RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Palvelukauppaan liittyviä näkökohtia

Päätöksellä luodaan neuvotteluteitse monenkeskiset puitteet palvelukauppaa koskeville periaatteille ja säännöille, jotta edistetään kyseistä kaupanalaa ja sen asteittaista vapauttamista, sekä samalla selkeytetään lainsäädäntöä ja lisätään kehitysmaiden osallistumista.

SÄÄDÖS

Neuvoston päätös 94/800/EY, tehty 22 päivänä joulukuuta 1994, Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa tehtyjen sopimusten (1986–1994) päätökseen saattamisesta Euroopan yhteisön toimesta sen toimivaltaan kuuluvilla aloilla.

TIIVISTELMÄ

Palvelukaupan yleissopimus (GATS) on ensimmäinen kansainvälisen palvelukaupan sääntelyyn tarkoitettu, monenvälisesti sovittu sääntöjen ja periaatteiden kokonaisuus. Se koostuu kolmesta osasta: perusvelvoitteet sisältävä yleinen osuus, jota sovelletaan kaikkiin WTO:n jäsenmaihin, luettelot markkinoille pääsyä koskevista jäsenmaiden tekemistä erityisistä sitoumuksista ja liitteet, joissa täsmennetään alakohtaiset erityissäännöt.

Yleinen osuus

Sopimus on katteeltaan poikkeuksellisen laaja. Sitä sovelletaan kaikkiin palveluihin kaikilla aloilla, julkisen sektorin tarjoamia palveluja lukuun ottamatta. Lisäksi sitä sovelletaan kaikkiin palveluja koskeviin toimiin, joita hallinnon eri tasoilla (keskushallinto, alue- ja paikallishallinto jne.) on annettu. Sopimuksessa määritellään neljä tarjontalajia:

  • jäsenmaan suorittama palvelun tarjoaminen toiseen jäsenmaahan (esim. kansainväliset puhelut)
  • kaikkien muiden jäsenmaiden kuluttajille suunnatun palvelun tarjoaminen jäsenmaan alueella (esim. matkailu)
  • kaupallisen läsnäolon mahdollistama jäsenen suorittama palvelun tarjoaminen toisen jäsenmaan alueella (esim. pankkipalvelut)
  • jäsenmaan kansalaisten suorittama palvelujen tarjoaminen kaikkien muiden jäsenmaiden alueella (esim. rakennushankkeet, mannekiinit, konsultit).

Sopimus perustuu suosituimmuuden periaatteeseen (Most Favoured Nation, MFN), jonka mukaan jokaisen jäsenmaan on ehdoitta myönnettävä toisen jäsenmaan palveluille ja palvelujen tarjoajille vähintään yhtä hyvä kohtelu kuin kaikkien muiden jäsenmaiden palveluille ja palvelujen tarjoajille. Muutamia poikkeuksia on kuitenkin vahvistettu MFN-velvoitteesta vapauttamista koskevassa luettelossa erityispalvelujen osalta. Jokainen maa onkin kirjannut kansalliseen luetteloonsa sellaiset palvelut, joiden osalta kyseinen maa takaa pääsyn omille markkinoillensa, mutta erityisiin sitoumuksiin on myös kirjattu ne rajoitukset, jotka jäsenmaat ovat halunneet tiettyjen palvelujen osalta säilyttää.

Taloudellista yhdentymistä koskevan sopimuksen jäsenmailla on oikeus vapauttaa keskenään palvelukauppansa tarvitsematta ulottaa vapauttamista muihin GATS-maihin sillä edellytyksellä, että sopimus on palvelualakohtaisesti huomattavan kattava ja että sopimuksessa määrätään syrjinnän kieltämisestä tai kaiken olennaisen syrjinnän poistamisesta.

Jotta järjestelmä olisi mahdollisimman avoin, sopimuksen mukaan jäsenmaiden viranomaiset ovat velvollisia julkaisemaan kaikki asianomaiset lait ja säädökset. Kyseiset toimenpiteet on toteutettava kohtuullisesti ja puolueettomasti.

Ammattipätevyyden tunnustamista koskevien kahdenvälisten sopimusten on oltava avoimia muille jäsenille, jotka haluavat neuvotella liittymisestä kyseisiin sopimuksiin. Lisäksi jokaisen jäsenen on toimittava siten, että monopolit ja yksinomaiset palvelun tarjoajat eivät väärinkäytä asemaansa. Samoin jäsenten on kuultava toisiaan sellaisten kauppatapojen osalta, jotka saattavat rajoittaa kilpailua, jotta kyseiset käytänteet voidaan poistaa.

Rajoituksia ei pidä kohdistaa maksuihin ja kansainvälisiin tilisiirtoihin, jotka koskevat palvelukaupan yleissopimuksen erityisiin sitoumuksiin liittyviä juoksevia valuuttatoimia, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on vaihtotaseongelmia, ja niissäkin tietyin edellytyksin.

Erityiset sitoumukset

Markkinoille pääsyä ja kansallista kohtelua koskevat määräykset eivät ole yleisiä velvoitteita, vaan palvelukaupan yleissopimuksen liitteinä oleviin kansallisiin luetteloihin kirjattuja erityisiä sitoumuksia, jotka ovat olennainen osa sopimusta. Niissä luetellaan palvelut ja palvelutoiminnat, joiden markkinoillepääsy on taattu, sekä täsmennetään markkinoillepääsyyn sovellettavat edellytykset. Sopimukseen sidottuja sitoumuksia ei voi muuttaa eikä peruuttaa ilman, että toimenpiteen kohteena olevan maan kanssa käydään kompensaationeuvotteluja.

Näin ollen kaikkien jäsenmaiden on myönnettävä muiden jäsenten palveluille ja palvelun tarjoajille vähintään yhtä hyvä kohtelu kuin se, johon on varauduttu kansalliseen luetteloon kirjattujen sitoumusten soveltamiseksi.

Sopimuksen pohjana on myös kansallisen kohtelun periaate. Kunkin jäsenmaan on mainitsemillaan aloilla ja edellytyksillä myönnettävä kaikkien muiden jäsenmaiden palveluille ja palvelun tarjoajille vähintään yhtä hyvä kohtelu kuin vastaaville kotimaisille palveluille ja palvelun tarjoajille.

Asteittainen vapauttaminen

Palvelukaupan yleissopimuksessa määrätään, että palvelukaupan vapauttamisastetta lisätään viiden vuoden kuluessa. Vapauttamisen on koskettava sekä luetteloihin kirjattuja sitoumuksia että jäsenmaissa käytössä olevien rajoitusten purkamista.

Alakohtaiset kysymykset

Palvelukaupan yleissopimuksessa on eri palvelualoja koskevia liitteitä. Niiden avulla otetaan huomioon kyseisten alojen erityisominaisuudet.

Luonnollisten henkilöiden liikkuvuutta koskevassa liitteessä annetaan jäsenmaille oikeus neuvotella erityisistä sitoumuksista, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden väliaikaista oleskelua kyseisen maan alueella palvelun tarjoamiseksi. Sopimusta ei sovelleta vakituista työpaikkaa, asumista tai kansalaisuutta koskeviin toimenpiteisiin.

Ilmakuljetuspalveluista annettua liitettä ei sovelleta toimenpiteisiin, jotka koskevat liikenneoikeuksia ja näihin oikeuksiin liittyviä palveluja (kyse on pääasiassa lentoliikennettä koskevista kahdenvälisistä sopimuksista, joilla myönnetään laskeutumislupia). Palvelukaupan yleissopimusta sovelletaan sen sijaan lentokoneiden korjaus- ja huoltotoimiin, lentoliikennepalvelujen myyntiin ja markkinointiin sekä tietokonepohjaiseen paikanvarausjärjestelmään liittyviin palveluihin.

Rahoituspalveluja (erityisesti pankki- ja vakuutuspalveluja) koskevassa liitteessä tunnustetaan jäsenmaiden oikeus ryhtyä toimenpiteisiin, joilla suojellaan sijoittajia, tallettajia ja vakuutettuja. Sopimusta ei sovelleta keskuspankkipalveluihin.

Televiestintäpalveluja koskevassa liitteessä määrätään, että jäsenmaiden on myönnettävä muiden maiden palvelun tarjoajille pääsy yleisiin televerkkoihin kohtuullisin ja tasapuolisin ehdoin.

Institutionaaliset määräykset

Nämä määräykset koskevat erityisesti neuvotteluja ja riitojen ratkaisemista sekä palvelukauppaneuvoston perustamista. Kyseisen neuvoston toimivalta on määritelty ministeripäätöksellä.

Neuvottelujen jatkuminen

Uruguayn kierroksen päätteeksi jäsenmaat sopivat neuvottelujen jatkamisesta seuraavilla neljällä alalla: perusteleviestintä, merikuljetukset, luonnollisten henkilöiden liikkuvuus ja rahoituspalvelut. Lisäksi olisi aloitettava neuvottelut, jotka koskevat valtiontukia, julkisia hankintoja ja suojatoimia.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEYVL

Päätös 94/800/EY

22.12.1994

-

EYVL L 336, 23.12.1994

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston päätös 97/838/EY, tehty 28 päivänä marraskuuta 1997, perusteleviestintäpalveluja koskevien WTO-neuvottelujen tulosten hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa [EYVL L 347, 18.12.1997].
Perusteleviestintäpalveluja koskeva pöytäkirja allekirjoitettiin GATS-sopimuksen sitoumusten mukaisesti Genevessä 15. huhtikuuta 1997. Kyseisellä sopimuksella avataan kilpailulle tavanomaiset puhelinpalvelut ja sähköiseen tiedonsiirtoon liittyvät palvelut sekä teleksi- ja faksipalvelut samoin kuin vahvistetaan tietyt säännöt televiestintäyrityksille, jotka investoivat sen valtion ulkopuolelle, johon ne ovat sijoittautuneet.

Neuvoston päätös 99/61/EY, tehty 14 päivänä joulukuuta 1998, Maailman kauppajärjestön alaisuudessa käytyjen rahoituspalvelualan neuvottelujen tulosten hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa [EYVL L 20, 27.1.1999].
Uruguayn kierroksen jälkeen käytiin rahoituspalveluja koskeneita keskusteluja, joiden tarkoituksena oli sisällyttää kyseiset palvelut palvelukaupan yleissopimukseen pysyvästi ja suosituimmuuden periaatetta (MFN) noudattaen. Näiden keskustelujen tuloksena palvelukaupan yleissopimukseen liitettiin viides, rahoituspalveluja koskeva pöytäkirja. Siinä määrätään, että kyseisten jäsenten erityisten sitoumusten luettelojen ja MFN-poikkeusten luettelojen rahoituspalveluja koskevat kohdat korvataan vastaavilla pöytäkirjaan liitetyillä luetteloilla.

Viimeisin päivitys 18.05.2011
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun