräyksiä, standardeja ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä koskevan tiedon saanti olisi helpompaa.

Terveys- ja kasvinsuojelutoimet

Terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevaa sopimusta sovelletaan kaikkiin terveys- ja kasvinsuojelutoimiin, jotka voivat suoraan tai epäsuorasti vaikuttaa kansainväliseen kauppaan. Terveys- ja kasvinsuojelutoimet määritellään toimiksi, joita käytetään ihmisten ja eläinten elämän suojelemiseksi tai kasvien suojelemiseksi sellaisilta riskeiltä, jotka johtuvat elintarvikkeissa olevista lisäaineista, epäpuhtauksista, myrkyistä tai taudinaiheuttajista, tai jäsenmaan suojaamiseksi vahingolta, joka johtuu tuholaisten maahan pääsystä, kotiutumisesta maahan tai leviämisestä.

Sopimuksessa jäsenille myönnetään oikeus ryhtyä terveys- ja kasvinsuojelutoimiin tieteellisistä syistä, mutta näillä toimilla ei saa olla syrjivää vaikutusta muihin maihin. Lisäksi terveys- ja kasvinsuojelutoimia ei saa käyttää protektionistisiin tarkoituksiin. Jäsenmaita kannustetaan käyttämään toimia kansainvälisten standardien, ohjeiden ja suositusten pohjalta aina kun se on mahdollista. Standardien soveltamista voidaan vastustaa, ja tätä varten on otettu käyttöön riitojen ratkaisumenettely.

TULLI- JA KAUPPAHALLINTO

Tullausarvo

Koska tullit perustuvat tuotteen arvoon, on tärkeää luoda selkeä menettely tuontitavaroiden tullausarvon määrittämiseksi. Kun tullausarvo määritetään epäoikeudenmukaisin perustein, se voi vaikuttaa samalla tavoin kuin tullin ulkopuolinen suojatoimenpide ja olla rajoittavampi kuin itse tulli.

Sopimuksessa tullausarvosta tunnustetaan, että tämän arvon ensisijaisena perusteena pitäisi olla kauppa-arvo, toisin sanoen tavaroiden todellinen hinta. Niitä tarkoin määriteltyjä tapauksia varten, joissa kauppa-arvoa ei voida käyttää tullausarvon määrittelyn perusteena, sopimuksessa on viisi muuta keinoa tullausarvon määrittämiseksi, ja niitä täytyy soveltaa tietyn hierarkian mukaisesti.

Vientitavaran ennakkotarkastus

Petosten välttämiseksi ja hallintorakenteeseen liittyvien puutteiden korvaamiseksi tietyt kehitysmaat ovat turvautuneet yksityisten tarkastusyksiköiden palveluihin tuontitavaran laadun, paljouden ja hinnan ja/tai tulliluokittelun tarkastamiseksi ennen kuin ne lähtevät toimittajamaasta. Sopimuksessa vientitavaran ennakkotarkastuksesta mainitaan käyttäjämaiden velvoitteet, jotka liittyvät pääasiassa syrjimättömyyteen, avoimuuteen, luottamuksellisten liiketietojen suojaamiseen ja hintojen tarkastamiseen.

Alkuperäsäännöt

Alkuperäsäännöt ovat välttämättömiä perusteita tuotteen alkuperämaan määrittämiseksi, eivätkä ne saa aiheuttaa tarpeettomia esteitä kansainväliselle kaupalle. Sopimus alkuperäsäännöistä sisältää näiden sääntöjen soveltamista koskevia periaatteita. Kyseessä ovat muissa kuin tullietuuksia koskevissa kauppapolitiikan välineissä käytettävät säännöt. Sopimuksen tärkeimpänä tavoitteena on muiden kuin tullietuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevien sääntöjen yhdenmukaistaminen siten, että samoja perusteita sovelletaan kaikissa WTO:n jäsenmaissa soveltamisen tavoitteesta riippumatta.

Yhdenmukaistamista odotellessa ja siirtymäkauden aikana WTO:n jäsenten on huolehdittava siitä, että alkuperän määrittämisessä käytettävät ehdot määritellään tarkasti ja että alkuperäsäännöillä ei ole rajoittavia, vääristäviä tai häiritseviä vaikutuksia kansainväliseen kauppaan. Säännöillä ei saa asettaa kohtuuttoman tiukkoja vaatimuksia tai vaatia edellytyksenä alkuperämaan määrittämiselle sellaisen erityisen ehdon täyttämistä, joka ei liity valmistukseen tai käsittelyyn.

Siirtymäkauden jälkeen jäsenten on kolmen vuoden kuluessa saavutettava yhdenmukaiset alkuperäsäännöt. Sääntöjä on sovellettava yhtäläisesti, ja niiden on oltava tasapuolisia, ymmärrettäviä ja ennakoitavia. Yhdenmukaistamisesta vastaa WTO:n alaisuudessa toimiva alkuperäsääntökomitea sekä Maailman tullijärjestön alaisuudessa toimiva tekninen komitea.

Sopimuksen liitteessä II on yhteinen julistus tullietuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevista säännöistä.

Tuontilisenssimenettelyt

Tuontilisensoinnilla tarkoitetaan sellaisia hallintomenettelyitä, jotka edellyttävät hakemuksen tai muiden asiakirjojen jättämistä asianomaiselle hallintoviranomaiselle tuojamaan tullialueelle tapahtuvan tuonnin ennakkoedellytyksenä. Tuontilisenssimenettelyistä tehdyn sopimuksen tärkeimpiä tavoitteita ovat menettelyjen yksinkertaistaminen ja niiden avoimuuden ja ennustettavuuden varmistaminen, jotta niitä voidaan soveltaa oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti.

KAUPAN SUOJAAMISTA KOSKEVAT TOIMENPITEET

Polkumyyntitoimenpiteet

GATT 1994 -sopimuksen VI artiklassa jäsenet valtuutetaan soveltamaan polkumyyntitoimenpiteitä. Nämä toimenpiteet voidaan kuitenkin ottaa käyttöön vain, jos seuraavat kolme ehtoa täyttyvät:

  • tuote myydään vientihintaan, joka on alempi kuin sen normaaliarvo, toisin sanoen sellaiseen hintaan, joka on alempi kuin samankaltaisen tuotteen vertailukelpoinen hinta viejämaan markkinoilla
  • polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa merkittävää vahinkoa tuojamaan kotimaiselle tuotannolle
  • polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja kotimaiselle tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välinen syy-yhteys osoitetaan selvästi.

Sopimus polkumyyntitoimenpiteiden täytäntöönpanosta perustuu Tokion kierroksella neuvoteltuun sopimukseen. Sillä otetaan kuitenkin käyttöön tarkempia ja selkeämpiä sääntöjä, jotka koskevat polkumyynnin määrittelymenetelmiä ja niitä menettelyjä, joita tutkimuksissa täytyy noudattaa. Sopimuksella lisätään avoimuutta, sillä siinä määrätään, että polkumyyntiä koskevista päätöksistä on ilmoitettava viipymättä polkumyyntikomitealle, joka perustetaan tämän sopimuksen nojalla. Sopimuksessa määrätään myös riitojenratkaisumenettelystä.

Tuet ja tasoitustullit

Päinvastoin kuin Tokion kierroksella tehdyssä sopimuksessa, uudessa tukia ja tasoitustulleja koskevassa sopimuksessa määritellään 'tuen' käsite ja todetaan, että nämä periaatteet koskevat vain erityisiä tukia. Sopimuksessa mainitaan ne perusteet, joiden avulla voidaan määritellä, onko yritykselle tai tuotannonalalle tai yritysten tai tuotannonalojen ryhmälle myönnettävä tuki erityistä. Sopimuksessa tuet jaetaan kolmeen luokkaan seuraavalla tavalla: kielletyt tuet, riitautettavat tuet ja riitauttamattomat tuet. Sopimuksessa määrätään myös erilaisista oikaisutoimenpiteistä jokaista tukiluokkaa varten.

Sopimuksessa määrätään myös tasoitustullien käytöstä, toisin sanoen tuojamaan käyttöön ottamista tulleista tukien vaikutusten tasaamiseksi. Säännöt ovat samankaltaisia kuin polkumyyntitapauksissa sovellettavat säännöt.

Suojalausekkeet

Suojalausekkeista tehdyssä sopimuksessa annetaan säännöt GATT 1994 ‑sopimuksen XIX artiklassa määrättyjen suojatoimenpiteiden soveltamisesta. Tämä artikla antaa WTO:n jäsenille mahdollisuuden toteuttaa tasapuolisesti suojatoimenpiteitä tuonnin rajoittamiseksi edellyttäen, että tietyt ehdot täyttyvät. Suojatoimenpiteillä voidaan suojata kotimaista tuotannonalaa vakavalta vahingolta, jota tuonnin kasvu aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa.

Sopimuksella kielletään niin sanotun harmaan vyöhykkeen toimenpiteet, kuten vapaaehtoiset vientirajoitukset tai muut markkinoiden jakamiseen liittyvät järjestelyt. Sopimukseen sisältyy myös kaikkien nykyisten suojatoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva lauseke. Lisäksi siinä täsmennetään ne menettelyt ja säännöt, joita on noudatettava suojatoimenpiteiden toteuttamiseksi.

MUITA TAVARAKAUPPAA KOSKEVIA SÄÄNTÖJÄ

Kauppaan liittyvät investointitoimet

Sopimuksessa kauppaan liittyvistä investointitoimista tunnustetaan, että tietyillä investointitoimilla voi olla kauppaa rajoittavia ja vääristäviä vaikutuksia. WTO:n jäsenet sitoutuvat olemaan soveltamatta sellaisia kauppaan liittyviä investointitoimia, jotka eivät ole sopusoinnussa GATT:iin sisältyvän kansallisen kohtelun periaatteen tai määrällisiä rajoituksia koskevan kiellon kanssa. Sopimukseen on liitetty esimerkkiluettelo sellaisista investointitoimista, jotka eivät ole sopusoinnussa näiden määräysten kanssa (esimerkiksi velvoite ostaa tietty määrä kotimaista alkuperää olevia tuotteita.)

Kaikista investointitoimista on ilmoitettava ja ne on poistettava teollisuusmaissa kahden vuoden kuluessa, kehitysmaissa viiden vuoden kuluessa ja vähiten kehittyneissä maissa seitsemän vuoden kuluessa. Näiden sitoumusten noudattamista valvoo kauppaan liittyviä investointitoimia käsittelevä komitea.

Lisäksi jäsenet ovat päättäneet harkita myöhemmin, tulisiko sopimusta täydentää investointipolitiikkaa ja kilpailupolitiikkaa koskevilla määräyksillä.

Maksutasetta koskevat määräykset

GATT 1994 -sopimus valtuuttaa WTO:n jäsenet määräämään maksutasesyistä käyttöönotettuja kauppaa rajoittavia toimenpiteitä. Maksutasetta koskevista määräyksistä tehdyssä sopimuksessa selvennetään GATT 1994 -sopimuksen määräyksiä ja vahvistetaan neuvotteluja sekä rajoittavien toimenpiteiden ilmoittamista koskevia menettelyjä. Sopimuksessa vahvistetaan jäsenten Tokion kierroksen neuvotteluissa tekemä sitoumus soveltaa mieluummin hintaperusteisia toimenpiteitä, kuten tuonnin lisämaksuja ja tuontitalletusvelvoitteita, kuin maksutasesyistä käyttöönotettuja määrällisiä rajoituksia.

Valtion kaupalliset yritykset

GATT 1994 -sopimuksen XVII artiklassa säädellään valtion kaupallisten yritysten (valtion ja yksityisten yritysten) toimintaa, jotta voidaan varmistaa, etteivät valtiot käytä yrityksiään hyväksi kiertääkseen GATT-sopimuksessa niille annettuja perusvelvoitteita. XVII artiklan tulkinnasta tehdyssä sopimuksessa valtion kaupallinen yritys määritellään tarkasti, ja sen lisäksi siinä pyritään lisäämään näiden yritysten toiminnan valvontaa tehostettujen ilmoitus- ja tutkimusmenettelyjen avulla.

Julkiset hankinnat

Julkisia hankintoja koskeva sopimus on yksi Marrakeshin sopimuksen liitteeseen 4 sisältyvistä neljästä useammankeskisestä sopimuksesta (näistä sopimuksista kaksi, eli naudanlihaa ja maitotuotteita koskevat sopimukset, päättyivät joulukuussa 1997; toinen voimassa oleva sopimus koskee siviili-ilma-aluksia). Näitä sopimuksia voidaan soveltaa vain niihin WTO:n jäseniin, jotka ovat sopimukset nimenomaisesti hyväksyneet. Euroopan yhteisö on yksi noin 20 jäsenestä, jotka ovat allekirjoittaneet ja hyväksyneet nämä sopimukset.

Julkisia hankintoja koskevassa sopimuksessa, joka korvaa entisen Tokion kierroksella tehdyn sopimuksen, pyritään avaamaan mahdollisimman suuri osa julkisista hankinnoista kansainväliselle kilpailulle sellaisen säännöstön avulla, jolla voidaan varmistaa avoimuus ja syrjimättömyys ulkomaisten tuotteiden ja tavaran toimittajien kohtelussa. Sopimus kattaa hankintasopimukset, joita tekevät muut kuin keskushallintoon kuuluvat yksiköt (liittovaltioiden osavaltiot, läänit, kantonit, suuret taajamat). Sopimus koskee sekä tavaroita, urakoita että palveluja. Tämän sopimuksen luoma oikeudellinen kehys vastaa pääpiirteissään julkisia hankintoja koskevia yhteisön sääntöjä.

Sopimuksella säädellään julkisia hankintoja, joiden arvo ylittää tietyn summan: valtionhallinnon hankintayksiköiden tekemissä tavara- ja palveluhankinnoissa se on 130 000 erityisnosto-oikeutta (SDR, IMF:n määrittämä laskennallinen yksikkö), valtionhallintoon välillisesti kuuluvien hankintayksiköiden hankinnoissa 200 000, julkisia palveluja tarjoavien yritysten hankinnoissa 400 000 ja rakennusalaan liittyvissä hankinnoissa 5 000 000 erityisnosto-oikeutta.

Sopimus kattaa viisi toiminnanalaa: satamat, lentokentät, vesihuolto, sähkönjakelu ja kaupunkien julkinen liikenne. Sopimus perustuu vastavuoroisuuden periaatteelle: maat saavat tehdä kyseisten alojen julkisia hankintasopimuksia vain samoja aloja koskevan sitoumuksen tehneen sopimuspuolen kanssa.

VIITTEET

AsiakirjaVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEYVL

Päätös N:o 94/800/EY

1.1.1995

-

EYVL L 336, 23.12.1994

Viimeisin päivitys 10.04.2006

Katso myös

  • Maailman kauppajärjestön (WTO) verkkosivusto – Understanding the WTO: Agreements (Tietoa WTO:sta: sopimukset) (EN) (ES) (FR)
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun